1.6.2009 Onni oikein, nuttu nurin

Kesä on kauneimmillaan, mutta ovatko ihmiset tyytyväisiä. Eivät ole. Tosin tällä hetkellä tuskin kukaan voi olla tyytymätön säähän. IHANA auringonpaiste ja vielä ihan ilmaiseksi !

Ihmiset ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä, elämäntilanteeseensa, parisuhteeseensa tai sen puutteeseen.

Kun kysyy melkein keneltä tahansa, oletko onnellinen, niin vastaus on viivyttelevä ja olkapäät kohahtavat. Vähätellään tilannetta eikä olla oikein varmoja ollaanko onnellisia vai ei. Tuo onkin vaikea kysymys vastata. Mitä sillä itseasiassa tarkoitetaan ?

Jokaisella on oma käsityksensä siitä, mitä se onnellisuus on. Riittääkö onnellisuuteen, että on tyytyväinen ? Onko se sama asia ? Milloin sitten on , tai on ollut onnellinen, jos nyt ei ole ? Tiedätkö, mitä on olla onnellinen ?

Ehkä koko kysymys on aseteltu väärin. Mitä, jos ihmisiltä kysyttäisiinkin, oletko onneton ? Kuinka moni on oikeasti onneton ? Ja mikä sen vastakohta on ? Onko niin, että jos ei ole onnellinen, on onneton ? Tai toisinpäin. Jos ei ole onneton, onkin onnellinen.

Onni. Se on jotain, mitä pitää yrittää tavoitella (keinolla, millä hyvänsä). Se on tämä ajan trendi. Monet eivät varmasti osaa edes yksilöidä, mitä he onnella tarkoittavat. Onnihan voi koostua ja usein koostuukin monesta pienestä palasesta. Onko se sitten kokonaan pilalla, jos joku palanen ei olekaan ihan täydellinen ?

Kysyttäessä, mikä on elämässä tärkeää, useimmat vastaavat, että terveys, työ, lapset, koti tms. Ihan elämän perusasioita. Mihin sitten ollaan tyytymättömiä, jos nämä on kunnossa ? Elämän tylsyyteenkö, tavanomaisuuteenko ? Tasaiseen taaperrukseen. Pitäisikö olla vielä jotain jännitystä tai extremeä ? Ihastumista kenties ? Palavaa rakkautta ? Kiihkeää seksiä ?

Jonkun tutkimuksen mukaan ihastumisen aikaa kestää 6 kk - 2 vuotta ja sitten se arki kolahtaa tavalla tai toisella. Tuokin aika on tietysti keskiarvo, joten toisille se arki tulee aikaisemmin ja sitten on niitä marginaalipareja, joille arki ei valkene koskaan. Mutta jos mietitään, että 'onnea ja auvoa' kestäisi viisikin vuotta tai jopa seitsemän, niin ei siinä ajassa eletä kuin pieni pätkä elämää. Kaikkea ei ehdi, jos uutta onnea pitää lähteä tavoittelemaan.

Voisiko tämä kesä tuoda tyytymättömyyden tunteen ? Joka paikassahan hehkutetaan, kuinka ihanaa on, kun on kesä ja voi tehdä sitä ja tätä ja käydä siellä ja täällä ja nauttia lomasta ja säästä ja kaikesta. Kesä on romantiikan ja rakkauden ja yhdessolon aikaa. Huh ! Ahdistaa jo vähempikin. Varsinkin, jos sitä omaa IHANAA rakasta ei olekaan.

Olen huomannut, että tyytymättömimpiä omaan tilanteeseensa ovat parisuhteessa olevat miehet ja eronneet sinkkunaiset (onko tuo oikea termi ?). Varmasti monet muutkin, mutta nämä nousevat jotenkin ylitse muiden. Ukkomiehet ja vapaat naiset. Melkoisen tulenarka yhdistelmä, jos on yhtään keskustelupalstoihin uskominen. Siinä se kysyntä ja tarjonta sitten kohtaavat tavalla, jossa on katastrofin aineksia. En ota sen enempää kantaa.

Mutta miten sen siipan kanssa löytyisi se kauniimpi ja kirkkaampi yhteinen sävel, jotta ukkomies olisi tyytyväinen sen puoliskonsa kanssa ja jotta eronneita sinkkunaisia ei syntyisi ? Kai se vaatii molemmilta aika paljon työtä ja tahtoa. Mutta entäs jos se halu yrittää puuttuu ? Mistä sen löytäisi ? Vai onko vain parempi, helpompi luovuttaa ja yrittää aloittaa alusta paremmalla onnella ?

Paraneeko se vaihtamalla ? Ehkä. Ainakin hetkeksi.

J.k.
Yritettäisiinkö kaikki olla tänä kauniina kesäpäivänä onnellisia, tai ainakin tyytyväisiä, siitä, mitä meillä on eikä haikailla olemattomien perään.