Sain sähköpostilla Meidän Perhe -lehdestä saksitun artikkelin erittäin... hmmm... erikoisesta perheestä.
Perheeseen kuului kaksi nuorehkoa aikuista ja yksi vauva. Perhettä on pakko luonnehtia näin, koska valokuvasta ei ainakaan minulle selvinnyt, olivatko perheen vanhemmat mies ja nainen vai mies ja mies. Tästäkin voi päätellä jo jotain. Ja vauva oli lapsi. Sukupuoli ei käynyt jutusta ilmi ja se olikin koko tarinan pointti. Eli ko. lapsi saa sukupuolineutraalin kasvatuksen.
Vanhemmat perustelivat kasvatuksellista valintaansa sillä, että "sukupuoliroolit rajoittavat käyttäytymistä, tahdomme antaa lapselle mahdollisimma paljon liikkumavaraa" ja "lapsi saa tehdä, mitä itse haluaa eikä hän joudu toimimaan sukupuoleen liitettyjen odotusten mukaan."
Hei, haloo, herätys ! Mikäs siinä, jos kaikki maailmassa tai edes Suomessa ajattelisivat näin, mutta kun muilla ihmisillä kuitenkin on niitä sukupuoleen liittyviä odotuksia. Ei tämä perhe elä missään umpiossa, jossa heidän tekemisensä eivät liikuta muita tai muiden heitä. Erittäin kapea-alainen katsantokanta, vaikka ääriliberaaleiksi haluavatkin esittäytyä.
Jokainen eläköön tavallaan, kunhan ei satuta toisia, on periaatteeni. Tässä tapauksessa ei ole kyse varsinaisesta satuttamisesta, mutta pakostakin tuli mieleen, että siinä menee kyllä pieni ihminen sekaisin, kun vähän varttuu. Ihan pelottaa ajatellakin ja olenkin sitä mieltä, että vanhemmat tekevät tässä asiassa väärin.
Lähtökohtahan on, että me kaikki olemme joko poikia tai tyttöjä, naisia tai miehiä. Tästä on sitten niitä marginaali-poikkeuksia, joita en lähde kommentoimaan juulla enkä jaalla, jääköön he nyt omaan rauhaansa. Mutta noin valtaväestöä ajatellen, meidät jaetaan kahteen pääryhmään jo pienestä pitäen ja sen jälkeen lopun elämämme. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista elää sukupuolineutraalisti !
Ihan jo pelkät normaalit ruumintoiminnot jakavat meidät omaan karsinaamme: on omat vessat miehille ja naisille. Aivan sama, oletko itse henkisesti sukupuolineutraali (SPN), mutta jos miespuolinen SPN aikoo tunkea kasseineen naisten vessaan, niin saattaahan silloin joku älähtää ja voi siinä pahimmassa tapauksessa kalikkaankin kalahtaa.
Henkilöturvatunnuksestamme käy ilmi sukupuoli ja joka paikassahan nykyään sitä hetua tarvitaan. Kaupan kassallakin. Joten vaikka pukeutumisesta tai hiusten pituudesta ei voisikaan sukupuolta päätellä, niin yksi pieni numero kertoo muille, mitä sieltä housuista/hameen alta oikeasti löytyy. Ja se tieto ohjaa useimpien meidän käyttäytymistä ja suhtautumista.
Monta jääkautta saa olla tässä välissä ennen kuin tuollainen sukupuolivapaa maailma on todellisuutta.
Minkäköhän hullutuksen sitä itse keksisi erikoisuudentavoittelussa...?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kiitos, S, linkistä ! Mielenkiintoista luettavaa, mutta annan silti itselleni luvan olla eri mieltä. Äitinä.
Lähetä kommentti