En ole mikään nopea lukija.
Sain vinkin hyvästä kirjasta ystävältäni. Ensin ajattelin, että "huonosti taitaa minut tuntea, jos luulee, että jaksan lukea suosittelemansa kirjan", mutta kun se osui ensimmäisenä silmiini pokkarikioskin pöydällä, niin uskoin sen olevan "kohtalon merkki". Ostin kirjan ja luin kaikki ne lähes 650 sivua kolmessa päivässä.
Ensimmäinen luku ahdisti minua niin, että olin jättää koko kirjan kesken, mutta kuinka olisin voinut sitten ystävälle tunnustaa, etten lukenut kirjaa loppuun, vaikka se oli minulla jo kädessäni. Joten luin sen. Hammasta purren. Aluksi. Ja pari kertaa keskelläkin. Mutta luin kuin luinkin sen. Ja hyvä kirja oli !
Ildefonso Falcones: Meren katedraali
Suosittelenpa minäkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti