Aika hauskan asian olen huomannut. Usein näet käy niin, että kun joku kirjoittaa jostain asiasta, niin siitä on joko juuri itse kirjoittanut tai sitten siitä on aikeissa kirjoittaa. Tänäänkin kävi niin. Muistelin aikaa taaksepäin (toisaalla). Pitkästä aikaa taas. Ja samoin oli tehnyt joku muukin. Onkohan tämä suviaika saanut ihmiset hempeiksi ?
Tuli mieleen päätökset. Ne vaikeat.
Usein päätöksiä tehdään ns. perstuntumalla, heittämällä. Miettimättä sen enempää seurauksia, pelkällä mutu-tuntumalla. Nämä päätökset ovat yleensä niitä pieniä päätöksiä. Omena- vai appelsiinimehua kaupasta ? Kävelemään vai pyöräilemään ? Krakovaan vai Punaiselle merelle ? Helppoja päätöksiä eikä lopputuloksellakaan ole niin suurta väliä.
Päätöksiä isommista asioista, usein raha-asioista ja suurista hankinnoista, tehdään vertailemalla edullisinta vaihtoehtoa. Otetaan järki käteen ja pohditaan. Kohteen hinta-laatu -suhteen pitäisi olla kohdallaan ja kukkarollekin sopivan. Aivan kuten myös aviopuolisoakin valitessa.
Tunteisiin perustuvat päätökset. Viha, rakkaus, kosto, halu. Mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Reisille menee, kuten aina, kun järjellä ei ole mitään sanaa sanottavanaan. Viis seurauksista. Antaa palaa, kerranhan täällä vain eletään. Mitä siitä, jos joku muu kärsii pääasia, että itse saa haluamansa.
Sitten ne päätökset, jotka on tehtävä, vaikka ne käyvätkin tunteiden päälle. Kun järki sanoo, että tämä on ainoa oikea ratkaisu, vaikka sydän itkee verta. Voi helvetti...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti