"Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat
Lähdetään lennolle
Näytä mulle missä sul on rusketusraidat
piirrä ne kartalle."
- PMMP -
maanantai 29. kesäkuuta 2009
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Kuka ajattelee puolestasi ?
Tein hassun lapsuksen. Tai ehkä olin vain huolimaton. Mutta en niin, että se huolimattomuusvirhe häiritsisi minua. Itseasiassa päinvastoin. Se tulee jatkossa helpottamaan sähköistä elämääni ihan mukavasti.
Mutta oliko se tahallista ? Ei. Halua siihen oli, mutten ollut saanut tehtyä asialle mitään, koska lähdin pähkäilemään ehkä vähän vaikeita ja kaukaahaettuja päätelmiä. No, nyt tämä erehdys teki asian helpommaksi ilman, että olen esittänyt mitään vaatimuksia, sanattomiakaan, kenellekään.
Alitajunta taisi tehdä työtä puolestani. Tai sitten selitys on niinkin yksinkertainen, että viimeinen työpäivä ennen lomaa on aina yhtä hässäkkää ja sähellystä eikä silloin ehdi ottaa huomioon ihan kaikkea. Varsinkaan sellaista, joka on puhtaasti privaattielämään liittyvä juttu. Niin kuin tämä.
Silti pikkasen huolestuttaa, uskotaanko selitystäni. Se on totta joka sana. En muistanut sitä, mikä olisi ehkä pitänyt muistaa. Ehkä. Tai sitten en vain tajunnut. No, oli syy kumpi tahansa, niin tahaton se teko joka tapauksessa kuitenkin oli.
Tai ehkä se oli kohtalon sormi, joka ohjasi ajatukseni toisaalle ja pisti unohtamaan. Hymyilyttää itseänikin, mutta sitä, johon tämä 'kohtalon' teko vaikuttaa, suorastaan naurattaa. Tiedän sen. Kohtaloa ei kuulemma ole olemassa. Omat teot ovat niitä, jotka vaikuttavat siihen, mitä jatkossa tapahtuu. Juu, kyllä, mutta kuka tai pikemminkin mikä niitä tekoja ohjaa ?
Onneksi tämä 'erehdys' ei johda yhtään mihinkään sen ihmeellisempään, mutta täytyy kyllä myöntää, että käsittämättömään saumaan se sattui, sillä jo pari-kolme viikkoa on ajatus pyörinyt päässäni ja nyt sen ajatuksen toteutin. Sattumalta.
Mutta oliko se tahallista ? Ei. Halua siihen oli, mutten ollut saanut tehtyä asialle mitään, koska lähdin pähkäilemään ehkä vähän vaikeita ja kaukaahaettuja päätelmiä. No, nyt tämä erehdys teki asian helpommaksi ilman, että olen esittänyt mitään vaatimuksia, sanattomiakaan, kenellekään.
Alitajunta taisi tehdä työtä puolestani. Tai sitten selitys on niinkin yksinkertainen, että viimeinen työpäivä ennen lomaa on aina yhtä hässäkkää ja sähellystä eikä silloin ehdi ottaa huomioon ihan kaikkea. Varsinkaan sellaista, joka on puhtaasti privaattielämään liittyvä juttu. Niin kuin tämä.
Silti pikkasen huolestuttaa, uskotaanko selitystäni. Se on totta joka sana. En muistanut sitä, mikä olisi ehkä pitänyt muistaa. Ehkä. Tai sitten en vain tajunnut. No, oli syy kumpi tahansa, niin tahaton se teko joka tapauksessa kuitenkin oli.
Tai ehkä se oli kohtalon sormi, joka ohjasi ajatukseni toisaalle ja pisti unohtamaan. Hymyilyttää itseänikin, mutta sitä, johon tämä 'kohtalon' teko vaikuttaa, suorastaan naurattaa. Tiedän sen. Kohtaloa ei kuulemma ole olemassa. Omat teot ovat niitä, jotka vaikuttavat siihen, mitä jatkossa tapahtuu. Juu, kyllä, mutta kuka tai pikemminkin mikä niitä tekoja ohjaa ?
Onneksi tämä 'erehdys' ei johda yhtään mihinkään sen ihmeellisempään, mutta täytyy kyllä myöntää, että käsittämättömään saumaan se sattui, sillä jo pari-kolme viikkoa on ajatus pyörinyt päässäni ja nyt sen ajatuksen toteutin. Sattumalta.
28.6.2009 Väärin kuultu
Luodessaan Aatamia ja Eevaa kysyi Jumala Aatamilta, minkälaiset Aatami haluaisi aivoista.
Aatami kuuli, että Jumala kysyi vaivoista ja vastasi: "Mahdollisimman pienet ja huomaamattomat."
Aatami kuuli, että Jumala kysyi vaivoista ja vastasi: "Mahdollisimman pienet ja huomaamattomat."
perjantai 26. kesäkuuta 2009
!!?!
Tuon laskurin on täytynyt mennä sekaisin tästä helteestä. Taitaa panna omiaan...
Pitäisiköhän tehdä samoin ?
Lomalle, lomps !
Pitäisiköhän tehdä samoin ?
Lomalle, lomps !
Toisto
Toistan itseäni, mutta senkin uhalla: hauskaa nimipäivää jokaisen miehen pikkuveikalle eli jormalle.
Alan selvästikin päästä lomatunnelmaan...
26.6.2009 Surullista
Voiko seikkailuihin kyllästyä ?
Voi. Liika on aina liikaa ja jännitys katoaa. Mikään ei tunnu enää miltään. Koko ajan pitäisi saada lisää ja enemmän tai oudompaa ja eksoottisempaa. Elämä alkaa kyllästyttää kaikessa tavanomaisuudessaan ja se, mikä on jollekin toiselle herkullista ja kihelmöintiä tuottavaa, on kaiken kokeneelle sitä samaa vanhaa, joka ei enää sytytä eikä sykähdytä. Rajoja ei ole ja käsitys siitä, mikä on järkevää ja asiallista on hämärtynyt, ellei peräti sammunut.
Näitä surullisia esimerkkejä on maailma pullollaan lähtien lähipiiristä aina toiselle reunalle saakka. Tuttujen kohtalo koskettaa enemmän, mutta myös tuntemattomien tragediat pysäyttävät.
Michael Jackson oli yksi tällainen Surullisen Hahmon Ritari. Hän ei ole enää keskuudessamme. Rauha hänen kuolemattomalle sielulleen.
Voi. Liika on aina liikaa ja jännitys katoaa. Mikään ei tunnu enää miltään. Koko ajan pitäisi saada lisää ja enemmän tai oudompaa ja eksoottisempaa. Elämä alkaa kyllästyttää kaikessa tavanomaisuudessaan ja se, mikä on jollekin toiselle herkullista ja kihelmöintiä tuottavaa, on kaiken kokeneelle sitä samaa vanhaa, joka ei enää sytytä eikä sykähdytä. Rajoja ei ole ja käsitys siitä, mikä on järkevää ja asiallista on hämärtynyt, ellei peräti sammunut.
Näitä surullisia esimerkkejä on maailma pullollaan lähtien lähipiiristä aina toiselle reunalle saakka. Tuttujen kohtalo koskettaa enemmän, mutta myös tuntemattomien tragediat pysäyttävät.
Michael Jackson oli yksi tällainen Surullisen Hahmon Ritari. Hän ei ole enää keskuudessamme. Rauha hänen kuolemattomalle sielulleen.
torstai 25. kesäkuuta 2009
Toffeeta
Töiden jälkeen 5 tuntia löhöilyä ja koko ajan auringossa.
Välineet: 2 litran sekoitus kassissa (2 tölkkiä rutikuivaa siideriä, 8 isoa jääpalaa, noin tölkki lasten siideriä ja loput vissyä). Viltti ja pyyhe. Katseen vangitsevat biksut päällä, aurinkolasit silmillä. Toinen nainen, jonka kanssa muodostamme vastustamattoman parin. Naurua, naurua, naurua. Paljon sekä suoria että vaivihkaisia katseita. Puolin ja toisin.
Tulos: valkoiset biksut, vaikka olenkin Eevan puvussa. Kuumottava pylly. Tuoksuva iho. Kylmävalkkari -jano.
Puuttuu: kosteusvoidetta levittävät käpälät.
Välineet: 2 litran sekoitus kassissa (2 tölkkiä rutikuivaa siideriä, 8 isoa jääpalaa, noin tölkki lasten siideriä ja loput vissyä). Viltti ja pyyhe. Katseen vangitsevat biksut päällä, aurinkolasit silmillä. Toinen nainen, jonka kanssa muodostamme vastustamattoman parin. Naurua, naurua, naurua. Paljon sekä suoria että vaivihkaisia katseita. Puolin ja toisin.
Tulos: valkoiset biksut, vaikka olenkin Eevan puvussa. Kuumottava pylly. Tuoksuva iho. Kylmävalkkari -jano.
Puuttuu: kosteusvoidetta levittävät käpälät.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Outo olo
Ihan niin kuin kirjan sammakolla, joka oli rakastunut. Ankkaan. Sievään, somaan, ihanaan ankkaan. Paitsi, etten ole rakastunut ankkaan. Enkä edes rakastunut. On vain outo olo.
Olisi kyllä kiehtovaa olla rakastunut. Vaikka siitä nyt ei seuraa muuta kuin itkua ja hammasten kiristelyä. Siis ennemmin tai myöhemmin, jos nyt on yhtään näitäkään tarinoita uskominen, mitä täältä saa lukea. Puhumattakaan lukuisista omista kokemuksista. No, ei ehkä lukuisista, mutta sellaisesta määrästä kuitenkin, että voi jo puhua kokemuksen syvällä tissiäänellä. Viimeisinkin rakkaus korventaa vielä silloin tällöin. Harvemmin onneksi nykyään, mutta aina välillä.
Pitäisi siis löytää uusi rakkaus, jolla unohtaa vanha ja päästä vanhoista tuskista eroon. Eli sama juttu kuin krapulassakin: sillä se lähtee, millä se on tullutkin. Lääke vain taitaa olla vaarallisempi kuin itse tauti...
Mutta ihastumiset ovat mukavia ! Niitä voi olla useitakin päällekkäin ja allekkain ja rinnakkainkin. Siinä on vain se vaara olemassa, että ihastuminen muuttuukin pirullisen salakavalasti rakkaudeksi ilman, että sitä huomaa ennen kuin on jo liian myöhäistä. Eli uskaltaako sitä antaa sille sorkkakoivelle sormensa, jos se kuitenkin saattaa vaatia ahneuksissaan koko käpälän...?
Entäpä sellainen mukava miespuolinen vain-kaveri ? Sellainen, jonka kanssa olisi helppo vaihtaa ajatuksia ja vielä helpompi nauraa jopa itselleen. Viettää laatuaikaa urheilun ja kulttuurin ja vatsanpalvonnan parissa. Eipä taida tulla mitään ilman, että tulee jonkinnäköistä 'sähvöä' tai muuta viritystä väliin. Paitsi, jos se vain-kaveri on homo.
Homoissa taas on se vaara, että henki lähtee. Ei muuten, mutta kun niiden vauhdissa ei pysy tällainen perusterve hyväkuntoinen hetero. Se on nähty ja koettu. Ja nippa nappa selvitty suuremmitta vammoitta kuin murtunut kylkiluu... AUTS !!
Entäs sitten kirjeenvaihtokaveri ? Se kyllä jää sitten pelkän ajatusten vaihdon tasolle, jos haluaa minimoida kaikki riskit.
Yksi tällainen vain-kaveri on minulla ollut. Tuli tässä nääs mieleen moottoripyöristä. Harvinaisen mukavaa seuraa kaikilla muilla tavoilla paitsi 'silleen'. Tai mistäs sen tiedän, kun oltiin vain ja ainoastaan vain-kavereita. Mutta sitten siinäkin kävi hankalasti. Hän olisi halunnut vähän enemmän ja 'silleenkin', mutta kun tunne oli täysin yksipuolinen. No, kerrankos sitä nainen olisi sortunut antamaan säpiä, mutta eipä silloin sortunut, joten homma ns. kyrvähti kasaan ja hän löysi jonkun, joka antoi ihan nopia (normip.). Eli siihen loppui kaunis kaveruus. Mitäköhän hänelle muuten nykyään kuuluu...? Samapa tuo.
*huokaus* Outo olo sen kun jatkuu. Mikä avuksi ?
Olisi kyllä kiehtovaa olla rakastunut. Vaikka siitä nyt ei seuraa muuta kuin itkua ja hammasten kiristelyä. Siis ennemmin tai myöhemmin, jos nyt on yhtään näitäkään tarinoita uskominen, mitä täältä saa lukea. Puhumattakaan lukuisista omista kokemuksista. No, ei ehkä lukuisista, mutta sellaisesta määrästä kuitenkin, että voi jo puhua kokemuksen syvällä tissiäänellä. Viimeisinkin rakkaus korventaa vielä silloin tällöin. Harvemmin onneksi nykyään, mutta aina välillä.
Pitäisi siis löytää uusi rakkaus, jolla unohtaa vanha ja päästä vanhoista tuskista eroon. Eli sama juttu kuin krapulassakin: sillä se lähtee, millä se on tullutkin. Lääke vain taitaa olla vaarallisempi kuin itse tauti...
Mutta ihastumiset ovat mukavia ! Niitä voi olla useitakin päällekkäin ja allekkain ja rinnakkainkin. Siinä on vain se vaara olemassa, että ihastuminen muuttuukin pirullisen salakavalasti rakkaudeksi ilman, että sitä huomaa ennen kuin on jo liian myöhäistä. Eli uskaltaako sitä antaa sille sorkkakoivelle sormensa, jos se kuitenkin saattaa vaatia ahneuksissaan koko käpälän...?
Entäpä sellainen mukava miespuolinen vain-kaveri ? Sellainen, jonka kanssa olisi helppo vaihtaa ajatuksia ja vielä helpompi nauraa jopa itselleen. Viettää laatuaikaa urheilun ja kulttuurin ja vatsanpalvonnan parissa. Eipä taida tulla mitään ilman, että tulee jonkinnäköistä 'sähvöä' tai muuta viritystä väliin. Paitsi, jos se vain-kaveri on homo.
Homoissa taas on se vaara, että henki lähtee. Ei muuten, mutta kun niiden vauhdissa ei pysy tällainen perusterve hyväkuntoinen hetero. Se on nähty ja koettu. Ja nippa nappa selvitty suuremmitta vammoitta kuin murtunut kylkiluu... AUTS !!
Entäs sitten kirjeenvaihtokaveri ? Se kyllä jää sitten pelkän ajatusten vaihdon tasolle, jos haluaa minimoida kaikki riskit.
Yksi tällainen vain-kaveri on minulla ollut. Tuli tässä nääs mieleen moottoripyöristä. Harvinaisen mukavaa seuraa kaikilla muilla tavoilla paitsi 'silleen'. Tai mistäs sen tiedän, kun oltiin vain ja ainoastaan vain-kavereita. Mutta sitten siinäkin kävi hankalasti. Hän olisi halunnut vähän enemmän ja 'silleenkin', mutta kun tunne oli täysin yksipuolinen. No, kerrankos sitä nainen olisi sortunut antamaan säpiä, mutta eipä silloin sortunut, joten homma ns. kyrvähti kasaan ja hän löysi jonkun, joka antoi ihan nopia (normip.). Eli siihen loppui kaunis kaveruus. Mitäköhän hänelle muuten nykyään kuuluu...? Samapa tuo.
*huokaus* Outo olo sen kun jatkuu. Mikä avuksi ?
Ei, hitto !!
Löytyi Vuorisen blogista.
Mitä tähän voi lisätä ?
Paitsi, että olisi kiva nähdä tämä tyyppi 7-kymppisenä äijänä. (Siis, onhan toi mies ?)
24.6.2009 Kesäkatu
Polttaa miestä, mutta niin kyllä naistakin. Täysillä !
Eilen illalla terassilla oli porukkaa tungokseen asti. Aurinko paahtoi kuumasti ja kylmä juoma viilensi, mutta vain hetkeksi. Pari tuntia hurahti kuin huomaamatta, kun lueskelin lehtiä, seurasin kaupungin kuhinaa ja kuuntelin lähes eläkeikäisten pöytäseuralaisteni hauskoja puheita. Muutaman kerran jopa naurahdin heidän jutuilleen.
Bussissakin oli kuuma, mutta EN VALITA. Pääsen viikonloppuna todennäköisesti ja erittäin toivottavasti mereen uimaan. Ei sillä, että meri olisi minun top10:ssä, mieluummin iso kirkasvetinen järvi, mutta paremman vilvoituksen puutteessa merikin käy. Ja ilman sinilevää, kiitos.
Kesä saa veren kulkemaan kuumana ja nopeammin suonissani. Mietin vastustamattomia asioita.
Kuuma kallionkolo meren äärellä. Viileä vesi vilvoittamassa varpaita. Helppoa, viihdyttävää kesälukemista. Mansikkainen jäähileinen kesäjuoma. Keskipäivän siesta havisevan puun katveessa. Raikas kevyt salaatti ja lasi kylmää kuivaa valkoviiniä. Ihon tuoksu suihkussa aurigonoton jälkeen. Viileä käsi hehkuvalla iholla...
Ja tietenkin vilvoittava tuulahdus kietaisuhameen alla ! Omani.
pst. Hauskaa J-alkuisten miesten nimipäivää !
Eilen illalla terassilla oli porukkaa tungokseen asti. Aurinko paahtoi kuumasti ja kylmä juoma viilensi, mutta vain hetkeksi. Pari tuntia hurahti kuin huomaamatta, kun lueskelin lehtiä, seurasin kaupungin kuhinaa ja kuuntelin lähes eläkeikäisten pöytäseuralaisteni hauskoja puheita. Muutaman kerran jopa naurahdin heidän jutuilleen.
Bussissakin oli kuuma, mutta EN VALITA. Pääsen viikonloppuna todennäköisesti ja erittäin toivottavasti mereen uimaan. Ei sillä, että meri olisi minun top10:ssä, mieluummin iso kirkasvetinen järvi, mutta paremman vilvoituksen puutteessa merikin käy. Ja ilman sinilevää, kiitos.
Kesä saa veren kulkemaan kuumana ja nopeammin suonissani. Mietin vastustamattomia asioita.
Kuuma kallionkolo meren äärellä. Viileä vesi vilvoittamassa varpaita. Helppoa, viihdyttävää kesälukemista. Mansikkainen jäähileinen kesäjuoma. Keskipäivän siesta havisevan puun katveessa. Raikas kevyt salaatti ja lasi kylmää kuivaa valkoviiniä. Ihon tuoksu suihkussa aurigonoton jälkeen. Viileä käsi hehkuvalla iholla...
Ja tietenkin vilvoittava tuulahdus kietaisuhameen alla ! Omani.
pst. Hauskaa J-alkuisten miesten nimipäivää !
tiistai 23. kesäkuuta 2009
"Hu-huu.... ?"
Outoa olla yksin kotona. Kaikessa rauhassa. Vain musiikkia radiosta ja huminaa ilmastointilaitteesta...
Varovasti. Tähän voisi jopa tottua.
Varovasti. Tähän voisi jopa tottua.
23.6.2009 Mahdollinen tilaisuus
Olen pohtinut erään tuttavan kanssa mahdollista tapaamista tässä lähiaikoina. Ajatus pistää mielen myllertämään...
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Mitäh ?!?
Sen siitä saa, kun lähtee 'väärään' aikaan liikenteeseen.
Muuten meni ihan kivasti paitsi, että ne huippumakeat Espritin aurinkolasit maksoivat 100 e. Siis pelkät pokat. Lissit siihen päälle olisi varmasti tehnyt toisen mokoman. Olisko riittänytkään...
Sitten. Joo, ei tullut ketään tuttua vastaan, jonka olisi voinut raahata mukanaan terassille imemään Fresitaa. Eikä tullut ketään tuntematonta vastaan, joka olisi raahannut MINUT terassille. No, ei olis edes tarvinnut raahata...
Mutta bussimatka se vasta kruunasi shoppailureissun !
Ensinnäkin bussikuski kuuluin siihen h*lvetin ääliöiden kategoriaan, jotka kuvittelevat olevansa niin v*tun suuria kuninkaita, että ajavat 30 sekunttia ennen bussinlähtöhetkeä, siis aikataulussa ilmoitettua, pysäkille, jossa on n. 30 ihmistä odottamassa ja joista 10 liikkuu keppien tai lastenvaunujen kera ja 10 maksaa käteisellä 100 euron setelillä. Että sitten vielä ihmetellään, miksi bussikuskit ovat vihatuin ammattiryhmä heti taksikuskien jälkeen (vai oliko se toisinpäin...) ja miksi aikataulut kusee.
Bussissa sitten viereeni änkesi ihan v*tun keski-ikäinen ja plus mies, jolla oli päällä t-paita, jossa luki "Hard Rock Cafe, Bangkok". P*rse !! Se jo ärsytti suunnattomasti, mutta ei siinä vielä kaikki. Äijä oli olevinaan niin iso, että sen oli ihan pakko tunkea itsensä muhun kiinni niin, että sen kyynärpää porautui mun tissiin, vaikka miten yritin väistellä. Ei, h*lvetti ! Ja, okei, vaikka nenästä päätellen sillä olikin seutukunnan suurin meisseli, niin ei sen silti olisi tarvinnut niitä ketaroitaan ojennella niin, että sen koipi-p*rkele oli nilkasta lantioon saakka kiinni mun vastaavassa alueessa. Ja jotta kokemus olisi ollut mahdollisimman v*ttumainen, niin edessä olevalla penkillä istui sellainen joka p*llun herkkukeppi !! Miksi s**tanassa SE ei voinut porata mua ?? Siis hitsata mua siihen ikkunan ja itsensä väliin ?? Oikeudenmukaisuus on p*rseessä tässä maailmassa !
Kun yritin siinä pidätellä oksennusta tämän vieruskaverin kanssa, niin katselin ikkunasta ulos ja näin Liikenneturvallisuuskeskuksen liikkuvan varoitus-tietoiskun. Viereisellä kaistalla ajoi hervoton hehtaarip*rse -äijä jollain säälittävän pienellä skootterilla, joka upposi sen laardihanurin persposkien väliin lähes kokonaan. Joo, näky oli jo sinänsä kammottava, mutta sen täydensi se, että äijä ajoi n. 70 km/h ja, v*ttu, näpytteli samalla tekstiviestiä kännykällään !! Olen kirosanaton.
Viimeinen niitti v*tutukseen oli, kun olin jo kotimatkan suhteen voiton puolella ja siitä innoissani, että saan karistettua sen p*skasakin siitä ympäriltäni, kun takaani ilmestyi käsi kämmen ylöspäin käännettynä ja kuului ääni, känninen luonnollisesti: "Heitä pari." Ei, s**tana ! Hyvä, etten purrut sitä kättä. Olisinkin, jos en olisi pelännyt tautitartuntaa. Jätkä, h*lvetti, pummasi multa karkkia ! Joo, joo... Söin karkkia, ristiinnaulitkaa ihan vapaasti. Jos se bussikuskin-kaarlekustaa olisi ollut joku muu vähemmän pienimunainen eikä se kalusankari olisi istunut mun rintaliiveissä, ja jos se Teuvo Teidenritari olisi kaatunut sillä Vespallaan, niin olisin ollut oma hyväntuulinen itseni ja varmaan antanutkin sille kännikalalle pari namua, mutta siinä vaiheessa ei riittänyt armoa eikä almuja kenellekään ja olin tyly. Ei olisi pitänyt... Kaduttaa. Mutta, v*ttu, ei ollut mun vika !!
Huomenna tulen kotiin, suoraan kotiin, käymättä lähtöruudun kautta !
Muuten meni ihan kivasti paitsi, että ne huippumakeat Espritin aurinkolasit maksoivat 100 e. Siis pelkät pokat. Lissit siihen päälle olisi varmasti tehnyt toisen mokoman. Olisko riittänytkään...
Sitten. Joo, ei tullut ketään tuttua vastaan, jonka olisi voinut raahata mukanaan terassille imemään Fresitaa. Eikä tullut ketään tuntematonta vastaan, joka olisi raahannut MINUT terassille. No, ei olis edes tarvinnut raahata...
Mutta bussimatka se vasta kruunasi shoppailureissun !
Ensinnäkin bussikuski kuuluin siihen h*lvetin ääliöiden kategoriaan, jotka kuvittelevat olevansa niin v*tun suuria kuninkaita, että ajavat 30 sekunttia ennen bussinlähtöhetkeä, siis aikataulussa ilmoitettua, pysäkille, jossa on n. 30 ihmistä odottamassa ja joista 10 liikkuu keppien tai lastenvaunujen kera ja 10 maksaa käteisellä 100 euron setelillä. Että sitten vielä ihmetellään, miksi bussikuskit ovat vihatuin ammattiryhmä heti taksikuskien jälkeen (vai oliko se toisinpäin...) ja miksi aikataulut kusee.
Bussissa sitten viereeni änkesi ihan v*tun keski-ikäinen ja plus mies, jolla oli päällä t-paita, jossa luki "Hard Rock Cafe, Bangkok". P*rse !! Se jo ärsytti suunnattomasti, mutta ei siinä vielä kaikki. Äijä oli olevinaan niin iso, että sen oli ihan pakko tunkea itsensä muhun kiinni niin, että sen kyynärpää porautui mun tissiin, vaikka miten yritin väistellä. Ei, h*lvetti ! Ja, okei, vaikka nenästä päätellen sillä olikin seutukunnan suurin meisseli, niin ei sen silti olisi tarvinnut niitä ketaroitaan ojennella niin, että sen koipi-p*rkele oli nilkasta lantioon saakka kiinni mun vastaavassa alueessa. Ja jotta kokemus olisi ollut mahdollisimman v*ttumainen, niin edessä olevalla penkillä istui sellainen joka p*llun herkkukeppi !! Miksi s**tanassa SE ei voinut porata mua ?? Siis hitsata mua siihen ikkunan ja itsensä väliin ?? Oikeudenmukaisuus on p*rseessä tässä maailmassa !
Kun yritin siinä pidätellä oksennusta tämän vieruskaverin kanssa, niin katselin ikkunasta ulos ja näin Liikenneturvallisuuskeskuksen liikkuvan varoitus-tietoiskun. Viereisellä kaistalla ajoi hervoton hehtaarip*rse -äijä jollain säälittävän pienellä skootterilla, joka upposi sen laardihanurin persposkien väliin lähes kokonaan. Joo, näky oli jo sinänsä kammottava, mutta sen täydensi se, että äijä ajoi n. 70 km/h ja, v*ttu, näpytteli samalla tekstiviestiä kännykällään !! Olen kirosanaton.
Viimeinen niitti v*tutukseen oli, kun olin jo kotimatkan suhteen voiton puolella ja siitä innoissani, että saan karistettua sen p*skasakin siitä ympäriltäni, kun takaani ilmestyi käsi kämmen ylöspäin käännettynä ja kuului ääni, känninen luonnollisesti: "Heitä pari." Ei, s**tana ! Hyvä, etten purrut sitä kättä. Olisinkin, jos en olisi pelännyt tautitartuntaa. Jätkä, h*lvetti, pummasi multa karkkia ! Joo, joo... Söin karkkia, ristiinnaulitkaa ihan vapaasti. Jos se bussikuskin-kaarlekustaa olisi ollut joku muu vähemmän pienimunainen eikä se kalusankari olisi istunut mun rintaliiveissä, ja jos se Teuvo Teidenritari olisi kaatunut sillä Vespallaan, niin olisin ollut oma hyväntuulinen itseni ja varmaan antanutkin sille kännikalalle pari namua, mutta siinä vaiheessa ei riittänyt armoa eikä almuja kenellekään ja olin tyly. Ei olisi pitänyt... Kaduttaa. Mutta, v*ttu, ei ollut mun vika !!
Huomenna tulen kotiin, suoraan kotiin, käymättä lähtöruudun kautta !
22.6.2009 Tyhjä kaupunki
Pahalta näyttää...
Sen kerran, kun Justiina-tätsyllä olisi aikaa pippaloitsea ja hippaloitsea kaikessa rauhassa, koluta kaikki kaupungin terassit ja istua yötä tappiin saakka, niin sitten ei ole KETÄÄN tuttua koko pirun kaupungissa !!
Siis MITÄ ?? Pitääkö tässä kaivaa joku Aatamin-aikuinen puhelinmuistio esille ja tonkia joku iänkaikkisen ikivanha heilanraato jostain perunperukoilta kesäseuraksi ? Ei, hitto ! Ei mene hyvin mullakaan...
Vaikka toisaalta... Mikä estää mua lähtemästä tutustumaan uusiin tuttavuuksiin...? Ei mikään !
Sen kerran, kun Justiina-tätsyllä olisi aikaa pippaloitsea ja hippaloitsea kaikessa rauhassa, koluta kaikki kaupungin terassit ja istua yötä tappiin saakka, niin sitten ei ole KETÄÄN tuttua koko pirun kaupungissa !!
Siis MITÄ ?? Pitääkö tässä kaivaa joku Aatamin-aikuinen puhelinmuistio esille ja tonkia joku iänkaikkisen ikivanha heilanraato jostain perunperukoilta kesäseuraksi ? Ei, hitto ! Ei mene hyvin mullakaan...
Vaikka toisaalta... Mikä estää mua lähtemästä tutustumaan uusiin tuttavuuksiin...? Ei mikään !
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
Muistojen havinaa
Aika hauskan asian olen huomannut. Usein näet käy niin, että kun joku kirjoittaa jostain asiasta, niin siitä on joko juuri itse kirjoittanut tai sitten siitä on aikeissa kirjoittaa. Tänäänkin kävi niin. Muistelin aikaa taaksepäin (toisaalla). Pitkästä aikaa taas. Ja samoin oli tehnyt joku muukin. Onkohan tämä suviaika saanut ihmiset hempeiksi ?
Tuli mieleen päätökset. Ne vaikeat.
Usein päätöksiä tehdään ns. perstuntumalla, heittämällä. Miettimättä sen enempää seurauksia, pelkällä mutu-tuntumalla. Nämä päätökset ovat yleensä niitä pieniä päätöksiä. Omena- vai appelsiinimehua kaupasta ? Kävelemään vai pyöräilemään ? Krakovaan vai Punaiselle merelle ? Helppoja päätöksiä eikä lopputuloksellakaan ole niin suurta väliä.
Päätöksiä isommista asioista, usein raha-asioista ja suurista hankinnoista, tehdään vertailemalla edullisinta vaihtoehtoa. Otetaan järki käteen ja pohditaan. Kohteen hinta-laatu -suhteen pitäisi olla kohdallaan ja kukkarollekin sopivan. Aivan kuten myös aviopuolisoakin valitessa.
Tunteisiin perustuvat päätökset. Viha, rakkaus, kosto, halu. Mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Reisille menee, kuten aina, kun järjellä ei ole mitään sanaa sanottavanaan. Viis seurauksista. Antaa palaa, kerranhan täällä vain eletään. Mitä siitä, jos joku muu kärsii pääasia, että itse saa haluamansa.
Sitten ne päätökset, jotka on tehtävä, vaikka ne käyvätkin tunteiden päälle. Kun järki sanoo, että tämä on ainoa oikea ratkaisu, vaikka sydän itkee verta. Voi helvetti...
Tuli mieleen päätökset. Ne vaikeat.
Usein päätöksiä tehdään ns. perstuntumalla, heittämällä. Miettimättä sen enempää seurauksia, pelkällä mutu-tuntumalla. Nämä päätökset ovat yleensä niitä pieniä päätöksiä. Omena- vai appelsiinimehua kaupasta ? Kävelemään vai pyöräilemään ? Krakovaan vai Punaiselle merelle ? Helppoja päätöksiä eikä lopputuloksellakaan ole niin suurta väliä.
Päätöksiä isommista asioista, usein raha-asioista ja suurista hankinnoista, tehdään vertailemalla edullisinta vaihtoehtoa. Otetaan järki käteen ja pohditaan. Kohteen hinta-laatu -suhteen pitäisi olla kohdallaan ja kukkarollekin sopivan. Aivan kuten myös aviopuolisoakin valitessa.
Tunteisiin perustuvat päätökset. Viha, rakkaus, kosto, halu. Mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Reisille menee, kuten aina, kun järjellä ei ole mitään sanaa sanottavanaan. Viis seurauksista. Antaa palaa, kerranhan täällä vain eletään. Mitä siitä, jos joku muu kärsii pääasia, että itse saa haluamansa.
Sitten ne päätökset, jotka on tehtävä, vaikka ne käyvätkin tunteiden päälle. Kun järki sanoo, että tämä on ainoa oikea ratkaisu, vaikka sydän itkee verta. Voi helvetti...
21.6.2009 Juhannus ohi
Väsynyt, mutta ihan tyytyväinen. Oli mukavaa, vaikka tosiaan hieman rasittavaa. Ei vain malttanut mennä nukkumaan sen kerran, kun oli mahdollisuus harrastaa pitkästä aikaa seurapelejä aikuisten kesken. Ja se sitten lipsahti pikkutunneille ja tietäähän sen, mitä se nukkuminen sitten on.
Ensi viikko vielä töitä ja sitten lomaa. Toisaalta ei jaksaisi enää mennä töihin, kun on luvattu niin hyvää ilmaakin alkavaksi, mutta minkäs teet. Toisaalta ei kyllä jotenkin lomakaan kiinnosta. Ei muuten, mutta ainakin nyt on vähän epävarma olo siitä, mikä tilanne sinne töihin jää. Ei paha, mutta joku sotku siellä kuitenkin on muhimassa, jota en ole huomannut ja sitten potuttaa, kun joku toinen on saanut sen niskoilleen.
Lisäksi kesäloma tuo pakollisen tauon kaikenlaisiin muihinkin rutiineihin, tapoihin ja tottumuksiin. Se on tietysti hyvä, ettei kangistu kaavoihin, mutta on niitäkin asioita, joista ei haluaisi sitä taukoa. Ei tarvitse sitä. Olosuhteet vain pakottavat siihen. Olenkohan ainoa, josta tuntuu tältä ?
Ja verrattuna viime kesään, tästä kesästä tulee huomattavasti mukavampi. Moneltakin kantilta katsottuna. Tiedän sen. Tämä kevät oli jo paljon, paljon parempi.
Ensi viikko vielä töitä ja sitten lomaa. Toisaalta ei jaksaisi enää mennä töihin, kun on luvattu niin hyvää ilmaakin alkavaksi, mutta minkäs teet. Toisaalta ei kyllä jotenkin lomakaan kiinnosta. Ei muuten, mutta ainakin nyt on vähän epävarma olo siitä, mikä tilanne sinne töihin jää. Ei paha, mutta joku sotku siellä kuitenkin on muhimassa, jota en ole huomannut ja sitten potuttaa, kun joku toinen on saanut sen niskoilleen.
Lisäksi kesäloma tuo pakollisen tauon kaikenlaisiin muihinkin rutiineihin, tapoihin ja tottumuksiin. Se on tietysti hyvä, ettei kangistu kaavoihin, mutta on niitäkin asioita, joista ei haluaisi sitä taukoa. Ei tarvitse sitä. Olosuhteet vain pakottavat siihen. Olenkohan ainoa, josta tuntuu tältä ?
Ja verrattuna viime kesään, tästä kesästä tulee huomattavasti mukavampi. Moneltakin kantilta katsottuna. Tiedän sen. Tämä kevät oli jo paljon, paljon parempi.
lauantai 20. kesäkuuta 2009
Naisen Juhannus
Usko on mennyt,
Toivo kadonnut ja
Onni jättänyt,
mutta vielä on
Otto päällä,
Matti kukkarossa ja
Yrjö tulossa.
Hauskaa Johannesta kaikille ja lippu salossa !
Toivo kadonnut ja
Onni jättänyt,
mutta vielä on
Otto päällä,
Matti kukkarossa ja
Yrjö tulossa.
Hauskaa Johannesta kaikille ja lippu salossa !
perjantai 19. kesäkuuta 2009
19.6.2009 Heilu keinuni korkealle
Heilu, keinuni, korkealle,
Nythän on juhannusilta,
Mesimarja paistaa ja tuomi tuoksuu
Ja kuulas on taivahan silta.
Heilu, keinuni, korkealle,
Linnut ne laulavat häitä,
Minä olen nuori kuin päivänkukka,
En muistele suruja näitä.
Heilu, keinuni, korkealle,
Rintani riemuja laulan,
Kedon helyt kullalle kuiskien poimin
Ja solmin sen vihreän paulan.
- Larin Kyösti -
torstai 18. kesäkuuta 2009
Ja eikun silmälääkäriin...
Miksi kiinalaisilla on erilaiset silmät kuin länsimaalaisilla?
Voitko lukea kuvan tekstin?
Jos et, niin venytäpä itsellesi kiinalaiset silmät sormilla ja kokeile lukea kuva uudestaan.
I niin kuin Iloinen
Tosi iloinen !
Miten voikin iloita toiselle ihmiselle käyneestä hyvästä tuurista näin paljon ? Tai ei siinä nyt mistään tuurista tai säkästä ollut kysymys. Hän oli sen kaiken hyvän ansainnut ja voin iloita täydestä vilpittömästä sydämestäni hänen puolestaan. Ihana juhannus-yllätys hänelle ! En voi olla hymyilemättä koko ajan.
Miten voikin iloita toiselle ihmiselle käyneestä hyvästä tuurista näin paljon ? Tai ei siinä nyt mistään tuurista tai säkästä ollut kysymys. Hän oli sen kaiken hyvän ansainnut ja voin iloita täydestä vilpittömästä sydämestäni hänen puolestaan. Ihana juhannus-yllätys hänelle ! En voi olla hymyilemättä koko ajan.
18.6.2009 F niin kuin Fuck
Mikä Sinä olet aakkosissa ?
Parasta A-ryhmää ? Armeijan B-mies ? Vai C niin kuin kapteeni ? D:tä käyttävä germaani ? E niin kuin hyväksyttävä lisäaine ?
Vai F, joka kertoo, että olet fitun liian iso fäärästä kohdasta ?
Parasta A-ryhmää ? Armeijan B-mies ? Vai C niin kuin kapteeni ? D:tä käyttävä germaani ? E niin kuin hyväksyttävä lisäaine ?
Vai F, joka kertoo, että olet fitun liian iso fäärästä kohdasta ?
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Rehellisyys...
...maan perii. Hienoa ! Olen kohta suurmaanomistaja. Porho. Öky.
Vuodatin äsken kaiken sen, mitä sydäntäni on painanut jo jonkin aikaa. Ei sillä, että nyt olisi yhtään sen helpompi olo, koska olen ehkä menettämässä jotain tärkeää rehellisyyteni, tämän vuodatukseni takia. Tai ainakin sellaista, mitä en haluaisi menettää. Se asia ei vain enää ole minun vallassani, joten turha murehtia.
Murehdin silti.
Vuodatin äsken kaiken sen, mitä sydäntäni on painanut jo jonkin aikaa. Ei sillä, että nyt olisi yhtään sen helpompi olo, koska olen ehkä menettämässä jotain tärkeää rehellisyyteni, tämän vuodatukseni takia. Tai ainakin sellaista, mitä en haluaisi menettää. Se asia ei vain enää ole minun vallassani, joten turha murehtia.
Murehdin silti.
Otsikko on tarinan kruunu
Rehellisyys maan perii, vaikka valkoinen valhekin olisi voinut toimia
tiistai, kesäkuu 16, 2009, 16:01
Pikkukauppa lähellä Joensuuta
Noin 50 -vuotias nainen tulee kassalle, jossa kassaneiti laskuttaa ostoksia. Kassaneiti ja nainen tuntuvat tuntevan toisensa jo entuudestaan.
Kassaneiti: "Tännään ois tullut uusia muikkuja."
50-v. nainen: "Ei kerkii, pittää männä äkkiä kottiin."
Kassaneiti: "No mihin on kiire ?"
50-v. nainen *kuiskaten*: "Pittää männä paskalle."
Kassaneiti nauraa.
tiistai, kesäkuu 16, 2009, 16:01
Pikkukauppa lähellä Joensuuta
Noin 50 -vuotias nainen tulee kassalle, jossa kassaneiti laskuttaa ostoksia. Kassaneiti ja nainen tuntuvat tuntevan toisensa jo entuudestaan.
Kassaneiti: "Tännään ois tullut uusia muikkuja."
50-v. nainen: "Ei kerkii, pittää männä äkkiä kottiin."
Kassaneiti: "No mihin on kiire ?"
50-v. nainen *kuiskaten*: "Pittää männä paskalle."
Kassaneiti nauraa.
17.6.2009 Marissa sekaisin
Olen ihan sekaisin. En kenestään urhosta, vaan päivistä ! En siis Päivistä, vaikka eilen olikin Päivin nimipäivä ja tänään Urhon. Näistä vuorokausista olen aivan sekaisin.
Eilen olin tässä päivässä ja tänäänkin olen tässä päivässä. Aika tuntuu pysähtyneen, vaikka se eilen illalla riensikin kiitolaukkaa. Viisi tuntia työkavereiden ja ystäväni Kilkennyn kanssa meni kuin 'siivilä'.
Oltiin työpäivän jälkeen juhlistamassa 'kesää' läheisessä pubissa ja naurettiin kovempaa kuin viereisessä pöydässä istunut nuorten miesten porukka. Ne murut katselivat meitä paheksuen, kun tädit kehtasivat niin remakasti riemuita.
Baarimestari sen sijaan katseli Justiinan perään ja perää aina, kun kävin tankkaamassa tuoppiani tai pikkulassa. Hmmm... Tuntui vain hänkin jotenkin 'ujolta', kun ei kovin pitkään uskaltanut katsoa silmiin tai edes paljoa hymyillä. Käänsi nopeasti katseen pois jotenkin hämillisenä ja ujostellen. Outoa. Taidan olla aikas pelottava ilmestys... :-/
Eilen olin tässä päivässä ja tänäänkin olen tässä päivässä. Aika tuntuu pysähtyneen, vaikka se eilen illalla riensikin kiitolaukkaa. Viisi tuntia työkavereiden ja ystäväni Kilkennyn kanssa meni kuin 'siivilä'.
Oltiin työpäivän jälkeen juhlistamassa 'kesää' läheisessä pubissa ja naurettiin kovempaa kuin viereisessä pöydässä istunut nuorten miesten porukka. Ne murut katselivat meitä paheksuen, kun tädit kehtasivat niin remakasti riemuita.
Baarimestari sen sijaan katseli Justiinan perään ja perää aina, kun kävin tankkaamassa tuoppiani tai pikkulassa. Hmmm... Tuntui vain hänkin jotenkin 'ujolta', kun ei kovin pitkään uskaltanut katsoa silmiin tai edes paljoa hymyillä. Käänsi nopeasti katseen pois jotenkin hämillisenä ja ujostellen. Outoa. Taidan olla aikas pelottava ilmestys... :-/
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Kynsikäs
Elämä on yhtä juhlaa silloin kun se ei ole sitä ruusuilla tanssimista.
Jotenkin tämä elämä on luiskahtanut normiraiteiltaan pois. Jatkuvasti tuntuu olevan hyvää ja viihdyttävää seuraa ja pitkiä katseita perään.
Mutta mitä ihmettä teen näille kynsille, jotka vain kasvavat koko ajan ?? Voisinko myydä ne luomurakennekynsiksi ? Kilisevät ja kolisevat jo liikaa näppiksellä. Enkä halua raapia keneenkään punaisia jälkiä...
Jotenkin tämä elämä on luiskahtanut normiraiteiltaan pois. Jatkuvasti tuntuu olevan hyvää ja viihdyttävää seuraa ja pitkiä katseita perään.
Mutta mitä ihmettä teen näille kynsille, jotka vain kasvavat koko ajan ?? Voisinko myydä ne luomurakennekynsiksi ? Kilisevät ja kolisevat jo liikaa näppiksellä. Enkä halua raapia keneenkään punaisia jälkiä...
Juristin perkele !
Onko mitään 'vitsiä', jossa vertaillaan juristia ja verenimijää ? Siis sen verenimijän eduksi ?
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Satakieli
Siis olo on kuin satakielellä (vaikka muoto voikin olla harakan). Voisin laulaa liverrellä ja "kiittää sydämin ja kielin" !
Olen tyytyväinen itseeni. Ja elämään. Tähän päivään erityisesti. Olen hyvällä mielellä itseni takia ja etenkin erään ystäväni ansiosta. Olen niin pakahtumaisillani hyvään mieleen, ettei tuo sääkään voi minua masentaa. Viis siitä, että Juhanin päivä on tulossa ja vettä sataa. Voisin riisua vaatteeni ja suorittaa jonkin alkukantaisin riitin tanssimalla sateessa Eevan puvussa, siinä kauneimmassa.
Enkä anna sille ajatukselle edes pikkuvarpaan kynnen verran sijaa, että kun tässä nyt hehkun, niin... Ja HAH ! Sille pyllistän, jos tulee kohdalle. Näkeepähän kerrankin jotain tavatonta.
Hitto, mä olen hyvä !! Ja herkullinen :-)
Olen tyytyväinen itseeni. Ja elämään. Tähän päivään erityisesti. Olen hyvällä mielellä itseni takia ja etenkin erään ystäväni ansiosta. Olen niin pakahtumaisillani hyvään mieleen, ettei tuo sääkään voi minua masentaa. Viis siitä, että Juhanin päivä on tulossa ja vettä sataa. Voisin riisua vaatteeni ja suorittaa jonkin alkukantaisin riitin tanssimalla sateessa Eevan puvussa, siinä kauneimmassa.
Enkä anna sille ajatukselle edes pikkuvarpaan kynnen verran sijaa, että kun tässä nyt hehkun, niin... Ja HAH ! Sille pyllistän, jos tulee kohdalle. Näkeepähän kerrankin jotain tavatonta.
Hitto, mä olen hyvä !! Ja herkullinen :-)
15.6.2009 Voihan harakka !
Päivä näyttäisi menevän taas harakoille, noin niin kuin ta:n kannalta. Minullahan ei ole mitään hätää. Hyvin menee, mutta menköön.
Ja perhana. Kuontalokin näyttää ihan mainitun lintueläimen pesältä ! On pakko saada kampaaja tälle viikolle ja hiukset niin lyhyiksi, että niska näkyy. Siitä saattaa, kuulemma, olla tiettyjä etuja, jos on puhtaaksi kynitty niska...
Ja perhana. Kuontalokin näyttää ihan mainitun lintueläimen pesältä ! On pakko saada kampaaja tälle viikolle ja hiukset niin lyhyiksi, että niska näkyy. Siitä saattaa, kuulemma, olla tiettyjä etuja, jos on puhtaaksi kynitty niska...
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
14.6.2009 Auvo
Täydellisiä hetkiä.
Aurinko, lämpö. Kuuma sileä kivi, kesälle tuoksuva iho. Viileä vesi varpaissa. Sauna, meri, kalastavat tiirat. Kylmä olut.
Lämmin tuuli, tummanvioletit pilvet. Salama, jyrähdys, pauketta. Ropinaa, kohinaa. Veden lorina ränneissä. Juoksu ulkovessaan. Litimärkä pitkä nurmikko, märät kylmät varpaat. Vesi pisaroina hiuksissa.
Villasukat, mukava kirja, lasi punaviiniä.
Lämmin peitto, tuoksuva tyyny. Hymyilevät unet...
Aurinko, lämpö. Kuuma sileä kivi, kesälle tuoksuva iho. Viileä vesi varpaissa. Sauna, meri, kalastavat tiirat. Kylmä olut.
Lämmin tuuli, tummanvioletit pilvet. Salama, jyrähdys, pauketta. Ropinaa, kohinaa. Veden lorina ränneissä. Juoksu ulkovessaan. Litimärkä pitkä nurmikko, märät kylmät varpaat. Vesi pisaroina hiuksissa.
Villasukat, mukava kirja, lasi punaviiniä.
Lämmin peitto, tuoksuva tyyny. Hymyilevät unet...
lauantai 13. kesäkuuta 2009
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Toinen
Teretulemas, Neiti !
Hauskaa, että joku toinenkin on kiinnostunut vaatimattomista ajatuksistani ja ihan julkisestikin uskaltaa tunnustautua 'justiinolaiseksi'. Näitä salarakkaita sitten näyttäisi olevan enemmänkin... Ja sitten on tietysti se 'perhe', joihin lasketaan vain harvat ja valitut.
Ei. Jokainen teistä on tärkeä, vaikka oman mielenrauhani vuoksi kirjoittelenkin.
Hauskaa, että joku toinenkin on kiinnostunut vaatimattomista ajatuksistani ja ihan julkisestikin uskaltaa tunnustautua 'justiinolaiseksi'. Näitä salarakkaita sitten näyttäisi olevan enemmänkin... Ja sitten on tietysti se 'perhe', joihin lasketaan vain harvat ja valitut.
Ei. Jokainen teistä on tärkeä, vaikka oman mielenrauhani vuoksi kirjoittelenkin.
Äimän käki
Vanhaa kehäkettuakin voidaan ällistyttää. Ällistysmies ei ollut tällä kertaa asialla. Ihan tämä meidän kaikkien yhteinen netti-perhe jaksaa ihmetyttää ällistykseen saakka.
Pienet ovat piirit huolimatta siitä, että blogeja on 10 x ...kuinka monta ? Kaikki me silti luemme toinen toistemme elämistä. Salatuista niistä.
Tarkemmin kun ajattelee, niin se on varmasti aihepiiri kun ratkaisee, kuka mitäkin lukee. Justiina ei esimerkiksi lue, niin kiehtovia ja mukaansatempaavia kuin ovatkin, blogeja, jotka käsittelevät esim. käsitöitä (koulunumero 5), eläimiä (laajakirjoinen allergia, jos ei fyysinen niin henkinen), vauvoja (pois paha henki !!!) ja puutarhanhoitoa (no, ymmärtäisitte, jos näkisitte nämä kynnet...). Mutta silti se jaksaa huvittaa. "Minä luen sinun blogia, joka luet hänen blogia, joka lukee tuon blogia, jonka kanssa minä chattailen."
Oikeasti. Kuolen huvitutukseen.
Pienet ovat piirit huolimatta siitä, että blogeja on 10 x ...kuinka monta ? Kaikki me silti luemme toinen toistemme elämistä. Salatuista niistä.
Tarkemmin kun ajattelee, niin se on varmasti aihepiiri kun ratkaisee, kuka mitäkin lukee. Justiina ei esimerkiksi lue, niin kiehtovia ja mukaansatempaavia kuin ovatkin, blogeja, jotka käsittelevät esim. käsitöitä (koulunumero 5), eläimiä (laajakirjoinen allergia, jos ei fyysinen niin henkinen), vauvoja (pois paha henki !!!) ja puutarhanhoitoa (no, ymmärtäisitte, jos näkisitte nämä kynnet...). Mutta silti se jaksaa huvittaa. "Minä luen sinun blogia, joka luet hänen blogia, joka lukee tuon blogia, jonka kanssa minä chattailen."
Oikeasti. Kuolen huvitutukseen.
Keski-ikäisen kapinaa
Bat out of Hell
The sirens are screaming and the fires are howling
Way down in the valley tonight
There's a man in the shadows with a gun in his eye
And a blade shining oh so bright
There's evil in the air and theres thunder in the sky
And a killer's on the bloodshot streets
And down in the tunnel where the deadly are rising
Oh I swear I saw a young boy
Down in the gutter
He was starting to foam in the heat
Oh baby you're the only thing in this whole world
Thats pure and good and right
And wherever you are and wherever you go
There's always gonna be some light
But I gotta get out
I gotta break it out now
Before the final crack of dawn
So we gotta make the most of our one night together
When it's over you know
We'll both be so alone
Like a bat out of hell
I'll be gone when the morning comes
When the night is over
Like a bat out of hell I'll be gone gone gone
Like a bat out of hell I'll be gone when the morning comes
But when the day is done
And the sun goes down
And the moonlight's shining through
Then like a sinner before the gates of heaven
I'll come crawling on back to you
I'm gonna hit the highway like a battering ram
On a silver black phantom bike
When the metal is hot and the engine is hungry
And we're all about to see the light
Nothing ever grows in this rotten old hole
And everything is stunted and lost
And nothing really rocks
And nothing really rolls
And nothing's ever worth the cost
And I know that I'm damned if I never get out
And maybe I'm damned if I do
But with any other beat I got left in my heart
You know I'd rather be damned with you
If I gotta be damned you know I wanna be damned
Dancing through the night with you
If I gotta be damned you know I wanna be damned
Gotta be damned you know I wanna be damned
If gotta be damned you know I wanna be damned
Dancing through the night
Dancing through the night
Dancing through the night with you
Oh baby you're the only thing in this whole world
That's pure and good and right
And wherever you are and wherever you go
There's always gonna be some light
But I gotta get out
I gotta break it out now
Before the final crack of dawn
So we gotta make the most of our one night together
When it's over you know
We'll both be so alone
Like a bat out of hell
I'll be gone when the morning comes
When the night is over
Like a bat out of hell I'll be gone gone gone
Like a bat out of hell I'll be gone when the morning comes
But when the day is done
And the sun goes down
And the moonlight's shining through
Then like a sinner before the gates of heaven
I'll come crawling on back to you
Then like a sinner before the gates of heaven
I'll come crawling on back to you
I can see myself
Tearing up the road
Faster than any other boy has ever gone
And my skin is raw but my soul is ripe
And no one's gonna stop me now
I gotta make my escape
But I can't stop thinking of you
And I never see the sudden curve until it's way too late
I never see the sudden curve until it's way too late
Then I'm dying on the bottom of a pit in the blazing sun
Torn and twisted at the foot of a burning bike
And I think somebody somewhere must be tolling a bell
And the last thing I see is my heart
Still beating
Breaking out of my body
And flying away
Like a bat out of hell
Then I'm dying at the bottom of a pit in the blazing sun
Torn and twisted at the foot of a burning bike
And I think somebody somewhere must be tolling a bell
And the last thing I see is my heart
Still beating
Still beating
Breaking out of my body and flying away
Like a bat out of hell
Like a bat out of hell
Like a bat out of hell
Like a bat out of hell
Like a bat out of hell
Like a bat out of hell
by Meat Loaf
The sirens are screaming and the fires are howling
Way down in the valley tonight
There's a man in the shadows with a gun in his eye
And a blade shining oh so bright
There's evil in the air and theres thunder in the sky
And a killer's on the bloodshot streets
And down in the tunnel where the deadly are rising
Oh I swear I saw a young boy
Down in the gutter
He was starting to foam in the heat
Oh baby you're the only thing in this whole world
Thats pure and good and right
And wherever you are and wherever you go
There's always gonna be some light
But I gotta get out
I gotta break it out now
Before the final crack of dawn
So we gotta make the most of our one night together
When it's over you know
We'll both be so alone
Like a bat out of hell
I'll be gone when the morning comes
When the night is over
Like a bat out of hell I'll be gone gone gone
Like a bat out of hell I'll be gone when the morning comes
But when the day is done
And the sun goes down
And the moonlight's shining through
Then like a sinner before the gates of heaven
I'll come crawling on back to you
I'm gonna hit the highway like a battering ram
On a silver black phantom bike
When the metal is hot and the engine is hungry
And we're all about to see the light
Nothing ever grows in this rotten old hole
And everything is stunted and lost
And nothing really rocks
And nothing really rolls
And nothing's ever worth the cost
And I know that I'm damned if I never get out
And maybe I'm damned if I do
But with any other beat I got left in my heart
You know I'd rather be damned with you
If I gotta be damned you know I wanna be damned
Dancing through the night with you
If I gotta be damned you know I wanna be damned
Gotta be damned you know I wanna be damned
If gotta be damned you know I wanna be damned
Dancing through the night
Dancing through the night
Dancing through the night with you
Oh baby you're the only thing in this whole world
That's pure and good and right
And wherever you are and wherever you go
There's always gonna be some light
But I gotta get out
I gotta break it out now
Before the final crack of dawn
So we gotta make the most of our one night together
When it's over you know
We'll both be so alone
Like a bat out of hell
I'll be gone when the morning comes
When the night is over
Like a bat out of hell I'll be gone gone gone
Like a bat out of hell I'll be gone when the morning comes
But when the day is done
And the sun goes down
And the moonlight's shining through
Then like a sinner before the gates of heaven
I'll come crawling on back to you
Then like a sinner before the gates of heaven
I'll come crawling on back to you
I can see myself
Tearing up the road
Faster than any other boy has ever gone
And my skin is raw but my soul is ripe
And no one's gonna stop me now
I gotta make my escape
But I can't stop thinking of you
And I never see the sudden curve until it's way too late
I never see the sudden curve until it's way too late
Then I'm dying on the bottom of a pit in the blazing sun
Torn and twisted at the foot of a burning bike
And I think somebody somewhere must be tolling a bell
And the last thing I see is my heart
Still beating
Breaking out of my body
And flying away
Like a bat out of hell
Then I'm dying at the bottom of a pit in the blazing sun
Torn and twisted at the foot of a burning bike
And I think somebody somewhere must be tolling a bell
And the last thing I see is my heart
Still beating
Still beating
Breaking out of my body and flying away
Like a bat out of hell
Like a bat out of hell
Like a bat out of hell
Like a bat out of hell
Like a bat out of hell
Like a bat out of hell
by Meat Loaf
torstai 11. kesäkuuta 2009
200. Juhlapostaus
Nopeastipa tuli tämäkin satanen täyteen !
Laskuri kertoo, että täällä 'plokissani' käydään reilut 50 kertaa vuorokauden aikana. Minulla ei vain ole mitään haisuakaan, ketä täällä käy. Tai ei, tiedän kaksi kävijää, mutta muut ovat tuntemattomia suuruuksia. Vai onko niin, että nämä kaksi käyvät ne kaikki puolensataa kertaa päivässä ? Vaikea uskoa, vaikka ihmeellisempääkin on kaiketi tapahtunut.
Koska en jaksa enää tässä iässä leikkiä Nti Etsivää, esitänkin nyt tässä Juhlapostauksessani kainon toiveen, että Sinä, Arvoisa Lukijani, joka Nyt luet tämän tekstin, sanoisit "Hei" Justiina-tädille. Muuta en pyydä. Saa toki muutakin laittaa, jos siltä tuntuu, mutta pelkkä "hei" riittäisi mainiosti ja tulisin siitä erittäin iloiseksi. Joten...
Hmmm... no, jää nähtäväksi. Tervetuloa kuitenkin !
Laskuri kertoo, että täällä 'plokissani' käydään reilut 50 kertaa vuorokauden aikana. Minulla ei vain ole mitään haisuakaan, ketä täällä käy. Tai ei, tiedän kaksi kävijää, mutta muut ovat tuntemattomia suuruuksia. Vai onko niin, että nämä kaksi käyvät ne kaikki puolensataa kertaa päivässä ? Vaikea uskoa, vaikka ihmeellisempääkin on kaiketi tapahtunut.
Koska en jaksa enää tässä iässä leikkiä Nti Etsivää, esitänkin nyt tässä Juhlapostauksessani kainon toiveen, että Sinä, Arvoisa Lukijani, joka Nyt luet tämän tekstin, sanoisit "Hei" Justiina-tädille. Muuta en pyydä. Saa toki muutakin laittaa, jos siltä tuntuu, mutta pelkkä "hei" riittäisi mainiosti ja tulisin siitä erittäin iloiseksi. Joten...
Hmmm... no, jää nähtäväksi. Tervetuloa kuitenkin !
Idiootteja ! Paskasakkia !
Ropina vain kävi, kun vetäisin puoli litraa herneitä nenään kaupan kassajonossa ! Ei muuten, mutta pakasteet meinasivat sulaa tällä 'helteellä'. No, ei. Hermo meni vain taas, kuten niin tuhannesti ennenkin tästä samasta asiasta. Eli pölvästien toiminnasta kassalla.
Eli siinä samalla, kun kassaneitsykäinen raapii hintoja niistä vihannespusseihin päin hevonv*ttua liimatuista hintalapuista, niin isäntämies latoo ostoksiaan muovikassiin 'nopeuttaakseen' kassajonon etenemistä.
"23 euroa 34 senttiä, kiitos." Siinä vaiheessa vasta aletaan kaivelemaan povitaskua ja perstaskua ja nivusia, että "missäs se lämiskä nyt oikein olikaan...?". Kun kaikki mahdolliset rauhaspitoiset paikat on kaiveltu, kaivellaan sieltä lompsan uumenista rahaa "oiskos tossa nyt tasan... mikäs toi kolikko nyt onkaan..? ei se tainnut 50 senttiä ollakaan... mulla on kato näitä kolikoita niin paljon... joo, tossa... ai, mutta eihän mulla oo tota neljää senttiä... no, tossa !... mitä ? eiks se riittänytkään ? ai, se olikin KOLME euroa... no, ota tosta kortista sitten... HEI, hei, oota vielä ! mulla on tää etukorttikin !" EI V*TUN V*TUN V*TTU !!!
Tuossa vaiheessa mä olen yleensä jo hakannut lapset ja potkinut kissan k*rpiinnyksissäni. Mutta ei siinä vielä kaikki: tämän jälkeen se laardip*rseinen isäntämies alkaa lirkutella kassaneitsyelle ja neitsykäinen kihertää punastellen ja lisää näin vettä myllyyn. Eikä loppua näy. Ja mä olen jo valmis raapimaan ranteet auki.
Että katsokaa nyt, hyvät ihmiset, miten toimitte siinä kassalla, ettei kukaan keski-ikäinen v*tun kiukkuinen ämmä hyökkää teidän kimppuunne.
Ja lopuksi vielä ihan selvällä suomenkielellä: VITTU !
Eli siinä samalla, kun kassaneitsykäinen raapii hintoja niistä vihannespusseihin päin hevonv*ttua liimatuista hintalapuista, niin isäntämies latoo ostoksiaan muovikassiin 'nopeuttaakseen' kassajonon etenemistä.
"23 euroa 34 senttiä, kiitos." Siinä vaiheessa vasta aletaan kaivelemaan povitaskua ja perstaskua ja nivusia, että "missäs se lämiskä nyt oikein olikaan...?". Kun kaikki mahdolliset rauhaspitoiset paikat on kaiveltu, kaivellaan sieltä lompsan uumenista rahaa "oiskos tossa nyt tasan... mikäs toi kolikko nyt onkaan..? ei se tainnut 50 senttiä ollakaan... mulla on kato näitä kolikoita niin paljon... joo, tossa... ai, mutta eihän mulla oo tota neljää senttiä... no, tossa !... mitä ? eiks se riittänytkään ? ai, se olikin KOLME euroa... no, ota tosta kortista sitten... HEI, hei, oota vielä ! mulla on tää etukorttikin !" EI V*TUN V*TUN V*TTU !!!
Tuossa vaiheessa mä olen yleensä jo hakannut lapset ja potkinut kissan k*rpiinnyksissäni. Mutta ei siinä vielä kaikki: tämän jälkeen se laardip*rseinen isäntämies alkaa lirkutella kassaneitsyelle ja neitsykäinen kihertää punastellen ja lisää näin vettä myllyyn. Eikä loppua näy. Ja mä olen jo valmis raapimaan ranteet auki.
Että katsokaa nyt, hyvät ihmiset, miten toimitte siinä kassalla, ettei kukaan keski-ikäinen v*tun kiukkuinen ämmä hyökkää teidän kimppuunne.
Ja lopuksi vielä ihan selvällä suomenkielellä: VITTU !
Heijastuksia
Tiedättehän ne peilit huvipuistoissa, jotka vääristävät heijastuvaa kuvaa, koska ovat joko koveria tai kuperia tai muuten vain 'vinkuloita' ?
Netti on aivan kuin nämä peilit. Kuva vääristyy. Se kuva, jonka jostain satunnaisesta nettitutusta saat joko hänen kirjoittamiensa tekstien kautta tai kahdenkeskisissä keskusteluissa. Myös oma kuva vääristyy. Ihmisillä on tapana antaa itsestään hieman parempi kuva kuin mitä oikea peili näyttäisi. Olemme siis kaikki syyllistyneet samaan.
Mitä pidempään kirjoittaa tai keskustelee, niin sitä totuudenmukaisemmaksi kuva muuttuu. Tai näin ainakin kuvittelen. Tullaan tutuiksi. Rentoudutaan, ei enää niin jännitetä ja silloin rämpii se karu totuus esiin. Ei edes välttämättä muisteta, mitä on joskus alussa tullut kehuskeltua.
Ja sitten joku pieni yksityiskohta paljastaa keskustelukumppanille, tai koko nettiyhteisölle, että asia onkin toisin kuin on koko ajan ajatellut. Tai sitten alkaa tuntua, että jutteleekin aivan vieraan ihmisen kanssa. Hämmentävää. Hämmentävää ja häiritsevää siitäkin huolimatta, että myös itse on syyllistynyt samaan.
Pitäisi osattaa suodattaa lukemiaan asioita. Hyviä ja huonoja. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää eikä kaikki ole niin pahaa kuin mitä voisi kuvitella. Vaikka samahan se on ihan elävässäkin elämässä. Ainoa ero on, että netissä 'vedätystä' pystyy jatkamaan huomattavasti pidempään kuin live -tuttavuudessa. Ja silloin pudotus voi tapahtua korkealtakin.
Netti on aivan kuin nämä peilit. Kuva vääristyy. Se kuva, jonka jostain satunnaisesta nettitutusta saat joko hänen kirjoittamiensa tekstien kautta tai kahdenkeskisissä keskusteluissa. Myös oma kuva vääristyy. Ihmisillä on tapana antaa itsestään hieman parempi kuva kuin mitä oikea peili näyttäisi. Olemme siis kaikki syyllistyneet samaan.
Mitä pidempään kirjoittaa tai keskustelee, niin sitä totuudenmukaisemmaksi kuva muuttuu. Tai näin ainakin kuvittelen. Tullaan tutuiksi. Rentoudutaan, ei enää niin jännitetä ja silloin rämpii se karu totuus esiin. Ei edes välttämättä muisteta, mitä on joskus alussa tullut kehuskeltua.
Ja sitten joku pieni yksityiskohta paljastaa keskustelukumppanille, tai koko nettiyhteisölle, että asia onkin toisin kuin on koko ajan ajatellut. Tai sitten alkaa tuntua, että jutteleekin aivan vieraan ihmisen kanssa. Hämmentävää. Hämmentävää ja häiritsevää siitäkin huolimatta, että myös itse on syyllistynyt samaan.
Pitäisi osattaa suodattaa lukemiaan asioita. Hyviä ja huonoja. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää eikä kaikki ole niin pahaa kuin mitä voisi kuvitella. Vaikka samahan se on ihan elävässäkin elämässä. Ainoa ero on, että netissä 'vedätystä' pystyy jatkamaan huomattavasti pidempään kuin live -tuttavuudessa. Ja silloin pudotus voi tapahtua korkealtakin.
11.6.2009 Suoria sanoja, kiitos.
Kukaan ei ole niin arvostelukyvytön kuin nainen rakkaudessaan. Ja nyt Justiina ei puhu itsestään. Eipä sillä, ettenkö olisi omat ylilyöntini ja rimanalitukseni tehnyt, mutta nyt ei ole tilanne päällä, joten on helppo ruotia kanssasisariaan (ja veljiään). Eli kokemuksen rintaääni kumisee taustalla.
En ole kuullut, tai sitten olen sen onnistuneesti unohtanut, miehestä, joka olisi jäänyt epätoivoisesti roikkumaan naiseen, joka on sanonut, ettei mies enää kiinnosta ja suhde on nyt ohi. Luonnonoikkuhan sellainen mies olisi. Mies ei jää nöyryyttämään itseään eikä rypemään itsesäälissä. Mies ei jää tuleen makaamaan vaan etenee kohti seuraavaa poteroa ja valtaa sen määrätietoisesti ja epäröimättä. Miehen 'sydänsurun' hoitaa uusi kaato tai mahdollisesti useampikin. Mies näyttää, ettei tässä yhtä naista jäädä suremaan, kun uusia paikantäyttäjiä riittää jonoksi saakka. Miehekäs asenne. Mutta miten nainen ?
Nainen ei usko, että mikään on lopullisesti ohi. Ikinä. Nainen jaksaa uskoa ja toivoa ja haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta, jota ei (välttämättä) alunperinkään ollut suunnitelmissa. Nainen rakentelee pilvilinnoja ja kuvittelee, että suhde, lyhytkin, oli sitä Ainoaa Oikeaa Suurta Rakkautta. Ja vielä molemminpuolista sellaista. Nainen ei usko, ettei mies välttämättä ole rakastunut häneen, vaikka nainen olisi rakkaudestaan kipeä. Naisen mieli kultaa muistot. Vaikka suhde olisi ollut pelkkä seksisuhde ilman mitään muuta toimintaa, niin naisen mieli kääntää tapaamiset ja aktit elämää suuremmiksi kohtaamisiksi.
Ei ole nyt kuitenkaan tarkoitus laskea syntitaakkaa pelkästään naisen hennoille harteille. Kyllä miehilläkin on oma osuutensa tuohon naisen epärealistiseen haaveiluun. Sitä on katteettomat lupaukset tai vihjaukset sekä epämääräiset sanat eron hetkellä. Ja sen jälkeenkin.
Käytännössä se on sitä, ettei mies osaa / pysty tarpeeksi selkein ja suorin sanoin sanomaan naiselle, että suhde on lopullisesti ohi. Mies pelkää kuollakseen naisen kyyneliä eikä halua niitä nähdä saati sitten itse niitä aiheuttaa. Siispä kyyneliä vältellessään mies on epämääräinen, hellä, ystävällinen, väärää toivoa antava ja vääriä signaaleja lähettävä. Täydellinen vässykkä siis. Mies luulee hoitaneensa eron ystävällisesti ja kohteliaasti, mutta todellisuudessa hän on jättänyt naiselle sen mikroskooppisen toivonrippeen, johon nainen tietysti tuskassaan tarrautuu kuin hukkuva oljenkorteen.
Yksi jos toinenkin mies on sanonut, että haluaa olla kohtelias ja ystävällinen eikä halua satuttaa naista. Hei, haloo nyt !! Totta munassa se ero satuttaa, jos nainen ei ole siihen valmis ja halukas. Ihan sama, kuinka ystävällinen tai kohtelias mies on, niin aina riipii ja raastaa joka tapauksessa. Tästä kohteliaisuudesta vain seuraa se, että nainen jää roikkumaan langoille kiusaten itseään aivan turhaan. Nainen ei voi päästää irti, luovuttaa, koska aina on se pieni toivo. Ja koskaan se ei ole niin pieni, etteikö siihen voisi tukeutua. Naisen mielestä.
Kun sitten onneton rakkaus ja (epä)toivo kuljettaa naista kuin pässiä, uuhta tässä tapauksessa, narussa, niin hänestä tuntuu siltä kuin kaikki lausuttu tai kirjoitettu sana olisi kohdistettu juuri hänelle. Että niillä tarkoitetaan häntä ja niihin kätkeytyy joku hellä vihje hänelle, naiselle. Ja siitäkös saa taas mylly uutta vauhtia pyöräänsä.
Tekisi joskus mieleni tarttua kiinni siideripilliin ja vähän ravistella sitä naisen päässä olevaa kaleidoskooppia. Jos vaikka ne hippuset asettuisivat johonkin järkeenkäypään järjestykseen. Samoin syyhyävät sormeni myös sen viskipillin ympärille, jotta saataisiin se turha ja älytön kohteliaisuus ravistettua sieltä miehen päästä pihalle. Asioista niiden oikeilla nimillä ja mieluiten ihan suoraan, jotta kaikki pääsevät jatkamaan elämäänsä eteenpäin. Kiitos.
Olen puhunut. Ugh.
En ole kuullut, tai sitten olen sen onnistuneesti unohtanut, miehestä, joka olisi jäänyt epätoivoisesti roikkumaan naiseen, joka on sanonut, ettei mies enää kiinnosta ja suhde on nyt ohi. Luonnonoikkuhan sellainen mies olisi. Mies ei jää nöyryyttämään itseään eikä rypemään itsesäälissä. Mies ei jää tuleen makaamaan vaan etenee kohti seuraavaa poteroa ja valtaa sen määrätietoisesti ja epäröimättä. Miehen 'sydänsurun' hoitaa uusi kaato tai mahdollisesti useampikin. Mies näyttää, ettei tässä yhtä naista jäädä suremaan, kun uusia paikantäyttäjiä riittää jonoksi saakka. Miehekäs asenne. Mutta miten nainen ?
Nainen ei usko, että mikään on lopullisesti ohi. Ikinä. Nainen jaksaa uskoa ja toivoa ja haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta, jota ei (välttämättä) alunperinkään ollut suunnitelmissa. Nainen rakentelee pilvilinnoja ja kuvittelee, että suhde, lyhytkin, oli sitä Ainoaa Oikeaa Suurta Rakkautta. Ja vielä molemminpuolista sellaista. Nainen ei usko, ettei mies välttämättä ole rakastunut häneen, vaikka nainen olisi rakkaudestaan kipeä. Naisen mieli kultaa muistot. Vaikka suhde olisi ollut pelkkä seksisuhde ilman mitään muuta toimintaa, niin naisen mieli kääntää tapaamiset ja aktit elämää suuremmiksi kohtaamisiksi.
Ei ole nyt kuitenkaan tarkoitus laskea syntitaakkaa pelkästään naisen hennoille harteille. Kyllä miehilläkin on oma osuutensa tuohon naisen epärealistiseen haaveiluun. Sitä on katteettomat lupaukset tai vihjaukset sekä epämääräiset sanat eron hetkellä. Ja sen jälkeenkin.
Käytännössä se on sitä, ettei mies osaa / pysty tarpeeksi selkein ja suorin sanoin sanomaan naiselle, että suhde on lopullisesti ohi. Mies pelkää kuollakseen naisen kyyneliä eikä halua niitä nähdä saati sitten itse niitä aiheuttaa. Siispä kyyneliä vältellessään mies on epämääräinen, hellä, ystävällinen, väärää toivoa antava ja vääriä signaaleja lähettävä. Täydellinen vässykkä siis. Mies luulee hoitaneensa eron ystävällisesti ja kohteliaasti, mutta todellisuudessa hän on jättänyt naiselle sen mikroskooppisen toivonrippeen, johon nainen tietysti tuskassaan tarrautuu kuin hukkuva oljenkorteen.
Yksi jos toinenkin mies on sanonut, että haluaa olla kohtelias ja ystävällinen eikä halua satuttaa naista. Hei, haloo nyt !! Totta munassa se ero satuttaa, jos nainen ei ole siihen valmis ja halukas. Ihan sama, kuinka ystävällinen tai kohtelias mies on, niin aina riipii ja raastaa joka tapauksessa. Tästä kohteliaisuudesta vain seuraa se, että nainen jää roikkumaan langoille kiusaten itseään aivan turhaan. Nainen ei voi päästää irti, luovuttaa, koska aina on se pieni toivo. Ja koskaan se ei ole niin pieni, etteikö siihen voisi tukeutua. Naisen mielestä.
Kun sitten onneton rakkaus ja (epä)toivo kuljettaa naista kuin pässiä, uuhta tässä tapauksessa, narussa, niin hänestä tuntuu siltä kuin kaikki lausuttu tai kirjoitettu sana olisi kohdistettu juuri hänelle. Että niillä tarkoitetaan häntä ja niihin kätkeytyy joku hellä vihje hänelle, naiselle. Ja siitäkös saa taas mylly uutta vauhtia pyöräänsä.
Tekisi joskus mieleni tarttua kiinni siideripilliin ja vähän ravistella sitä naisen päässä olevaa kaleidoskooppia. Jos vaikka ne hippuset asettuisivat johonkin järkeenkäypään järjestykseen. Samoin syyhyävät sormeni myös sen viskipillin ympärille, jotta saataisiin se turha ja älytön kohteliaisuus ravistettua sieltä miehen päästä pihalle. Asioista niiden oikeilla nimillä ja mieluiten ihan suoraan, jotta kaikki pääsevät jatkamaan elämäänsä eteenpäin. Kiitos.
Olen puhunut. Ugh.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
tiistai 9. kesäkuuta 2009
9.6.2009 Primus
Tänään on Ension nimipäivä. Onnittelut kaikille Ensioille ! Ja myös kaikille X Ensioille, koska uskon, että Ensio on useammalla toisena nimenä kuin ihan virallisena kutsumanimenä.
Tunnenkohan yhtään Ensiota... tai X Ensiota ? Yhtään Primusta en ainakaan tunne. Siis isolla kirjaimella.
"Olin tyttö nimeltä Ensio..."
Tunnenkohan yhtään Ensiota... tai X Ensiota ? Yhtään Primusta en ainakaan tunne. Siis isolla kirjaimella.
"Olin tyttö nimeltä Ensio..."
maanantai 8. kesäkuuta 2009
+
God so loved the world,
that He gave His only begotten Son,
that whoso believeth in Him
should not perish,
but have everlasting life.
For God sent not His Son into the world
to condemn the world;
but that the world through Him
might be saved.
Lisävuosia
Voi, hyvä Luoja sentään, mikä päivä !
Työpäivään sain piristystä jo ihan roppakaupalla chat-kaverista ja sama peli jatkui vielä kotona. Olen nauranut itseni aivan tärviölle ! Jos nauraminen tuo lisävuosia, niin siinä niitä sitten kertyi taas säkillinen. Huh, huh.... *hihihiihih*
Ei tule kyllä mitään... On aivan turha enää esittää mitään järkevää keski-ikäistä. Todellinen henkinen ikä, 15v., paljastui viimeistään tänään, jos se ei ole käynyt selväksi jo kuukausia sitten.
Joskus sitä vain löytää helmen ihan sattumalta.
Työpäivään sain piristystä jo ihan roppakaupalla chat-kaverista ja sama peli jatkui vielä kotona. Olen nauranut itseni aivan tärviölle ! Jos nauraminen tuo lisävuosia, niin siinä niitä sitten kertyi taas säkillinen. Huh, huh.... *hihihiihih*
Ei tule kyllä mitään... On aivan turha enää esittää mitään järkevää keski-ikäistä. Todellinen henkinen ikä, 15v., paljastui viimeistään tänään, jos se ei ole käynyt selväksi jo kuukausia sitten.
Joskus sitä vain löytää helmen ihan sattumalta.
8.6.2009 Että simmottis...
Tästä päivästä näyttäisi taas muodostuvan yksi niistä, jolloin saa tehdä työnantajan piikkiin ihan omiaan... Pahat enteet ovat olleet koko aamun ilmassa eikä parannusta näy eikä ole kuulunutkaan.
No, mitäs nyt sitten keksittäisiin ? Onko ehdotuksia ?
No, mitäs nyt sitten keksittäisiin ? Onko ehdotuksia ?
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Ajatus ilmasta
Tänään ulkoillessani tuli vastaani perhe. Isä, äiti ja pieni, 2-3 -vuotias, tytär. Onnellisen näköiset vanhemmat kulkivat kirmailevan neitokaisen perässä kädet toistensa ympärillä. Hymyilivät, nauroivat, olivat vain tosi onnellisen näköisiä.
Pieni tytär oli tumman suklaan värinen. Todellinen kaunotar tummine kiharoineen, ruskeine silmineen, joissa oli metrin mittaiset tuuheat ripset, ja hohtavine hampaineen. Iloinen pieni suloinen.
Tuli mieleen, että ovatkohan vanhemmat, jotka ovat joutuneet lapsensa eteen tekemään todella paljon töitä onnellisempia, kuin me muut ? Onhan paljon sellaisia vanhempia, jotka ovat joutuneet käymään läpi rankkoja lääketieteellisiä toimenpiteitä saadakseen oman lapsen, mutta adoptiovanhemmat joutuvat käymään, mahdollisesti jopa näiden lapsettomuushoitojen lisäksi, läpi myös valtavan henkisen prässin.
Ei kukaan kysy meiltä, jotka ovat lapsensa saaneet lähes sattumalta, kun alusvaatteet ovat vahingossa olleet samassa pyykkirummussa, olemmeko kelvollisia pienen ihmisen vanhemmiksi. Adoptiovanhemmat joutuvat todistelemaan tätä asiaa monelle ja useasti. Se on vain jotenkin niin väärin. Heidän ainoa 'vikansahan' on vain se, etteivät voi saada omaa, biologista lasta. Eihän hedelmöityshoitoihinkaan meneviltä kukaan kysele, ovatko he kelvollisia isäksi ja äidiksi.
Tietysti on lapsen edun mukaista, että vanhempien taustat tutkitaan jne. Mutta välillä se tuntuu kohtuuttomalta, kun ns. luomumenetelmällä raskaaksi tulleita narkomaaneja tai muiden päihteiden väärinkäyttäjiä ei saada hoitoon, vaikka se jos joku olisi syntymättömän lapsen edun mukaista.
Tuntuu välillä, että tämä yhteiskunta on päästään sekaisin.
Pieni tytär oli tumman suklaan värinen. Todellinen kaunotar tummine kiharoineen, ruskeine silmineen, joissa oli metrin mittaiset tuuheat ripset, ja hohtavine hampaineen. Iloinen pieni suloinen.
Tuli mieleen, että ovatkohan vanhemmat, jotka ovat joutuneet lapsensa eteen tekemään todella paljon töitä onnellisempia, kuin me muut ? Onhan paljon sellaisia vanhempia, jotka ovat joutuneet käymään läpi rankkoja lääketieteellisiä toimenpiteitä saadakseen oman lapsen, mutta adoptiovanhemmat joutuvat käymään, mahdollisesti jopa näiden lapsettomuushoitojen lisäksi, läpi myös valtavan henkisen prässin.
Ei kukaan kysy meiltä, jotka ovat lapsensa saaneet lähes sattumalta, kun alusvaatteet ovat vahingossa olleet samassa pyykkirummussa, olemmeko kelvollisia pienen ihmisen vanhemmiksi. Adoptiovanhemmat joutuvat todistelemaan tätä asiaa monelle ja useasti. Se on vain jotenkin niin väärin. Heidän ainoa 'vikansahan' on vain se, etteivät voi saada omaa, biologista lasta. Eihän hedelmöityshoitoihinkaan meneviltä kukaan kysele, ovatko he kelvollisia isäksi ja äidiksi.
Tietysti on lapsen edun mukaista, että vanhempien taustat tutkitaan jne. Mutta välillä se tuntuu kohtuuttomalta, kun ns. luomumenetelmällä raskaaksi tulleita narkomaaneja tai muiden päihteiden väärinkäyttäjiä ei saada hoitoon, vaikka se jos joku olisi syntymättömän lapsen edun mukaista.
Tuntuu välillä, että tämä yhteiskunta on päästään sekaisin.
7.6.2009 Muisteloita
Törmäsin tässä joku aika sitten vanhaan tuttuun. Sellaiseen, jonka kanssa joskus vuosikausia, siis vuosikymmeniä, sitten liikuttiin samoissa porukoissa hetken aikaa. Hän toi mieleeni muistoja siltä ajalta ja muiltakin ajoilta. Erilaisilta ajanjaksoilta. Miesjaksoilta.
Justiinalla on takanaan erilaisia miesjaksoja. On seurustelujaksoja ja sinkkujaksoja. Yhdenmiehen -aikoja ja Ei-todellakaan-yhden-miehen -aikoja. Yksi tällainen tuli mieleen, kun törmäsin tähän vanhaan tuttuun. Mieheen, jonka kanssa oli jotain sutinoita silloin x vuosikymmentä sitten. Hän oli silloin ns. menevä mies, pelimies, eikä vuosikymmenet olleet häntä mihinkään siitä muuttaneet. Asuu edelleen samaa upeaa asuntoa kaupungin keskustassa, on naimaton, lapseton ja kutakuinkin samannäköinenkin kuin silloin. Hänen elämänsä ei siis ole tehnyt niitä mutkia, joita yleensä 20-40 -ikävuosien välissä tulee eteen. En kadehtinut häntä yhtään.
En voi sanoa, että aina olisi ollut helppoa näiden kuluneiden vuosien aikana, kun on näitä elämän mutkia kolunnut läpi välillä pahasti eksyksissäkin, mutten vaihtaisi niitä poiskaan. Jokaisesta törmäyksestä, kolhusta, mustelmasta ja naarmusta on jäänyt jälki, joka muistuttaa eletystä elämästä ja opetuksesta, jonka on saanut. Myös suuri suru ja tuska ja pelko läheisten hyvinvoinnista on opettanut jotain. Ei paljoa, mutta jotain pientä kuitenkin enkä, niin oudolta kuin se kuullostaakin, vaihtaisi niitäkään kokemuksia pois. Ja mahtuuhan sinne väliin paljon niitä ilon, onnen ja selviytymisenkin hetkiä. Ilo ja onni on todellista Iloa ja Onnea, kun se sijoittuu vaikeiden aikojen väliin. Jos ei olisi vaikeuksia ja suruja, ei hyvät hetket tuntuisi miltään. Ei olisi mihin verrata.
Menipäs nyt synkistelyksi ja vakavaksi, vaikka tästä piti tulla postaus, jossa pilke silmäkulmassa muistelen menneitä railakkaita nuoruusvuosia, jolloin vientiä riitti enemmän kuin käyttöohjeessa suositeltiin. Höh.
Justiinalla on takanaan erilaisia miesjaksoja. On seurustelujaksoja ja sinkkujaksoja. Yhdenmiehen -aikoja ja Ei-todellakaan-yhden-miehen -aikoja. Yksi tällainen tuli mieleen, kun törmäsin tähän vanhaan tuttuun. Mieheen, jonka kanssa oli jotain sutinoita silloin x vuosikymmentä sitten. Hän oli silloin ns. menevä mies, pelimies, eikä vuosikymmenet olleet häntä mihinkään siitä muuttaneet. Asuu edelleen samaa upeaa asuntoa kaupungin keskustassa, on naimaton, lapseton ja kutakuinkin samannäköinenkin kuin silloin. Hänen elämänsä ei siis ole tehnyt niitä mutkia, joita yleensä 20-40 -ikävuosien välissä tulee eteen. En kadehtinut häntä yhtään.
En voi sanoa, että aina olisi ollut helppoa näiden kuluneiden vuosien aikana, kun on näitä elämän mutkia kolunnut läpi välillä pahasti eksyksissäkin, mutten vaihtaisi niitä poiskaan. Jokaisesta törmäyksestä, kolhusta, mustelmasta ja naarmusta on jäänyt jälki, joka muistuttaa eletystä elämästä ja opetuksesta, jonka on saanut. Myös suuri suru ja tuska ja pelko läheisten hyvinvoinnista on opettanut jotain. Ei paljoa, mutta jotain pientä kuitenkin enkä, niin oudolta kuin se kuullostaakin, vaihtaisi niitäkään kokemuksia pois. Ja mahtuuhan sinne väliin paljon niitä ilon, onnen ja selviytymisenkin hetkiä. Ilo ja onni on todellista Iloa ja Onnea, kun se sijoittuu vaikeiden aikojen väliin. Jos ei olisi vaikeuksia ja suruja, ei hyvät hetket tuntuisi miltään. Ei olisi mihin verrata.
Menipäs nyt synkistelyksi ja vakavaksi, vaikka tästä piti tulla postaus, jossa pilke silmäkulmassa muistelen menneitä railakkaita nuoruusvuosia, jolloin vientiä riitti enemmän kuin käyttöohjeessa suositeltiin. Höh.
lauantai 6. kesäkuuta 2009
Häntäkateutta
Poden häntäkateutta. Eikä se ole mikään peniskateuden muoto, vaan kysymys on ihan oikeasta häntä-häntä-kateudesta. Olen kateellinen eläimille, joilla on häntä.
Jo lapsena usein leikittiin ajatuksella, että meillä olisi hännät. Mietittiin aluksi, mikälainen se häntä olisi ja sitten sitä, mitä sillä voisi tehdä. Molemmissa kysymyksissä mahdollisuudet olivat rajattomat. Itse valitsin silloin, ja valitsisin edelleenkin, mahdollisimman näyttävän hännän itselleni. Esimerkiksi sellaisen, minkälainen on Madagaskarin saarella elävällä makiapinoihin kuuluvalla kissamakilla.
Ajatus hännästä tuli mieleeni, kun katsoin telkkarin ehdottomasti parasta antia eli Avaraa luontoa. Siinä kerrottiin Karibian ihmeellisestä luonnosta ja sen eläimistöstä. Yhdellä saarista elää eläin nimeltä pikkumuurahaiskarhu. Hellyyttävän näköinen otus ja mikä parasta, sillä on hauska tarttumahäntä. Upea laitos, kertakaikkiaan ! Voimakas, pitkä häntä, joka kietoutui tiukasti oksien ympärille ja jonka huipussa, hännänhuipussa, on varsin näppärännäköinen tarttuma.... hmmmm... 'sormi'. Siis se hännän nipukka. Siinä voisi hyvinkin olla kilpailija kissamakin upealle raidalliselle peippailuhännälle.
Voisin kuvitella, että varsinkin herrapuolisella henkilöllä saattaisi olla tällaiselle tarttumahännälle käyttöä. Moneenkin tarkoitukseen. Esimerkiksi näin kesällä, kun naisten hameenhelmat lyhenevät, niin tuollaisella hännällä voisi vaikka huomaamattomasti kohottaa hameenhelmaa niin, että rouvapuolisen otuksen hännäntyvi tulisi näkyviin... Tai sitten sillä voisi mukavasti ja huomiota herättämättä sivellä kumppaninsa reittä terassilla... Aivan vastustamattomia vaihtoehtoja on tuhansia !
Kun oikein alkaa asiaa pohtimaan, tulee ihan pahalle tuulelle, kun ei sitä häntää ole. Kuinka romanttista olisikaan kietoa hännät toistensa ympärille tai kietoa häntä rakkaan ympärille lämmittämään kylmänä talvi-iltana. Tai rapsutella toisen häntää katsoessaan yhdessä elokuvaa tai harjata sitä häntää. Antaa häntähierontaa. *huok*
Kyllä tässä on taas kyse yhdestä luonnon suurista vääryyksistä.
Jo lapsena usein leikittiin ajatuksella, että meillä olisi hännät. Mietittiin aluksi, mikälainen se häntä olisi ja sitten sitä, mitä sillä voisi tehdä. Molemmissa kysymyksissä mahdollisuudet olivat rajattomat. Itse valitsin silloin, ja valitsisin edelleenkin, mahdollisimman näyttävän hännän itselleni. Esimerkiksi sellaisen, minkälainen on Madagaskarin saarella elävällä makiapinoihin kuuluvalla kissamakilla.
Ajatus hännästä tuli mieleeni, kun katsoin telkkarin ehdottomasti parasta antia eli Avaraa luontoa. Siinä kerrottiin Karibian ihmeellisestä luonnosta ja sen eläimistöstä. Yhdellä saarista elää eläin nimeltä pikkumuurahaiskarhu. Hellyyttävän näköinen otus ja mikä parasta, sillä on hauska tarttumahäntä. Upea laitos, kertakaikkiaan ! Voimakas, pitkä häntä, joka kietoutui tiukasti oksien ympärille ja jonka huipussa, hännänhuipussa, on varsin näppärännäköinen tarttuma.... hmmmm... 'sormi'. Siis se hännän nipukka. Siinä voisi hyvinkin olla kilpailija kissamakin upealle raidalliselle peippailuhännälle.
Voisin kuvitella, että varsinkin herrapuolisella henkilöllä saattaisi olla tällaiselle tarttumahännälle käyttöä. Moneenkin tarkoitukseen. Esimerkiksi näin kesällä, kun naisten hameenhelmat lyhenevät, niin tuollaisella hännällä voisi vaikka huomaamattomasti kohottaa hameenhelmaa niin, että rouvapuolisen otuksen hännäntyvi tulisi näkyviin... Tai sitten sillä voisi mukavasti ja huomiota herättämättä sivellä kumppaninsa reittä terassilla... Aivan vastustamattomia vaihtoehtoja on tuhansia !
Kun oikein alkaa asiaa pohtimaan, tulee ihan pahalle tuulelle, kun ei sitä häntää ole. Kuinka romanttista olisikaan kietoa hännät toistensa ympärille tai kietoa häntä rakkaan ympärille lämmittämään kylmänä talvi-iltana. Tai rapsutella toisen häntää katsoessaan yhdessä elokuvaa tai harjata sitä häntää. Antaa häntähierontaa. *huok*
Kyllä tässä on taas kyse yhdestä luonnon suurista vääryyksistä.
Suutelun alkeet
Ihme juttu. Jokainen osaa pussata jotenkuten, mutta tosi harva osaa suudella edes tyydyttävästi. Ja nyt puhutaan miehistä.
Se on vain niin hankalaa, vaikka sen pitäisi olla maailman helpoin asia. Kyllä, myönnettävä on, että suutelu on tekniikkalaji, jonka vain harvat hallitsevat, mutta sen ei pitäisi olla. Sen pitäisi olla, ei suoritus, vaan tapahtuma, jossa toimitaan siten, että se tuntuu mahdollisimman mukavalta. Mieluiten molemmista osapuolista. Tunteella siis.
Suutelijoita on monenlaisia. Murskaajat ovat pahimmasta päästä. He yrittävät voimalla hieroa naisen suun tohjoksi pitämällä huulia tiukasti kiinni, mutta painamalla niitä tuskaisesti naisen huulia vasten. Tilaisuutta pahentaa, jos niitä huulia, itseasiassa koko päätä, liikutellaan samaan aikaan. Hampaat jauhavat huulten sisäpuolen vereslihalle. Ja jos miehellä vielä sattuu olemaan päivän tai parinkin sänki leuassaan, muistuttaa toimitus erehdyttävästi jotain keskiaikaista kidutuskeinoa. Tiukka kiitos, ei.
Kaivosmies puolestaan pitää suutaan niin apposen auki, että voisi kuvitella hänen yrittävän pikemminkin hotkaista naisen koko pään suuhunsa kuin yrittää suudella. Hän pakottaa naisenkin avaamaan suunsa ja siinä sitten on kaksi onkaloa vastakkain ilman muuta kosketuspintaa kuin huulet. Koska kielen liikuttelu siinä vaiheessa tuntuu lähinnä naurettavalta, on toimitus kaukana siitä, mitä suuteluksi kutsutaan.
Lehmän tarkoitus on saada sylki leviämään mahdollisimman laajalle aluelle naisen naamassa. Hän käyttää kieltään hyökkäävästi ja estoitta. Huulet eivät ole mikään raja. Lehmämäisen suutelijan kieli lipoo naisen huulten ja niiden ympäristön lisäksi myös osan leukaa, poskia ja mahdollisesti myös nenänkin alueen. Tällaisen käsittelyn jälkeen on naisen pakko käydä pyyhkimässä naamastaan enimmät eritteet ja ehostaa itsensä uudestaan. Valitettavaa tässä on se, että tällaiset suutelijat ovat poikkeuksetta niitä innokkaimpia suutelijoita, joten naisen on hyvä varata mukaan treffeille tuplamäärä ehostustarvikkeita. Tai sitten keskittää nämä märät suutelohetket kotiseinien sisäpuolelle.
Pusuttelijalle suudelma ja pusu ovat yksi ja sama asia. Toimenpide on pikainen ja voisi yhtä hyvin olla isän hyvänyön suukko lapselleen eli täysin neutraali ja kiihkoton ele. Täydellinen himontappaja siis.
Polvia notkistava suudelma on hidas. Tutkiva. Tiivis, muttei tukahduttava. Lämmin. Kostea, ei litimärkä. Hyvänmakuinen. Suunmukainen.
En tiedä, minkälaiselle suutelu-kurssille miehet olisi pistettävä jo teini-iässä, jottei jokaista aikuista miestä tarvitsisi erikseen aina opettaa suutelemaan saadakseen siitä toimituksesta edes jotain iloa irti. Onhan miehissä toki hyviäkin suutelijoita, mutta aika harvakseltaan niitä osuu kohdalle. Ja jos taidoissa ja tekniikassa ei ole moittimista, niin hygieniassa voi olla sitäkin enemmän. Eikä tupaikoitsijaakaan ole näin savuttomana naisena mukava maistella.
Niin. Täydellinen suudelma voi tehdä ihmeitä. Se saattaa jopa muuttaa sammakon Prinssiksi.
Se on vain niin hankalaa, vaikka sen pitäisi olla maailman helpoin asia. Kyllä, myönnettävä on, että suutelu on tekniikkalaji, jonka vain harvat hallitsevat, mutta sen ei pitäisi olla. Sen pitäisi olla, ei suoritus, vaan tapahtuma, jossa toimitaan siten, että se tuntuu mahdollisimman mukavalta. Mieluiten molemmista osapuolista. Tunteella siis.
Suutelijoita on monenlaisia. Murskaajat ovat pahimmasta päästä. He yrittävät voimalla hieroa naisen suun tohjoksi pitämällä huulia tiukasti kiinni, mutta painamalla niitä tuskaisesti naisen huulia vasten. Tilaisuutta pahentaa, jos niitä huulia, itseasiassa koko päätä, liikutellaan samaan aikaan. Hampaat jauhavat huulten sisäpuolen vereslihalle. Ja jos miehellä vielä sattuu olemaan päivän tai parinkin sänki leuassaan, muistuttaa toimitus erehdyttävästi jotain keskiaikaista kidutuskeinoa. Tiukka kiitos, ei.
Kaivosmies puolestaan pitää suutaan niin apposen auki, että voisi kuvitella hänen yrittävän pikemminkin hotkaista naisen koko pään suuhunsa kuin yrittää suudella. Hän pakottaa naisenkin avaamaan suunsa ja siinä sitten on kaksi onkaloa vastakkain ilman muuta kosketuspintaa kuin huulet. Koska kielen liikuttelu siinä vaiheessa tuntuu lähinnä naurettavalta, on toimitus kaukana siitä, mitä suuteluksi kutsutaan.
Lehmän tarkoitus on saada sylki leviämään mahdollisimman laajalle aluelle naisen naamassa. Hän käyttää kieltään hyökkäävästi ja estoitta. Huulet eivät ole mikään raja. Lehmämäisen suutelijan kieli lipoo naisen huulten ja niiden ympäristön lisäksi myös osan leukaa, poskia ja mahdollisesti myös nenänkin alueen. Tällaisen käsittelyn jälkeen on naisen pakko käydä pyyhkimässä naamastaan enimmät eritteet ja ehostaa itsensä uudestaan. Valitettavaa tässä on se, että tällaiset suutelijat ovat poikkeuksetta niitä innokkaimpia suutelijoita, joten naisen on hyvä varata mukaan treffeille tuplamäärä ehostustarvikkeita. Tai sitten keskittää nämä märät suutelohetket kotiseinien sisäpuolelle.
Pusuttelijalle suudelma ja pusu ovat yksi ja sama asia. Toimenpide on pikainen ja voisi yhtä hyvin olla isän hyvänyön suukko lapselleen eli täysin neutraali ja kiihkoton ele. Täydellinen himontappaja siis.
Polvia notkistava suudelma on hidas. Tutkiva. Tiivis, muttei tukahduttava. Lämmin. Kostea, ei litimärkä. Hyvänmakuinen. Suunmukainen.
En tiedä, minkälaiselle suutelu-kurssille miehet olisi pistettävä jo teini-iässä, jottei jokaista aikuista miestä tarvitsisi erikseen aina opettaa suutelemaan saadakseen siitä toimituksesta edes jotain iloa irti. Onhan miehissä toki hyviäkin suutelijoita, mutta aika harvakseltaan niitä osuu kohdalle. Ja jos taidoissa ja tekniikassa ei ole moittimista, niin hygieniassa voi olla sitäkin enemmän. Eikä tupaikoitsijaakaan ole näin savuttomana naisena mukava maistella.
Niin. Täydellinen suudelma voi tehdä ihmeitä. Se saattaa jopa muuttaa sammakon Prinssiksi.
6.6.2009 Silmäjumppaa
Harrastin eilen silmäjumppaa. On mukava huomata, että on olemassa joitain taitoja, jotka eivät ruostu. Joita ei unohda. Yksi niistä on silmäjumppa. Se on samanlaista kuin uiminen tai polkupyörällä ajo. Kun sen on kerran oppinut, sen osaa, vaikkei sitä olisi harrastanut vuosikausiin.Sitä kutsutaan yleisimmin silmäpeliksi.
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Ikäkriisi
Nyt se on sitten vihdoin iskenyt vanhaan tätiinkin. Ikäkriisi, lempo soikoon !
Jotenkin kuvittelin olevani niin erinomainen, ettei se tauti voisi meikäläiseen iskeä, mutta niin sitä luulee tietävänsä perättömiä. Masentavaa, todella masentavaa.
Nuoruus ja ikäerot masentavat. Täytyy varmaan siirtyä hengailemaan jonnekin vanhainkotiin...
Ei ole todellakaan voittajafiilis. Ja vielä perjantai, hitto vieköön !
Jotenkin kuvittelin olevani niin erinomainen, ettei se tauti voisi meikäläiseen iskeä, mutta niin sitä luulee tietävänsä perättömiä. Masentavaa, todella masentavaa.
Nuoruus ja ikäerot masentavat. Täytyy varmaan siirtyä hengailemaan jonnekin vanhainkotiin...
Ei ole todellakaan voittajafiilis. Ja vielä perjantai, hitto vieköön !
5.6.2009 Perjantain kunniaksi
Valurautapermanenttikotka
Perheenäiti työskenteli keittiössä ja sivukorvalla kuunteli, kun hänen 5-vuotias poikansa leikki olohuoneessa uudella sähköjunallaan.
Ãiti kuuli junan pysähtyvän ja poikansa sanovan:
Kaikki perslävet,jotka haluavat poistua junasta, lähtekää helvettiin nyt, koska tämä on vitun päätepysäkki! Ja kaikki ne laardiperseet, jotka ovat nyt nousemassa junaan, hilatkaa perseenne sisälle, koska juna vittu lähtee nyt!"
Kauhistunut äiti meni olohuoneeseen sanomaan pojalleen:
"Meidänhuushollissa ei tuollaista kieltä suvaita. Nyt menet huoneeseesi ja pysyt siellä 2 tuntia. Ja kun tulet pois sieltä voit leikkiä junallasi. Mutta tuollaista kieltä et enää käytä !"
Kaksi tuntia myöhemmin poika tuli pois huoneestaan ja jatkoi junalla leikkimistä. Pian juna taas pysähtyi ja äiti kuuli poikansa sanovan:
"Arvoisat matkustajat, olkaa hyvä ja muistakaa ottaa tavaranne mukaan junasta poistuessa. Kiitämme teitä matkasta ja toivomme, että matkanne oli miellyttävä."
Ãiti kuuli kullannuppunsa jatkavan:
"Junaan nouseville matkustajille tiedoksi, että junassa ei ole tupakkavaunua. Toivomme, että vietätte miellyttävän ja rentouttavan matkan kanssamme."
Ãidin jo alkaessa hymyillä tyytyväisenä, lapsi lisäsi:" Tiedoksi niille matkustajille, jotka ovat vittuuntuneita kahden tunnin viivytyksestä, pyydämme valittamaan tuolle paksulle valurauta- permanentti- kotkalle keittiössä."
Perheenäiti työskenteli keittiössä ja sivukorvalla kuunteli, kun hänen 5-vuotias poikansa leikki olohuoneessa uudella sähköjunallaan.
Ãiti kuuli junan pysähtyvän ja poikansa sanovan:
Kaikki perslävet,jotka haluavat poistua junasta, lähtekää helvettiin nyt, koska tämä on vitun päätepysäkki! Ja kaikki ne laardiperseet, jotka ovat nyt nousemassa junaan, hilatkaa perseenne sisälle, koska juna vittu lähtee nyt!"
Kauhistunut äiti meni olohuoneeseen sanomaan pojalleen:
"Meidänhuushollissa ei tuollaista kieltä suvaita. Nyt menet huoneeseesi ja pysyt siellä 2 tuntia. Ja kun tulet pois sieltä voit leikkiä junallasi. Mutta tuollaista kieltä et enää käytä !"
Kaksi tuntia myöhemmin poika tuli pois huoneestaan ja jatkoi junalla leikkimistä. Pian juna taas pysähtyi ja äiti kuuli poikansa sanovan:
"Arvoisat matkustajat, olkaa hyvä ja muistakaa ottaa tavaranne mukaan junasta poistuessa. Kiitämme teitä matkasta ja toivomme, että matkanne oli miellyttävä."
Ãiti kuuli kullannuppunsa jatkavan:
"Junaan nouseville matkustajille tiedoksi, että junassa ei ole tupakkavaunua. Toivomme, että vietätte miellyttävän ja rentouttavan matkan kanssamme."
Ãidin jo alkaessa hymyillä tyytyväisenä, lapsi lisäsi:" Tiedoksi niille matkustajille, jotka ovat vittuuntuneita kahden tunnin viivytyksestä, pyydämme valittamaan tuolle paksulle valurauta- permanentti- kotkalle keittiössä."
torstai 4. kesäkuuta 2009
4.6.2009 Rasvantiristystä
Uusi lehti on jälleen kerran kääntynyt Justiina-tädin elämässä: liikuntakausi (se aktiivisempi) on vihdoin ja viimein saatu käyntiin.
Ja sen kyllä huomaa, että viimeksi puoli vuotta sitten on tehnyt jotain samanlaisella apinan raivolla kuin minä nyt parina viimeisenä päivänä. Ahteriin sattuu, reisiin sattuu ja muuallakin kropassa on erityyppisiä tuntemuksia. Mutta en valita. Olen tyytyväinen, koska tiedän vihdoinkin tehneeni jotain, jolla saan joulusta kroppaani jääneet 3 kiloa karistettua pois. Ja ehkäpä pari ylimääräistäkin siinä samalla.
Eikä laihduttaminen nyt niin vaikeaa ole, kun siihen asiaan vain vähän paneutuu. Jojolaihduttajana olen elämäni aikana laihduttanut yhteensä varmaan sata kiloa kaikilla mahdollisilla poppakonsteilla, enemmän tai vähemmän tehokkailla, mutta tuskaisilla yhtä kaikki. Ja aina ne ovat tulleet kavereiden kanssa takaisin. Nyt (kolmisen vuotta sitten) olen vihdoin valaistunut tämän asian kanssa ja löytänyt sen viisastenkiven.
Uinti, nainti ja sauvakävely. Siinä yksinkertainen ja erittäin tehokas resepti. Ja jos jaksaa vielä pikkasen vahtia, mitä suuhunsa pistää, niin ei ole mitään hätää, sen verran toimiva konsepti tuo y.m. on. No, tuo toinen liikuntamuoto ei kai niin hirveästi sitten loppujen lopuksi kaloreita kuluta ja rasvaa polta, mutta pitää mielen virkeänä, mikä on kuitenkin oleellinen osa laihtumis-projektin onnistumisessa.
Eilisessä tihkusateessa oli varmasti happea enemmän kuin normaalisti, koska huolimatta siitä, että seurustelin netissä myöhään yöhön ja yöunet jäivät laihoiksi, en ole nyt lainkaan väsynyt. Nukuin vähän, mutta sikeästi ja levollisesti. Tai ehkä erittäin miellyttävä keskustelukumppanini sai minut rentoutuneelle ja hyvälle mielelle yötä vasten...
Kun nyt olen saanut pään auki tässä pururadan tikkaamisessa, niin en malttaisi jättää päivääkään väliin. Ahnehdin sitäkin ja senhän tietää, minkälainen loppu ahneella on. Täytyy siis toivoa illaksi vettä taivaan täydeltä, ettei tule kiusausta lähteä radalle, sillä sinne pitäisi päästä huomenillalla. Ja mieluiten vielä omin jaloin. Se on sitten eri asia, pääseekö sieltä omin jaloin pois.
Ja kun olen liikkuttanut lihojani etukäteen, niin voin sitten keskittyä hyvillä mielin huomisiin lihoihin. Lautasellani. Ravintola ei ota vastaan pöytätilauksia, juu ei ole McDonald's, joten sinne on rantauduttava ajoissa, että pääsee nauttimaan tulisesta ruuasta. Ja kylmästä valkoviinistä. Ja ehkä
yhdestä tai kahdesta... tai muutamasta... margaritasta.
Mutta. Nyt hakku kauniiseen käteen ja kuiluun.
Ja sen kyllä huomaa, että viimeksi puoli vuotta sitten on tehnyt jotain samanlaisella apinan raivolla kuin minä nyt parina viimeisenä päivänä. Ahteriin sattuu, reisiin sattuu ja muuallakin kropassa on erityyppisiä tuntemuksia. Mutta en valita. Olen tyytyväinen, koska tiedän vihdoinkin tehneeni jotain, jolla saan joulusta kroppaani jääneet 3 kiloa karistettua pois. Ja ehkäpä pari ylimääräistäkin siinä samalla.
Eikä laihduttaminen nyt niin vaikeaa ole, kun siihen asiaan vain vähän paneutuu. Jojolaihduttajana olen elämäni aikana laihduttanut yhteensä varmaan sata kiloa kaikilla mahdollisilla poppakonsteilla, enemmän tai vähemmän tehokkailla, mutta tuskaisilla yhtä kaikki. Ja aina ne ovat tulleet kavereiden kanssa takaisin. Nyt (kolmisen vuotta sitten) olen vihdoin valaistunut tämän asian kanssa ja löytänyt sen viisastenkiven.
Uinti, nainti ja sauvakävely. Siinä yksinkertainen ja erittäin tehokas resepti. Ja jos jaksaa vielä pikkasen vahtia, mitä suuhunsa pistää, niin ei ole mitään hätää, sen verran toimiva konsepti tuo y.m. on. No, tuo toinen liikuntamuoto ei kai niin hirveästi sitten loppujen lopuksi kaloreita kuluta ja rasvaa polta, mutta pitää mielen virkeänä, mikä on kuitenkin oleellinen osa laihtumis-projektin onnistumisessa.
Eilisessä tihkusateessa oli varmasti happea enemmän kuin normaalisti, koska huolimatta siitä, että seurustelin netissä myöhään yöhön ja yöunet jäivät laihoiksi, en ole nyt lainkaan väsynyt. Nukuin vähän, mutta sikeästi ja levollisesti. Tai ehkä erittäin miellyttävä keskustelukumppanini sai minut rentoutuneelle ja hyvälle mielelle yötä vasten...
Kun nyt olen saanut pään auki tässä pururadan tikkaamisessa, niin en malttaisi jättää päivääkään väliin. Ahnehdin sitäkin ja senhän tietää, minkälainen loppu ahneella on. Täytyy siis toivoa illaksi vettä taivaan täydeltä, ettei tule kiusausta lähteä radalle, sillä sinne pitäisi päästä huomenillalla. Ja mieluiten vielä omin jaloin. Se on sitten eri asia, pääseekö sieltä omin jaloin pois.
Ja kun olen liikkuttanut lihojani etukäteen, niin voin sitten keskittyä hyvillä mielin huomisiin lihoihin. Lautasellani. Ravintola ei ota vastaan pöytätilauksia, juu ei ole McDonald's, joten sinne on rantauduttava ajoissa, että pääsee nauttimaan tulisesta ruuasta. Ja kylmästä valkoviinistä. Ja ehkä
yhdestä tai kahdesta... tai muutamasta... margaritasta.
Mutta. Nyt hakku kauniiseen käteen ja kuiluun.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
3.6.2009 'Kolmas' kerta
Eli tämäkin aamu alkoi silmänilolla. Ja se olikin sellainen silmänilo, että siinä jäävät nämä kaksi edellistä kauas taakse.
Namu.
Namu.
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Hahaa !
Vai naisetko uteliaita ? Mitä vielä !
Vaikka kello on jo noin, niin pakko ihmetellä, minne ilta oikein lurahti ? Solahti sillanrakoon kuin se entinen nahkamuna. Kanan. Hyvä seura, parempi mieli.
Mutta siis. Sain linkin, josta saan (luultavasti) tietää jotain, jota jossain kevään vaiheessa kovastikin halusin tietää. Tai se ainakin utelutti minua suunnattomasti. No, nyt se tieto olisi yhden klikkauksen päässä, mutta....
Vaikka se on siinä ollut jo tunnin, kaksi ?, niin en ole sitä vielä katsonut. Sanoin, että katson sen huomenna. Ehkä. Tai sitten jonain toisena päivänä. En tiedä.
Jännä juttu. Nyt kun se on siinä, on sen merkitys kadonnut. Tai se merkitys on kadonnut jo aikoja sitten. Eihän sillä alunperinkään ollut mitään merkitystä. Se on vain se uteliaisuus, joka tappoi kissankin. Mutta ei nähtävästi minua. Outoa. Ei yhtään kaltaistani toimintaa.
Eli kun saat jotain, sen kiinnostavuusaste pienenee. Saavuttamaton on paljon kiinnostavampaa. Se on se sateenkaaren pää. Miten tämän muistaisi jatkossa ?
Vaikka kello on jo noin, niin pakko ihmetellä, minne ilta oikein lurahti ? Solahti sillanrakoon kuin se entinen nahkamuna. Kanan. Hyvä seura, parempi mieli.
Mutta siis. Sain linkin, josta saan (luultavasti) tietää jotain, jota jossain kevään vaiheessa kovastikin halusin tietää. Tai se ainakin utelutti minua suunnattomasti. No, nyt se tieto olisi yhden klikkauksen päässä, mutta....
Vaikka se on siinä ollut jo tunnin, kaksi ?, niin en ole sitä vielä katsonut. Sanoin, että katson sen huomenna. Ehkä. Tai sitten jonain toisena päivänä. En tiedä.
Jännä juttu. Nyt kun se on siinä, on sen merkitys kadonnut. Tai se merkitys on kadonnut jo aikoja sitten. Eihän sillä alunperinkään ollut mitään merkitystä. Se on vain se uteliaisuus, joka tappoi kissankin. Mutta ei nähtävästi minua. Outoa. Ei yhtään kaltaistani toimintaa.
Eli kun saat jotain, sen kiinnostavuusaste pienenee. Saavuttamaton on paljon kiinnostavampaa. Se on se sateenkaaren pää. Miten tämän muistaisi jatkossa ?
2.6.2009 "Kerro, kerro kuvastin..."
Eli Silmäniloa, osa 2.
Harvoin kai kukaan nainen on täydellisen tyytyväinen itseensä ja ulkonäköönsä. No, nyt sellainen harvinaisuus on tosiasia, koska tänään aamulla, tällä päivämäärällä, Justiina-täti oli erittäin tyytyväinen siihen, mitä näki peilistä tarkistaessaan ulkoasuaan (ja mielialaansa) lähtiessään töihin.
Ihastuttavaa, kertakaikkiaan ! Ja kesäkin vielä !
:-)
Harvoin kai kukaan nainen on täydellisen tyytyväinen itseensä ja ulkonäköönsä. No, nyt sellainen harvinaisuus on tosiasia, koska tänään aamulla, tällä päivämäärällä, Justiina-täti oli erittäin tyytyväinen siihen, mitä näki peilistä tarkistaessaan ulkoasuaan (ja mielialaansa) lähtiessään töihin.
Ihastuttavaa, kertakaikkiaan ! Ja kesäkin vielä !
:-)
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Silmäniloa
Ja heti aamusta vielä.
Bussiin tuli sellainen komistus, että oksat pois ! Lisää samanlaisia, kiitos. Aivan täydellinen kroppa, ihanat käsivarret, siistit kädet ja kynnet, poikamainen olemus rentoihin vaatteisiin verhottuna ja kirsikkana kakun päällä täydellinen profiili.
Pikkasen liikaa oli karvoitusta kasvoissa ja ruoskakin oli vähän turhan pitkä vanhan tädin makuun, mutta niiden käsittämättömien silmäripsien vuoksi annoin anteeksi nekin. Vaikka olihan se parta sen näköinen, että sitä olisi ollut ihan pakko päästä vähän rapsuttelemaan... Lyhyt ja siisti ja pehmeä...n näköinen.
*purrrrr....*
Bussiin tuli sellainen komistus, että oksat pois ! Lisää samanlaisia, kiitos. Aivan täydellinen kroppa, ihanat käsivarret, siistit kädet ja kynnet, poikamainen olemus rentoihin vaatteisiin verhottuna ja kirsikkana kakun päällä täydellinen profiili.
Pikkasen liikaa oli karvoitusta kasvoissa ja ruoskakin oli vähän turhan pitkä vanhan tädin makuun, mutta niiden käsittämättömien silmäripsien vuoksi annoin anteeksi nekin. Vaikka olihan se parta sen näköinen, että sitä olisi ollut ihan pakko päästä vähän rapsuttelemaan... Lyhyt ja siisti ja pehmeä...n näköinen.
*purrrrr....*
1.6.2009 Onni oikein, nuttu nurin
Kesä on kauneimmillaan, mutta ovatko ihmiset tyytyväisiä. Eivät ole. Tosin tällä hetkellä tuskin kukaan voi olla tyytymätön säähän. IHANA auringonpaiste ja vielä ihan ilmaiseksi !
Ihmiset ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä, elämäntilanteeseensa, parisuhteeseensa tai sen puutteeseen.
Kun kysyy melkein keneltä tahansa, oletko onnellinen, niin vastaus on viivyttelevä ja olkapäät kohahtavat. Vähätellään tilannetta eikä olla oikein varmoja ollaanko onnellisia vai ei. Tuo onkin vaikea kysymys vastata. Mitä sillä itseasiassa tarkoitetaan ?
Jokaisella on oma käsityksensä siitä, mitä se onnellisuus on. Riittääkö onnellisuuteen, että on tyytyväinen ? Onko se sama asia ? Milloin sitten on , tai on ollut onnellinen, jos nyt ei ole ? Tiedätkö, mitä on olla onnellinen ?
Ehkä koko kysymys on aseteltu väärin. Mitä, jos ihmisiltä kysyttäisiinkin, oletko onneton ? Kuinka moni on oikeasti onneton ? Ja mikä sen vastakohta on ? Onko niin, että jos ei ole onnellinen, on onneton ? Tai toisinpäin. Jos ei ole onneton, onkin onnellinen.
Onni. Se on jotain, mitä pitää yrittää tavoitella (keinolla, millä hyvänsä). Se on tämä ajan trendi. Monet eivät varmasti osaa edes yksilöidä, mitä he onnella tarkoittavat. Onnihan voi koostua ja usein koostuukin monesta pienestä palasesta. Onko se sitten kokonaan pilalla, jos joku palanen ei olekaan ihan täydellinen ?
Kysyttäessä, mikä on elämässä tärkeää, useimmat vastaavat, että terveys, työ, lapset, koti tms. Ihan elämän perusasioita. Mihin sitten ollaan tyytymättömiä, jos nämä on kunnossa ? Elämän tylsyyteenkö, tavanomaisuuteenko ? Tasaiseen taaperrukseen. Pitäisikö olla vielä jotain jännitystä tai extremeä ? Ihastumista kenties ? Palavaa rakkautta ? Kiihkeää seksiä ?
Jonkun tutkimuksen mukaan ihastumisen aikaa kestää 6 kk - 2 vuotta ja sitten se arki kolahtaa tavalla tai toisella. Tuokin aika on tietysti keskiarvo, joten toisille se arki tulee aikaisemmin ja sitten on niitä marginaalipareja, joille arki ei valkene koskaan. Mutta jos mietitään, että 'onnea ja auvoa' kestäisi viisikin vuotta tai jopa seitsemän, niin ei siinä ajassa eletä kuin pieni pätkä elämää. Kaikkea ei ehdi, jos uutta onnea pitää lähteä tavoittelemaan.
Voisiko tämä kesä tuoda tyytymättömyyden tunteen ? Joka paikassahan hehkutetaan, kuinka ihanaa on, kun on kesä ja voi tehdä sitä ja tätä ja käydä siellä ja täällä ja nauttia lomasta ja säästä ja kaikesta. Kesä on romantiikan ja rakkauden ja yhdessolon aikaa. Huh ! Ahdistaa jo vähempikin. Varsinkin, jos sitä omaa IHANAA rakasta ei olekaan.
Olen huomannut, että tyytymättömimpiä omaan tilanteeseensa ovat parisuhteessa olevat miehet ja eronneet sinkkunaiset (onko tuo oikea termi ?). Varmasti monet muutkin, mutta nämä nousevat jotenkin ylitse muiden. Ukkomiehet ja vapaat naiset. Melkoisen tulenarka yhdistelmä, jos on yhtään keskustelupalstoihin uskominen. Siinä se kysyntä ja tarjonta sitten kohtaavat tavalla, jossa on katastrofin aineksia. En ota sen enempää kantaa.
Mutta miten sen siipan kanssa löytyisi se kauniimpi ja kirkkaampi yhteinen sävel, jotta ukkomies olisi tyytyväinen sen puoliskonsa kanssa ja jotta eronneita sinkkunaisia ei syntyisi ? Kai se vaatii molemmilta aika paljon työtä ja tahtoa. Mutta entäs jos se halu yrittää puuttuu ? Mistä sen löytäisi ? Vai onko vain parempi, helpompi luovuttaa ja yrittää aloittaa alusta paremmalla onnella ?
Paraneeko se vaihtamalla ? Ehkä. Ainakin hetkeksi.
J.k.
Yritettäisiinkö kaikki olla tänä kauniina kesäpäivänä onnellisia, tai ainakin tyytyväisiä, siitä, mitä meillä on eikä haikailla olemattomien perään.
Ihmiset ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä, elämäntilanteeseensa, parisuhteeseensa tai sen puutteeseen.
Kun kysyy melkein keneltä tahansa, oletko onnellinen, niin vastaus on viivyttelevä ja olkapäät kohahtavat. Vähätellään tilannetta eikä olla oikein varmoja ollaanko onnellisia vai ei. Tuo onkin vaikea kysymys vastata. Mitä sillä itseasiassa tarkoitetaan ?
Jokaisella on oma käsityksensä siitä, mitä se onnellisuus on. Riittääkö onnellisuuteen, että on tyytyväinen ? Onko se sama asia ? Milloin sitten on , tai on ollut onnellinen, jos nyt ei ole ? Tiedätkö, mitä on olla onnellinen ?
Ehkä koko kysymys on aseteltu väärin. Mitä, jos ihmisiltä kysyttäisiinkin, oletko onneton ? Kuinka moni on oikeasti onneton ? Ja mikä sen vastakohta on ? Onko niin, että jos ei ole onnellinen, on onneton ? Tai toisinpäin. Jos ei ole onneton, onkin onnellinen.
Onni. Se on jotain, mitä pitää yrittää tavoitella (keinolla, millä hyvänsä). Se on tämä ajan trendi. Monet eivät varmasti osaa edes yksilöidä, mitä he onnella tarkoittavat. Onnihan voi koostua ja usein koostuukin monesta pienestä palasesta. Onko se sitten kokonaan pilalla, jos joku palanen ei olekaan ihan täydellinen ?
Kysyttäessä, mikä on elämässä tärkeää, useimmat vastaavat, että terveys, työ, lapset, koti tms. Ihan elämän perusasioita. Mihin sitten ollaan tyytymättömiä, jos nämä on kunnossa ? Elämän tylsyyteenkö, tavanomaisuuteenko ? Tasaiseen taaperrukseen. Pitäisikö olla vielä jotain jännitystä tai extremeä ? Ihastumista kenties ? Palavaa rakkautta ? Kiihkeää seksiä ?
Jonkun tutkimuksen mukaan ihastumisen aikaa kestää 6 kk - 2 vuotta ja sitten se arki kolahtaa tavalla tai toisella. Tuokin aika on tietysti keskiarvo, joten toisille se arki tulee aikaisemmin ja sitten on niitä marginaalipareja, joille arki ei valkene koskaan. Mutta jos mietitään, että 'onnea ja auvoa' kestäisi viisikin vuotta tai jopa seitsemän, niin ei siinä ajassa eletä kuin pieni pätkä elämää. Kaikkea ei ehdi, jos uutta onnea pitää lähteä tavoittelemaan.
Voisiko tämä kesä tuoda tyytymättömyyden tunteen ? Joka paikassahan hehkutetaan, kuinka ihanaa on, kun on kesä ja voi tehdä sitä ja tätä ja käydä siellä ja täällä ja nauttia lomasta ja säästä ja kaikesta. Kesä on romantiikan ja rakkauden ja yhdessolon aikaa. Huh ! Ahdistaa jo vähempikin. Varsinkin, jos sitä omaa IHANAA rakasta ei olekaan.
Olen huomannut, että tyytymättömimpiä omaan tilanteeseensa ovat parisuhteessa olevat miehet ja eronneet sinkkunaiset (onko tuo oikea termi ?). Varmasti monet muutkin, mutta nämä nousevat jotenkin ylitse muiden. Ukkomiehet ja vapaat naiset. Melkoisen tulenarka yhdistelmä, jos on yhtään keskustelupalstoihin uskominen. Siinä se kysyntä ja tarjonta sitten kohtaavat tavalla, jossa on katastrofin aineksia. En ota sen enempää kantaa.
Mutta miten sen siipan kanssa löytyisi se kauniimpi ja kirkkaampi yhteinen sävel, jotta ukkomies olisi tyytyväinen sen puoliskonsa kanssa ja jotta eronneita sinkkunaisia ei syntyisi ? Kai se vaatii molemmilta aika paljon työtä ja tahtoa. Mutta entäs jos se halu yrittää puuttuu ? Mistä sen löytäisi ? Vai onko vain parempi, helpompi luovuttaa ja yrittää aloittaa alusta paremmalla onnella ?
Paraneeko se vaihtamalla ? Ehkä. Ainakin hetkeksi.
J.k.
Yritettäisiinkö kaikki olla tänä kauniina kesäpäivänä onnellisia, tai ainakin tyytyväisiä, siitä, mitä meillä on eikä haikailla olemattomien perään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
