Hengästyttää ajatuskin

Taas on kulunu ihan liian pitkä aika siitä viime kerrasta. Vaikka oikeestihan siitä on vasta reilu kuukaus. Miten tää aika voi tuntua niin pitkältä ? Tuntuks se väli viimekski näin pitkältä ? Vai onks se niin, että alkuun aika tuntuu pitkältä ja sit vähitellen tottuu, ettei tosiaan tavatakaan ? Ja kun tavataan, tai jos, niin sitten se laskuri jotenki taas nollaantuu ja sitä alkaa kaivata ja odottaa enemmän seuraavaa tapaamista. Höh, no onhan tää nyt jotenkin hankalaa ajattelua. Mut kyllä mun nyt tekis niin hirveesti mieli taas tuntee sen iho mun ihoa vasten.

Aamulla oli ihana, kun ei ollu mikään kiire ja sai olla vaan peiton alla lämpimässä. Ja olihan mun eka ajatus, et voi ku se olis tässä mun vieressä. Siellä peiton alla. Ihan kiinni mussa. Ja mä siinä. Ja mun rupes niin hirveesti tekemään sitä mieli, et hyvä, ettei ihan sattunu. Ja sit mun oli pakko vähän kosketella...

Mä vaan ajattelin, et olispa se nyt tossa ja kattois mua silleen, kun sillä on tapana. Silleen, et siitä näkee ja vaistoo, että vaikka tossa nyt pommi räjähtäs ulkona, niin se ei hätkäyttäs sitä yhtään, kun se ei vaan vois pysäyttää itseään.

Se on sanonu, että se viimekski halus mua niin paljo, et sen päässä sumeni. Kuullostaa iha ihmeelliseltä, et voiks joku muka haluta mua niin paljon. Mua ? Ei sitä silleen voi oikeestaan edes uskoa todeks. Vaik kyl mä tiedän, mitä se sillä tarkotti. Mä halusin sitä just niin paljon kans, et mikään ei olis saanu mua enää siit tilanteesta perääntymään. Et vaik joku olis sanonu, et tää on nyt sitten viimenen kerta tässä elämässä, niin olisin vaan todennu, et "siitä vaan, mut en siltikään tästä ny luovu !"

Ja se hetki, kun mä tunnen sen kädet mun missä vaan. Pelkkä ajatuski saa mut ihan kihelmöimään ja kiemurtelemaan. Tekee mieli vaan avata kädet ja jalat ja syli ja kietoutuu tiukasti sen ympärille eikä päästää irti. Huh. Järjen hiventähän tässä ei tietty oo miettiä tällasia, kun se on siellä matkojen takana eikä oo mitään toivookaan saada sitä lähelle. Mut silti en vaan voi olla miettimättä sitä...

Entäs sitten se hetki, kun se katsoo mua ja sit painaa päänsä alas ja maistaa... Uuuhh... Pitkään ja hellästi. Just niin kauan kuin mä tarviin. Eikä mun tartte kuin olla ja nauttia siitä ja sen kosketuksesta. Ja sit se tekee jotain sellasta, mitä mä en tiedä, mut voi itku, et miten mä sillon tunnen ! Se on sillä hetkellä ihan ku taivas olis maan päällä ! Ja onhan se.

Mikäköhän toi taivaan puhelinnumero on ?