Tai ehkei sittenkään...

Taisin sylkäistä ennen kuin olin edes maistanut. Pieni auringonsäde pilkahti sittenkin metsän takaa idästä. Ja kiitos kuuluu, valitettavasti, ystävällemme FB:lle. Tunnustan. Olen pakon sanelemana joutunut käyttämään sitä. Todellakin "joutunut" ja todellakin "pakon sanelemana", ettei kukaan vaan kuvittelisi, että...

Ystävätär oli tässä jokunen aika sitten niin äärettömän syvällä tylsyyden kurimuksessa, että hän ei keksinyt mitään muuta pelastusta tilanteeseensa kuin sen viimeisen vetisen oljenkorren eli Feisbuukin. Kyllä. Myönnän, että hänellä on mielikuvituksessaan puutteita, mutta että noin paljon, niin se tuli täysin yllätyksenä minullekin. No, minun piti sitten sitä ja sen toimintaa lähteä pitkin hampain hänen kanssaan opettelemaan. Ensin kaveriksi ja sitten vähän enemmänkin. Huh. No, mitäpä sitä ei tekisi rakkaan ystävänsä puolesta. (Nyt tuli kyllä katto vastaan.)

Tästä syystä siis minäkin olin viikonloppuna päivittämässä "mitä Justiina miettii ?" -osiota. Eikä ! Vaan tein testin, mikä ammatti sopisi meikäläiselle parhaiten. Lopputulos, jota en tässä suostu kertomaan, nauratti kovin. Etenkin se fb:n tuottama kommentti siihen ja sitä sitten itsekin kommentoin. Ja siitä se lähti.

Yksi kourallisesta kavereitani on vanha ystäväni Hra A. Hänen kanssaan emme ole olleet yhteydessä kuukausiin, jos ei hyvänjoulun -toivotusta lasketa mukaan. Eikä uudenvuoden. Nyt hän yllättäen 'tykkäsi' testin tuloksesta ja arvaan, että oma kommenttini nauratti häntä myös. Jopa niin paljon, että yllätti minut uudelleen tänään aloittamalla viestittelyn kuulumisista sun muista asioista. Hauskaa :-) Pitkästä aikaa.

Erityisesti minua huvitti, kun tajusin kuinka omalla tyylillään hän kirjoittaa. Olen tässä pitkin vuotta kirjoitellut erittäin ahkerasti, tai ahkerasti ainakin minun mittapuuni mukaan, erään henkilön kanssa. (Voi, ei. Tuo luonnehdinta tuo mieleeni entisen työkaverini, joka, erästä henkilöä lainatakseni, "ei pelannut ihan täydellä pakalla".) Tällä Eräällä on ihastuttava tyyli kirjoittaa. Vakava, mutta kepeä. Rauhallinen, mutta höyrypäinen. Tiivis, mutta rönsyilevä. Asiallinen, mutta hassutteleva. Täydellinen yhdistelmä vähän joka väriä siis.

Hra A:n tyyli on puolestaan jäyhä ja jörö, vaikkei kuitenkaan lyhytsanainen. Ja välillä oli sekaan eksynyt sanoja, joista voisi halutessaan lukea jopa flirttiä ja hellittelyäkin. Voi, sitä vanhaa murua. Jossain vaiheessa kyllä hymyilytti, kun huomasin näiden kahden kirjoitustyylien eron niin räikeästi. Kiva oli kuitenkin kuulla hänen ja perheensä kuulumisia, vaikkeivät ne kaikki ihan iloisia olleetkaan. Mutta elämä on.

Tuli muuten mieleen tuossa alussa ihan toinen juttu. Suomussalmella, tuolla perun perukoilla, on sen niminen hoitokoti kuin Kurimo. Siitä nimestä on niin lyhyt matka kurimukseen, että väkisinkin yhdistää ne toisiinsa. Ja kurimushan tarkoittaa mm. rotkoa tai syvännettä. Jotenkin tuntuisi tulevaisuus toivottomalta, jos joutuisi hoitokotiin nimeltä Kurimo. Ei paluuta tulevaisuuteen.