Ystävyydestä

Juteltiin E-kaverin kanssa ystävyydestä.

Aina välillä sivutaan aihetta, mutta se on meille jotenkin niin itsestäänselvää, ettei siitä olla sen syvällisemmin juteltu. Siis ystävyys ei ole koskaan itsestäänselvää, mutta se, että me olemme ystäviä, on. Hän sanoi jotain, joka todella lämmitti mieltäni.

"Jonkun kanssa voi olla hyvä ystävä ja viihtyäkin yhdessä, muttei silti jaksaisi olla koko ajan tekemisissä. Sun/teidän kanssa on niin eri asia. Vaikka oltaisiin tavattu joka päivä, niin silti tulee sellainen ihana odottava tunne, kun tietää näkevänsä taas tänäänkin. Saada olla yhdessä, viihtyä, nauraa, jutella tai vain olla möllöttää. Teidän kanssa on niin kotoinen olo. Ei tarvitse pingottaa yhtään mitään tai miettiä mitään sanomisiaan tai tekemisiään. Ja se täydentää tämän, kun tietää, että lapsetkin odottavat malttamattomina ja ihan innoissaan tapaamista jo monta päivää etukäteen ja puhuvat siitä ja suunnittelevat sitä."

Tiesin tämän jo, koska tunne on niin 100%:sti molemminpuolinen, mutta silti se oli mukavaa kuulla sanottuna ääneen.

Yhdessä vielä ihmeteltiin sitä, että vaikka todella ollaan koko viime viikonloppu vietetty yhdessä ja tälläkin viikolla julteltu joka päivä puhelimessa, niin juttua vain riittää. Aina lisää ja lisää. Todettiin, että tietysti "vatvotaan samojakin asioita, muttei se haittaa kumpaakaan.

Tunnemme toisemme ja toistemme ajattelutavan niin läpikotaisin ja tiedämme toistemme asiat, ettei kaikkea tarvitse selittää jokaista yksityiskohtaa myöten. Naureskelemme, että "on niin helppoa, kun toi pierurajakin on ylitetty jo vuosia sitten."

Jos tämä ystävä olisi mies, niin siinä taitaisi olla se täydellinen sielun- ja elämänkumppanini :-) On ihana tietää, ettei maailmassa ole mitään tai ketään, vähiten miestä, joka voisi ikinä tulla väliimme. Laulussa sanotaan, että timantit ovat tytön parhaat ystävät, mutta tätä ystävääni en vaihtaisi saavilliseenkaan timantteja !