Lopettelin yöllä Leena Lehtolaisen Kuolemanspiraalin. Se on aikajärjestyksessä seuraava dekkari sen lukemani Luminaisen jälkeen. Ihan ok. Tosin arvasin murhaajan. Se oli hovimestari. Mutta eipä haitannut, kun oli muuten liukasta luettavaa.
Tänään suuntaan kohti kirjastoa (tai tapeen vaatiessa kirjastoja) ja yritän löytää kirjan, jota minulle suositeltiin. Olen ylittänyt tänä kesänä eräänlaisen kynnyksen tämän ko. suosittelijan ansiosta, joten mielenkiinnolla odotan, mitä hän nyt minulle tarjoilee. Onneksi voin luottaa, ettei se ole ainakaan mitään terapeuttista parisuhdepas... kirjallisuutta.
Se on vaan niin, että parisuhteet eivät kirjoja lukemalla parane. Se vaatii keskustelua osapuolten kesken. Jos ihmiset keskustelisivat keskenään, kuolisivat nuo kaiken maailman (huuhaa)terapeutit nälkään. Valitettavasti vain näyttää siltä, että ihmisten on helpompi puhua 'lanttumaakarille' kuin omalle kumppanilleen. Surullista ja niin turhaa. Kuten tämäkin kappale. Siksi kirjoitankin sille pisteen. Piste.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti