Olen ihan lamassa. En jaksa YHTÄÄN MITÄÄN. En muista, milloin olisin ollut näin nuutunut. Mikään ei nyt saa piristymään. Illan menokin peruuntui, joten pääsen nyhjäämään kotiin, jossa en sielläkään jaksa tehdä yhtään mitään. Voi, tappion päivät.
Siispä. Takka tuleen ja sohvalle shaalin alle ja unta kuontaloon. Taatusti !
Ai, niin. Näin taas outoa unta. Tai oikeastaan se liittyi tapaamiseen, josta joku minulle mainitsi. Tässä unessa kohtaaminen alkoi siitä, mihin se viimeksi jäi. Hymyilyttää ajatuskin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti