Jännä juttu.
Tarkoitukseni oli ihmetellä erään blogaajan tapaa kirjoittaa. Ehkä vähän pettyneessä äänensävyssä. Pettyneessä, koska hän jättää sanomatta niin paljon. Pyörii omalla tavallaan samojen asioiden ympärillä, vaikkei blogilla olekaan varsinaista 'aihetta'. Toivoisin hänen kertovan jotain enemmän, jotain syvällisempää hänestä itsestään.
Luulen, että hän lukee tätä minun blogiani, joten en voi hirveän tarkkaan yksilöidä, mitä tarkoitan. Enkä kyllä oikeastikaan halua hänelle pahaa mieltä tai loukata, vaikka... no, vaikka mitä. Olen vain vähän väsähtänyt lukemaan niitä samoja juttuja. Tämä on kyllä ihan hirveän ikävästi sanottu, mutta oikeasti haluaisin tietää niitä Ajatuksia. Tietty, jos niitä ei halua paljastaa, niin se on ihan ok. Jokainen tekee blogistaan näköisensä, mutta tietynlainen toisto vie kirjoituksilta uskottavuuden. (Itse taidan kyllä sortua toistoon toistuvasti.) Vaikea selittää, kuullostaa varmasti sekavalta ja onkin sitä.
No, nyt tässä se tuli sitten sanottua, mitä ei pitänyt sanoa, kun ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Tämä vain lähti siitä, kun sain kritiikkiä omasta tavastani kirjoittaa. Enhän tätä blogia kenellekään toiselle kirjoita. Puran vain sitä sanojen sumaa, joka päässäni on ja yritän samalla harjoitella pikkunokkeluutta. Eli kaiken järjen mukaan millään kritiikillä ei pitäisi olla mitään merkitystä minulle. Mutta näköjään kuitenkin vain on. Kummallista, mutta kaiketi aika inhimillistä.
Yritän kuitenkin ottaa vinkistä kiinni ja muuttaa kirjoitustyyliäni 'yleisöäni' enemmän miellyttäväksi. Jää nähtäväksi, onnistunko tehtävässäni.
Tuoksun kurkulle ja vihreälle teelle ja sille nimettömälle makealle. Piste.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Älä ihmeessä muuta yhtään mitään tässä blogissasi :) Sulla on oma tyylisi ja se on ollut erittäin piristävä!
Tuskinpa sitä kirjoitustyyliä/aihepiiriä/mitään muutakaan edes kannattaa yrittää enemmäksi tai vähemmäksi muuttaa, homma menee siten väkisin vääntämiseksi ja se jos mikä näkyy kyllä tiettynä falskiutena ja monotonisuutena lukijoillekin. Jatkat vaan ihan tällä omalla aidolla tyylilläsi!
Ps. Sinänsä olen tuosta varsinaisesta postauksestasi täysin samaa mieltä. Viime aikoina olen minäkin ollut vähän pettynyt.
Kiitos, Anis :-)
Pieni potku persuuksiin ja tuuppaus eteenpäin tulee aina tarpeeseen, mutta isompi mäiskintä tuntuu. Valitettavasti syyllistyn siihen itsekin ja surullista kyllä, suomin vieläpä niitä kaikkein tärkeimpiä.
Pettymyksiä on tosiaan ollut liikenteessä enemmänkin, mutta elämä jatkuu ja positiivisuus kääntää purren suunnan :-)
Lähetä kommentti