Oli pakko 'nöyrtyä' ratapölkyksi...
Annoin siis periksi viisaampana, vaikkei hän insinööri (DI) olekaan. Laitoin hauskan kuvaviestin siitä, kuinka luonto laskeutuu kaupunkiin, hra A:lle.
Hän oli taatusti yllättynyt viestistä. Iloisestikin, toivon mukaan. Vaihdeltiin siinä muutamat kuulumiset ja ymmärtääkseni 'sotakirveet' on nyt haudattu. Vaikka eihän tässä nyt mitään suurempaa konfliktia ollut, pientä kylmän sodan ilmapiiriä vain eikä sekään ihan absoluuttisessa nollapisteessä vielä. Viestikapula on nyt sitten jatkossa taas hänellä...
Hassua, että siitäkin on jo kohta 7 kuukautta, kun ollaan viimeksi tavattu. Niin se aika rientää. Juosten.
Onneksi on kesä tulossa !
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti