sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Neiti Etsivä tonkii vanhoja

Kirjaimellisesti. Ja muistelee vanhoja.

Olen käyttänyt kohta koko akun siihen, että kaivelen käsittämättömän vanhoja tyyppejä FB:n kätköistä. Voi, luoja... Aika ei ole kyllä ollut kovin armollinen monellekaan. Miehet ovat vanhentuneet melkein tuntemattomiksi. Naisissa sen sijaan on paljonkin puuma-ainesta. Harmin paikka tässä on se, ettei muista sen ja sen tyypin nimeä enää eli ihan kaikkia vanhoja hoit... siis, kavereita ei löydy.

Olin tässä jokunen aika sitten ulkoilemassa terassikauden avajaisten merkeissä. Siellä törmäsin yllättäen entiseen koulukaveriini lähes 30 vuoden takaa. Tai tarkemmin: hän törmäsi minuun. Tuli taakseni ja koputti olkapäähäni. Kolme ikuisuuden pitkää sekunttia meni ennen kuin tunnistin hänet. Upea nainen, kertakaikkiaan ! Ensimmäinen kysymykseni halauksen jälkeen oli: "Miten hitossa sä mut vielä tunnistit ??!?"

Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia.

Ei kommentteja: