Kävin pitkästä aikaa kirjastossa.
En muista, milloin olen siellä viimeksi käynyt. Tai lainannut jotain itselleni. Ja mitä lainannut itselleni. Olen laiska himolukija.
Lapsena kirjastossa käytiin ystävän, joka oli samanlainen ahmija kirjojen suhteen kuin minäkin, kanssa kerran viikossa. Pyörän tarakalla oli vino pino kirjoja eikä edes kaikkia saanut kuljetettua kotiin, mitä olisi halunnut lainata. Piti jättää seuraavaan viikkoon. Kärsimystä. Ja samoin kesällä maalla.
Vietin lapsuuden kesäni niin perun perukoilla, ettei siellä juuri muuta viihdykettä ollut kuin käydä uimassa tai lukea kirjoja. Lähimmässä kauppalassa (50 km päässä) oli hyvä kirjasto, kun sieltä löysi nekin kirjat, joita ei kaupungin kirjastosta ikinä saanut. Eikä kolmenkymmenen kirjan kertasatsi ollut mikään ihmeellisyys, kun siellä käytiin lainailemassa. Taisi sen kirjaston lainausaste nousta huimasti aina kesäaikoina, kun minä ilmestyin ympyröihin.
Viime vuosina olen laiskana lukenut uudestaan ja uudestaan vanhoja hyviä kavereita. Viihdyttäviä, rauhoittavia ja helppolukuisia. Juurikaan mitään uutta ei ole ilmestynyt kirjahyllyyn pitkiin aikoihin. Tosin tilaakaan niille ei oikeastaan ole, mutta en ole jaksanut edes kirjastosta mitään lainata. Paitsi tänään.
Tai siis lainasin sellaisen kirjan, jonka olen lukenut aikaisemminkin, mutta vain yhden kerran :-) Lainasin Keijo Leppäsen Naisten miehiä. Hän on kirjoittanut myös kirjan Isyystesti. Molemmat ovat helppoja ja hauskoja luettavia. Mukavasti kirjoitettuja pilke silmäkulmassa. Oikein odotan sopivaa rauhallista hetkeä, että pääsen nautiskelemaan. Olin aivan unohtanut nämä kirjat ja nyt sattumalta törmäsin toiseen niistä. Onneksi.
Olisi ihana osata kirjoittaa. Sillä tavalla Oikeasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti