Ukkosen räyhätessä ja myrskyn riepotellessa puita päättelin neljännen kesäkirjani, Leena Lehtolaisen kirjan Luminainen. Perusdekkari. Jotenkin niin... suomalainen. Ja taattua 'Leenaa'. Helppolukuista ja kivasti kirjoitettua, vaikken yleensä tykkää minä -muodossa kirjoitetuista kirjoista. Mutta näihin Maria Kallio -kirjoihin se jotenkin kuitenkin sopii.
Luen näitä Lehtolaisen kirjoja aina pikkasen 'myhäillen'.
Ja sitten seuraavaan kirjaan käsiksi...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti