Olen huvittanut itseäni lukemalla blogeja, joita ovat kirjoittaneet nuoret miehet.
Ai, että naurattivat jutut tällaista vanhaa tätiä. Hauskoja tarinoitahan siellä oli, mutta kyllä kävi mielessä, että poika'reppanoilla' on vielä pikkasen opittavaa naisista, vaikka luulevat kovin kokeneita jo olevansa. Pikkasen jopa vähän säälitti, mutta sääli on sairautta ja se tunne meni hetkessä ohi. Tuli mieleen, että pitäisiköhän vähän avittaa poikasia ja kertoa muutama totuus elävästä elämästä ja elävän vanhemman naisen elävästä elämästä, mutta tulin siinäkin siihen tulokseen, että parhaitenpahan oppivat, kun joutuvat oppimaan käytännössä elikkäs sen kantapään kautta. Saattavat joutua muutamankin kerran linkuttamaan, kun oikein makeasti kolahtaa... Ja kun kantapäähän sattuu, niin se sitten tosissaan sattuu. Esim. jos astuu vahingossa lego-palikan päälle.
Se sieltä paistoi läpi, että vaikka kirjoittavatkin naisista ja (karvaista) kokemuksistaan naisten kanssa, niin vanhempien naisten kohdalla poitsuilla on jättimäinen aukko sivistyksessä. Heidän tapansa arvioida naisia ulkonäön perusteella paljastaa sen. He eivät ole vielä tajunneet sitä, että vähän rupsahtaneemmallakin keski-ikäisellä naisella on kuitenkin tuplasti enemmän kokemusta kuin puolet nuoremmalla timmissä kunnossa olevalla tissimissillä. Ja tässä kohtaa en nyt puhu itsestäni, vaan yleisesti ottaen. Meikäläisellä on kokemusta vähintäänkin triplasti verrattuna näihin 20-30 -vuotiaisiin salikissoihin.
Huolestuttaa vain pojujen puolesta, että pääsevätköhän he koskaan maistamaan todellista elämää, kun aina suuntaavat katseensa vain nuorempiin ja nuorempiin vuosikertoihin. Tuleekohan heistä koskaan niitä susimiehiä, jotka kesyttävät puumanaiset ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti