...on sairautta.
En vain voi sille mitään, että pystyn niin helposti samastumaan toisen tunteisiin. Varsinkin, kun olen ollut itse joskus samassa tilanteessa. Tuntuu pahalta, vaikkei asia minulle kuulu. Ja jos olisi toisin, niin sitten kurja olo olisi ehkä minulla itselläni. Enkä sitäkään halua.
Hitto, kun voisin toiselle sanoa, että unohda, niin kaikki muuttuu hyväksi. Tiedän sen näet olevan totta. Niinhän minullekin kävi. Mutta se vie aikaa. Ja vaatii työtä ja päättäväistä mieltä.
Mutta on niin vaikea kovettaa itsensä itseään vastaan, kun rakastaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti