Yhden rakkauden olisin voinut jättää väliin, vaikka sanotaankin, ettei rakkautta ole koskaan liikaa. Siitä oli liian paljon sydänkipuja ja pääkipujakin, jotta sitä voisi muistella lämmöllä nyt, kun se on jo kylmää tuhkaa. Mieluummin rakkaudeton ystävyys, kaveruus, joku ei-mikään, koska sellaisen suhteen muisteleminen tuo vain hymyn huulille. Ison.
Mutta. Pelkästä uteliaisuudesta haluaisin tietää, mitä kuuluu ja missä menee. Kuten varmasti monet muutkin haluaisivat tietää, miten häntä, joka joskus oli tärkeä, on elämä kohdellut. Ilman sen suurempaa tarkoitusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti