Peli ei olekaan vielä menetetty ! Olin kävelyllä. Tunnin. Että repiköön siitä. -19,7.
Jos sitä hetkeä ei lasketa, kun aurinko paistaa pilveettömältä taivaalta, meri liplattelee varpaissa ja lämpöä on +23 tai enemmän, niin nyt, juuri äsken, oli luonto ehdottomasti kauneimmillaan.
Pirusti ihanaa pyöreää lunta joka paikassa ja miljoonat timantit hohtavat, mihin vain katsookin. Kuu paista matalalta lähes täytenä ja henkuvan oranssina ja taivas näyttää luumun ja ruskean sekoitukselta. Pakkanen ratisee joka askelmalla ja kipristelee poskipäissä. Hervoton rusakko pomppaa metsästä polun poikki, mutta muuten on aivan hiljaista.
Eihän sieltä olisi halunnut tulla pois ollenkaan !
Tällaisena iltana, tuollaisen kävelylenkin jälkeen pitäisi saada olla meren äärellä. Vilvoittelemassa kuistilla saunan jälkeen katsellen luonnon rauhaa. Tietäen, että tuvassa odottaa maukas ateria, hyvä kirja, lämmin vuode ja hetki ikuisuutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti