keskiviikko 4. marraskuuta 2009

4.11.2009 Tekniikan ihmeitä

En tajua tietokoneista mitään. Olen ennenkin tämän maininnut. Jälkiviisaus on typerää, mutta nyt tajuan, että vaikkei isä montaakaan kertaa ollut oikeassa, niin hänen visionsa tulevaisuudesta osui kyllä nappiin, kun hän yritti ohjata ammatinvalintaani. Enkä tietenkään uskonut häntä. Se nyt olisi ollut ennenkuulumatonta.

Eli tökkii. Tekniikka tökkii siellä ja täällä ja se saa karvani nousemaan pystyy. Enkä tajua niistä mitään, että voisin asialle jotain tehdä. Säälittävää. Mutta eipä hätää. Onneksi on puhelin.

Vihdoinkin olen saanut aikaiseksi sen, että pystyn hyödyntämään taskupuhelintani ja sen kaikkia herkkuja. Vastahan se on reilut kaksi vuotta ollut minulla ja jo nyt sain sen asetukset sellaiseen asentoon, että olen taas kehityksessä mukana. Käsittämätöntä saamattomuutta, muttei ylitä uutiskynnystä.

Hmmm. Kaksi vuotta. Muistan kuin eilisen päivän, kun sain tuon puhelimen. Siihen laitteeseen ja aikaan liittyy paljon erilaisia muistoja. Lisäksi tuon puhelimen myötä siirryin oikeasti tälle vuosituhannelle ja sen tekniikka mahdollisti kaikenlaisen erityyppisen yhteydenpidon. Hmmm.

Nyt tuokin malli taitaa olla jo melko antiikkinen. Olin jo kuvitellut, että koko malli on poistunut myynnistä, kunnes nuori sukulaiseni kysyi minulta ko. pulikan mukana tullutta ohjelmalevyä lainaksi, kun oli ostanut saman puhelimen ja hävittänyt omansa saman tien. "Siis mitä ?!?" En edes tiennyt, että siellä laatikossa tuli mukana sellainen, mutta siellähän se oli, kun oikein kaappejani kaivelin. Ja ihan käyttämättömänä suljetussa kuoressaan, luonnollisestikin. Luovutin mielihyvin. En tarvitse sitä.

Enkä tarvitse joka vuosi uutta puhelinta. On jotenkin hirveää kerskakulutusta, että ihmisillä saattaa olla useitakin ihan toimivia puhelimia, mutta uusin malli pitää saada. Haloo. Siis kirjaimellisesti. Eikö sen puhelimen tärkein tarkoitus ole, että sillä voi soittaa ?

Ok. Tekstarit ovat käytännöllisiä, myönnän. Niin, kyllä. Tädillä on ollut aikanaan puhelin, jolla ei voinut lähettää tekstiviestejä. Vastaanottaa kylläkin, mutta ei lähettää. Käsittämätöntä, mutta totta. Ja onhan kamera ihan jees olla olemassa yllättävissä tilanteissa. Netti. No, joo, muttei ihan pakollinen kuitenkaan. Niin, ja kalenteri, herätyskello ja laskin. Tuliko siinä lueteltuna jo kaikki ? Nämä toiminnot ovat kyllä ihan peruspulikassakin enkä minä ainakaan tarvitse mitään muuta. Enkä ainakaan uusimmassa muotivärissä !

Vielä kun saisivat peilin siihen puhelimeen jotenkin ujutettua.

2 kommenttia:

meisselisetä kirjoitti...

mitä teknisempi vehje niin sitä varmemmin siihen tulee käytön estävä vika. Kannattaakin siksi suosia perusvarmoja ratkaisuja. Koko on mulle tärkeä, siis puhelimessa. Pitää olla riittävän iso että rähmäräpyläkin pystyy nappuloita painelemaan, mutta kuitenkin niin pieni että se sujahtaa taskuun aiheuttamatta pullotusta.

justiina kirjoitti...

Hyvä meisselisetä,

Juuri näin ! Jäikin nimenomaan mainitsematta tuo pointti. Ystävättärellä on näet aivan uusi, pari kuukautta vanha, tai tässä tapauksessa nuori, kännykkä, jonka sai edullisesti, vaikka se on uusinta uutta ja siinä on navigaattori ja kaikki maailman hilavitkuttimet, ja eikös se perhana mennyt jo rikki ! Ystävätär, joka mielellään ottaa syyn omille niskoilleen, syyttää itseään, kun on sen pari kertaa tiputtanut epähuomiossa lattialle, mutta hän on väärässä. Oma teräskuoriseni on tippunut useammankin kerran ja hyvin toimii vieläkin *kop-kop-kop*. Ja se edellinen iänkaikkisen vanha kapula vasta huonoa kohtelua saikin ja ainoa, mikä siinä alkoi prakailla oli akku.

Ja koko. Kyllä koolla on väliä, sanokoot muut naiset mitä tahansa. Ei saa todellakaan olla mikään halko, koska sen kanssa tulee pitkässä juoksussa vain hankaluuksia, kun se ei mahdu mihinkään. Mutta toisaalta ei saa olla liian pienikään, kuten sanoit, koska siitä ei saa kunnon otetta ja sormityöskentely kärsii.