Olen todella huono ihmistuntija. Nykyään.
Vielä viime vuosiin saakka olen kuvitellut olevani hyvä tunnistamaan ihmisten luonteet. Ja olen sitä ihan oikeasti ollutkin. Nyt vain ote lipsuu ja pahasti.
Tässä parin viime vuoden aikana olen ampunut harhaan monta kertaa. Niin monta, että ihan huolestuttaa jo. Huolestuttaa sen takia, että minun on täytynyt itseni jotenkin muuttua, kun tämä ominaisuuteni on hävinnyt jonnekin. Todella harmillista, koska tuo ihmistuntemus on hyödyllinen piire omata. Jo itsesuojelunkin takia.
Nyt tosiaan huomaan sen puuttuvan, kun nuolet osuvat koko ajan maaliin. Minuun. Terävät. Luotan sellaisiin, joihin ei pitäisi uhrata ajatustakaan. Ja sitten taas saan nyhtää sitä nuolta irti sielustani.
Tässä viimeisimmässä tuntuisi olevan useita väkäsiä, jotka vaikeuttavat irrottamista. Ehkä teen niin kuin sormeenjuuttuneelle ongenkoukulle tehdään: työnnän sen läpi kivusta huolimatta. Silloin pääsen siitä toivottavasti helpommin eroon kuin yrittämällä väkisin vetää sitä pois. Ja haava voi alkaa parantua.
Laastaria en laita. Otan ilmakylpyjä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oho... Täällä on taas ajatuksia kuin suoraan minun päästäni! Olen ihmetellyt viime aikoina ihan samaa asiaa tuon ihmistuntemuksen tiimoilta, mihin se on hävinnyt..? Minäkin olen aina ollut hyvä ihmistuntija, harvoin aiemmin meni koskaan pieleen. Nykyään ote vaan lipsuu minullakin.
Miten ihmeessä se näin päin on, että neljänkympin lähestyessä ja elämänkokemuksen (viisaudesta en sano mitään...) karttuessa joudunkin huomaamaan, että yhä useammin tulee näpeille?
Hei Elohiiri, uusi tuttavuus ! :-)
Niin. Vaikka kirjoituksessani otin syytä itselleni, niin yleensähän syytä on sekä sysissä että sepissä. Luulen vain, että tänä päivänä, näinä kurjina aikoina, ihmiset eivät arvosta enää rehellisyyttä ja luotettavuutta. Siis omassa käytöksessään. Valehtelu ja vedätys on 'normaalia' käytöstä tänä päivänä. Arvot ovat muuttuneet. Kaikkien pitää yrittää olla 'jotain' ja silloin yleensä joudutaan 'kaunistelemaan totuutta'.
Siinä tällainen luottavainen sinisilmä on sitten ihmeissään. Minä kuitenkaan en osaa kuvitella, että kaikki tapaamani uudet ihmiset ovat vedättäjiä. Mutta muutaman vuoden kokemuksella ja kipeiden sormenpäiden omistajana, täytynee tarkistaa kantaani...
Kiitos, kun kävit. Minäkin tein vastavierailun...:-)
Lähetä kommentti