Luin erään naisen kirjoituksia. Jälleen kerran. Olen lukenut ne moneen kertaan, tunnen tarinan. Se on tarina epätoivoisesti rakastuneesta naisesta. Surullinen, mutta kaunis.
Nainen kirjoittaa kauniisti rakkaudestaan ja rakastetustaan, jota ei voi saada. Silti kirjoituksissa elää toivo, pieni kipinä, joka voisi helposti roihahtaa liekkiin, jos siihen osuisi hentokin tuulenviri oikeasta suunnasta. Aivan varmasti vieläkin, vaikka aikaa on jo kulunut. Ei sellainen rakkaus kuole koskaan kokonaan.
Toisaalta olen kateellinen tuollaisesta rakkaudesta, toisaalta taas olen äärimmäisen kiitollinen, etten ole samassa tilanteessa, missä hän oli. On. Tunnen nykyään myös myötätuntoa. Aikaisemmin tunsin muuta, mutta nyt toivon hänelle uutta rakkautta. Hän on ansainnut sen. Kuten me kaikki muutkin.
"Olen vain rakastunut sinuun."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti