Heijastuksia

Tiedättehän ne peilit huvipuistoissa, jotka vääristävät heijastuvaa kuvaa, koska ovat joko koveria tai kuperia tai muuten vain 'vinkuloita' ?

Netti on aivan kuin nämä peilit. Kuva vääristyy. Se kuva, jonka jostain satunnaisesta nettitutusta saat joko hänen kirjoittamiensa tekstien kautta tai kahdenkeskisissä keskusteluissa. Myös oma kuva vääristyy. Ihmisillä on tapana antaa itsestään hieman parempi kuva kuin mitä oikea peili näyttäisi. Olemme siis kaikki syyllistyneet samaan.

Mitä pidempään kirjoittaa tai keskustelee, niin sitä totuudenmukaisemmaksi kuva muuttuu. Tai näin ainakin kuvittelen. Tullaan tutuiksi. Rentoudutaan, ei enää niin jännitetä ja silloin rämpii se karu totuus esiin. Ei edes välttämättä muisteta, mitä on joskus alussa tullut kehuskeltua.

Ja sitten joku pieni yksityiskohta paljastaa keskustelukumppanille, tai koko nettiyhteisölle, että asia onkin toisin kuin on koko ajan ajatellut. Tai sitten alkaa tuntua, että jutteleekin aivan vieraan ihmisen kanssa. Hämmentävää. Hämmentävää ja häiritsevää siitäkin huolimatta, että myös itse on syyllistynyt samaan.

Pitäisi osattaa suodattaa lukemiaan asioita. Hyviä ja huonoja. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää eikä kaikki ole niin pahaa kuin mitä voisi kuvitella. Vaikka samahan se on ihan elävässäkin elämässä. Ainoa ero on, että netissä 'vedätystä' pystyy jatkamaan huomattavasti pidempään kuin live -tuttavuudessa. Ja silloin pudotus voi tapahtua korkealtakin.