perjantai 13. maaliskuuta 2009

13.3.2009 Oravaparaati

Voiko viiden (5) oravan ryhmittymää kutsua jo laumaksi ?

Pieni potilas melkein pomppasi ulos nahoistaan, kun näki oravien kisailevan pihalla. Hihkui innosta ja laski niitä sikailijoita ääneen. Henk. koht. olen sitä mieltä, että oravannahat nykyäänkin valuuttana ei olisi mitenkään huonompi vaihtoehto. Sellaista tuhoa saavat kyllä aikaan välikatossa, että voisin avata anniskeluravintolan myös oraville en pelkästään hiirille. No, eläköön nyt vielä ainakin hetken riemullista keväistä kosiskeluaikaansa. Naikaa ja kuolkaa.

Yskä lähtee yskimällä ja nuha lähtee sillä, minkä kaikki tiedämme. Yskä ja nuha vaivaa porukoita. Toiset yskii ja muut valvoo kuuntelemalla sitä kakomista. Uni kyllä karisee silmistä, ei pelkästää metelin takia, vaan myös siksi, että välillä pitää pysähtyä kuuntelemaan, jatkuuko hengitys sen korahtelun jälkeen. Siitä piristyslääkettä purkkiin.

Ja sitten. Jos asiat voi tehdä kahdella tavalla, oikein ja päin persettä, niin eikös edes jonkinnäköisen todennäköisyyden mukaan joskus se tekeminen pakostakin onnistu ? Siis jos ihan randomilla teen juttuja, niin noin puolella kerroista pitäisi mennä oikein. Noin niin kuin periaatteessa ja teoriassa. Joo. No, voin kertoa, että keskuudessamme kävelee sellaisia perskätisiä, joilla yrittämälläkin 90 % tekemisestä menee reisille ja 10 % onnistuu. Ja sekin 10 % vain sen takia, että siinä on joku vieressä vähän avittamassa. Humanoideja tai vastaavat tiedot, siis. Se pikkasen kasvattaa rintakarvoja muille, jotka sitten yrittävät korjata tuhon jälkiä. Ja tarkennan sen verran, etten puhu nyt itsestäni. Tietenkään.

Nyt puurolle.

Ei kommentteja: