Äh...

Huomiset suunnitelmat taitavat mennä puihin. Valitettavasti. Kai.

En tosiaan tiedä, onko se hyvä vaiko paha. En niin hirveän innostunut ollut niistä alunperinkään, vaikka toisaalta, mitä lähemmäs tässä on lauantaita tultu, niin sitä enemmän on alkanut kiinnostaa... En tiedä, en osaa päättää. Toivottavasti joku sattuma (johon en kyllä usko) puuttuu peliin ja selviää, miten tässä on tarkoitus käydä.

Nyt taas muistankin, miksi mieluummin valitsen sähköpostin kuin tekstarit. Vaikka kyllä joskus tekstarikin voi olla tosi hykerryttävä, kun taas sähköposti voi puolestaan olla tosi latistava. Varsinkin, jos on odottanut jotain enemmän. Onneksi olen oppinut olemaan odottamatta mitään. Otan vain kaiken vastaan ja yritän olla niistä tyytyväinen. Ja olenkin.

********

Päiväunet auringonpaisteessa...mmmm... olen varmasti ollut entisessä elämässäni kissa. Paljoa ei olisi tarvittu, että hetki olisi ollut täydellinen. Toki olin tyytyväinen tuohonkin. Aina kun ei voi voittaa... eikä edes ihan joka kerta.

Siis mennäkö vaiko eikö mennä...?