29.3.2009 Heikkoja jäitä

Pää on täynnä aivan ristiriitaisia ajatuksia, joita on hankala perustella edes itselleen.

Totuus on, että tiedän, mitä haluaisin. Sitä en tiedä, onko se järkevää. Hieman pelkään, tai oikeastaan tiedänkin, että siitä seuraisi pahaa mieltä. Jos vain on menneisyyteen uskominen. Ja miksi tässä tapauksessa tapahtuisi poikkeus ? Hitto.

Alan kallistua sille kannalle, että tämä on vain leikkiä. Tai olen senkin tiennyt koko ajan, mutta välillä se leikki on mennyt sellaisille radoille, että se raja on hämärtynyt. Eikä se leikki ole ihan aina ollut kovin viatonta varsinkin, jos sitä katsoo kovin tiukalla seulalla.

Yleensä en mieti aikuisten ihmisten päätöksiä. Jokainen tehköön omansa ja kärvistelköön sen mukaan, mutta tässä tapauksessa toisen aikuisen väärä päätös vaikuttaa vääjäämättä myös minuun. Minä menettäisin vähintäänkin mukavan tuttavuuden ja mahdollisesti myös potentiaalisen hyvän ystävän.

Kuljen keväisellä jäällä. Risahtelee jo joka askelmalla ja äkkinäinen väärä liike voi saada aikaan sen, että jää pettää allani. Pahinta on, että koska emme tunne toisiamme tarpeeksi hyvin, niin pelkään, että annan vääriä signaaleja, tai että hän lukee oikeita signaalejani väärin, huolimatta siitä, että tiedämme molemmat, ettei tässä olla mitään vakavaa suhdetta rakentamassa. Ja sen me todellakin tiedämme 100varmasti eikä ole muuta vaihtoehtoa olosuhteiden pakosta tai muutenkaan.

Miten voin sanoa nätisti ja ystävällisesti, että huolimatta kaikista 'syvällisistä' puheistani, en halua mitään 'vakavaa' ? Haluaisin vain viettää hauskoja, rentoja hetkiä. Irti arjesta, irti rutiineista ja tutuista ympyröistä. Ilman velvoitteita ja painostusta mihinkään suuntaan. Ilman muita vaatimuksia kuin ehdoton rehellisyys. Ja luottamus.

Ylläolevasta saa nyt sitten sellaisen käsityksen, että olen pinnallinen, kylmä ja välinpitämätön. Se ei pidä paikaansa. Mielestäni miehen ja naisen välillä voi olla lämpimiä tunteita ilman, että ne johtavat mihinkään sen ihmeellisempään ja vakavampaan. Tiedän, että niin voi olla. Olen ollut siinä, kokenut sen. Tykkään sano 'muru' tai 'rakas' tai 'kultaseni' ilman, että se ilmaisisi mitään muuta kuin hellyyttä ja hyvää mieltä. Vain välittämistä ja lämpöä.

Ehkä mietin liikaa. Paras olisi antaa vain mennä omalla painollaan. Naisten huono puoli on, että alamme herkästi painostamaan ja siksi olen tämän asian kanssa tosi 'herkillä'. Voi olla, että liioittelen ja olen vain turhan säikky. Ehkä hän ei koe sanomisiani näin. En tiedä. Toivottavasti ei. Kuvittelenko päässäni jotain, mitä ei ole ? Nollasin pään perjantaina ja tässä sitä nyt ollaan. Kaikki ajatukset pitää käydä läpi uudestaan, kun kovalevy on tyhjä.

Mutta: jos en odota mitään, en voi pettyä ja jos jotain saan, se on iloinen yllätys. Näin siis.

Miten tämä taas tuntuu jotenkin Marthalta ja Frediltä...?