torstai 4. maaliskuuta 2010

Hengityksen tasaamista

Huh, hengästyttää. Miten mä pystyn mitään sanomaan, kuullostamatta idiootilta ja typerältä kanalta ? Voi luoja, tota sen murretta ! Se on hassun kuuloinen, mutta ihana. Eihän se tietenkään kirjoituksessa kuulu ja siksi tulikin ihan täytenä yllätyksenä. Naurattaa. Voi paska... Mun nauru kuullostaa hysteeriseltä kikatukselta. No, sitähän se onkin. Äkkiä nyt jonnekin sisälle, että pääsen istumaan tai mun jalat pettää alta ! Ja noi linnutkin tossa puskassa vetää ihan täysillä omaa virttään !

Ihan sama. Mennään vain katsomaan ja kysymään, jos sieltä saisi vaikka kupin teetä, kun on näin älyttömän kylmää ja tuulistakin. Mä olen ihan jäässä. Onkohan sen kädet ihan kylmät ? Se on sanonut, että senkin kädet ja jalat on aina jäässä niin kuin mullakin. Ja nenä. Ja korvat. Sillä pitäis olla pipo, kun on noin lyhyt tukkakin. Varmaan se on hävittänyt sen... Onneksi en laittanut niitä valkoisia tossuja jalkaan, jotka meinasin laittaa. Muuten me oltais ihan samanlaisissa vaatteissa: musta takki, siniset farkut ja valkoiset tossut. Se olisi ollut kyllä jo liikaa mun nauruhermoille.

Toi sohvanurkkaus on ihan hyvä. Hrrrr... Olipas kylmä ulkona ! Ihanan lämmintä teetä. Ottikohan sekin teetä, kun mäkin otin ? Se kumminkin tykkää kahvista enemmän. Hmmm. Ketä se muistuttaa...? Ai, niin ! Sitä tuttavaperheen miestä, jolla on niin veikeä ilme aina ! Ei ne kyllä saman näköisiä ole, mutta joku ilme... Olisko silmissä...? Ne onkin siniset ! Tai siis tiesinhän mä, että ne on siniset, mutta valokuvissa ne näyttivät paljon tummemmilta, melkein mustilta. Outoa, miten suuren eron ulkonäössä silmienväri saa aikaan. Ehkä se siksi tuntui musta ensin jotenkin vieraalta. Ehkä mua siksi ujostutti siellä asemalaiturilla. Höh, ketä mä oikein huijaan: mua ujostuttaa vieläkin. No, ehkä se tästä pikkuhiljaa... Mitä hittoa mä sanon sille ??

Ei kommentteja: