En kestä enää vuoristoratoja. En fyysisesti enkä henkisestikään. Onneksi olen jo niin 'iso tyttö', että voin ja osaankin tehdä valintoja siten, ettei näitä vuoristoratoja kohdalleni enää tule. Vältän vaarallisia tilanteita ja paikkoja. Huvipuistoja ja bensa-asemien kuppiloita.
Pienet pomput eivät häiritse. Ne tuovat vain mukavan kihelmöinnin vatsanpohjaan. Niihin ajan siis täysillä ja saan vain hassun olon ja iloisen mielen, mutta isommat mäet kierrän kaukaa. Katselen niitä hymy huulillani, kun näen muiden niissä viilettävän kirkuen milloin mistäkin syystä.
Minä olen omat mäkeni laskenut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti