torstai 12. elokuuta 2010

Huone 1014

Vihdoinkin. Vihdoinkin ! Nyt noustiin vaan monta kerrosta korkeemmalle kuin viime kerralla. Upeat näköalat ! Ihana ilmastoitu huone, joka tosin rupes tuntumaan muutaman tunnin jälkeen nihkeellä iholla viileeltä. Siis tauolla.

Mut siis vaik oli ihan yhtä ihanaa ku silloin viimeksi alakerroksissa, niin silti joku oli vähän eri tavalla. Vaikee sanoo. Ja siis mussahan se ero oli. Se ihana oli yhtä ihana kuin aina ennenkin. Eikä se munkaan erilaisuus ollu huono juttu. Olin jotenkin rennompi. Mun mielestä kaikki oli jotenkin muutenkin rennompaa. Tai ainakin se keskustelu. Naurettiin enemmän. Juteltiin enemmän. Oltiin vain enemmän.

Pohdittiin Aamulehden arvoituksia. Syötiin tummaa suklaata ja hedelmänameja. Hekoteltiin hassuille tekstareille. Keskusteltiin keskiaikasista kidutusmuodoista, mikä oli just sopivan 'romanttinen' puheenaihe pastan ja punaviinin ääressä ! Nauratti sekin. Tai se mielipiteiden vaihto kuolemantuomion järkevyydestä. Vitsi, kun se on fiksu !

Ja sit mä näytin sille jotain, mitä en oo kenellekään muulle ennen näyttänyt. Se oli kyl tosi kihelmöivä hetki ja kai sekin tykkäs siitä. Ainakin se sano niin, että tykkäs. Ja sit se, mitä mä tein sille ja josta mä olin jo pitkään uneksinu. Ihanaa ! Puhumattakaan siitä, mitä se sit teki mulle !! Mä olin taas yllättynyt, et miten se saattoi tietää, et mistä ja miten. Olin vaan aluks taas epäileväinen. En siis sen suhteen, vaan itseni. Kun mä sit kuitenkin oon niin vaikee tapaus, loppujen lopuksi. Mut joo. Se saa mut tekemään ihme temppuja. Parempia kun se kampela, joka osas maata pöydällä kolmatta päivää liikuttamatta evääkään. Mun evät kyllä liikku, se on ihan varma !

Osasin nukkuukin hetken, vaikka olin jotenkin niin ylikierroksilla. Ihan koiran untahan se tietty oli. Ja sama kai silläkin. Väsytti, mut ei oikeen nukuttanut. Chili vielä möyrys mahassa.

Mut aamulla sit vasta väsyttikin ! Hiivatti, sentään ! Vaik kiva oli nähdä sen nuppi siinä viereisellä tyynyllä ja tuntee sen käpälä käsivarrella ja ympärillä. Ja kietoo jalat sen lämpimien koipien kanssa solmuun. Ja muutenkin.

Mut erota piti.

Ei kommentteja: