Kyllä tämä tähden elämä on rankkaa. Aina pitää jaksaa tuikkia ja loistaa ja säteillä.
Olen nähnyt lyhyen ajan sisään kaksi painajaista. Toisessa karhu ahdistelin minua ja muutamaa ystävääni sisätiloissa emmekä meinanneet päästä sitä karkuun. Viime yönä heräsin aamuyöstä omaan itkuuni, kun olin myöhästymäisilläni erittäin tärkeästä tilaisuudesta, mutta juoksentelin vain pitkin käytäviä etsien tavaroitani. Muistan hokeneeni rukousta siinä juostessani. Stressinpoikasta tuntuisi selvästikin olevan ilmassa. Ensi yön nukun taatusti kuin tukki.
Kunhan ensin selviän tästä illasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti