Löysin tänään itseni yllättävästä paikasta. Tavallaan pakotettuna, mutta nyt olen siitä tyytyväinen.
Sain, näet, nähdä uskomattomia juttuja. Aika montakin. Ensin vain ällistelin, sitten kohta jo harmittelin, ettei eräs ystäväni ollut mukana näkemässä niitä kanssani ja lopuksi olin, ällistyksekseni, kyynel poskella, koska olin todella äärettömän pahoillani, ettei se ystävä ollut kanssani. Hän olisi nauttinut näkemästään enemmän kuin minä. Mutta olin minäkin lumoutunut.
Valitettavasti lumouksilla on taipumus vetää puoleensa risupartaisia äijänköriläitä vakosamettihousuissaan ja virttyneissä 'taiteellisissa' neuleissaan, jotka ilman tunnontuskia rikkovat hurmion. Näin tapahtui tänäänkin kahden partapirun muodossa enkä enää löytänyt sitä samaa tunnelmaa, jossa olin hetkeä aikaisemmin leijunut.
Ja kohta ne piskitkin ärsyttivät jo ihan täysillä. Perhana.
Onneksi sain sentään hieman balsamia haavoihini erään ruskeasilmäisen silmänilon muodossa. Outoa, koska mä en edes tykkää ruskeista silmistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti