tiistai 2. maaliskuuta 2010

Kyllä mäkin sua rakastan, Rami.

Katsoin muutaman nauhoituksen amerikkalaisesta komediasarjasta Everybody Loves Raymond. Ja pakko tunnustaa: nauroin monta kertaa ihan ääneen.

Olen aina tykännyt jostain kumman syystä siitä sarjasta, vaikka se onkin niitä ärsyttäviä valmiiksinaurettuja sarjoja. Siinä vain on jotain, joka kutkuttaa mun kieroonkasvaneita nauruhermojani. Enkä käsitä, miten ne näyttelijät pystyvät kuvaamaan sitä kuolematta itse nauruun. Harmitonta hupia tiistai-illan ratoksi. Se vie ainakin ajatukset pois muista mieltä askarruttavista kysymyksistä.

Tulipa mieleeni myös eräs herrapuolinen henkilö tuolta riehakkaalta 80-90 -luvulta. Häntä sanottiin Reimondiksi, vaikka ihan supisuomalainen Rami olikin. Aikamoinen velikulta ja vilkkusilmä oli hänkin silloin, mutta nyt tiedän, että hänetkin on kesytetty kiltiksi kotikissaksi. Sitä se ikä teettää, ystäväiseni. Kaikkea hyvää elämässä myös Sinulle.

Ja hyveli yöteli.

Ei kommentteja: