sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

"Meri, taivas ja maa..."

Meri tuoksui taas.

Suola, tuuli, veneiden polttoaine... Siinä ne tuoksut, jotka muistuttavat minua lapsuudesta. Ajasta, jolloin isä tyydytti vapaudenkaipuutaan veneilemällä ja minä isin tyttönä aina tietysti mukana. Maakravun kommelluksista, kun paksu merikartta lensi vaudissa mereen. Kun moottori meni rikki ja meidät hinattiin häpeällisesti saareen. Kun ajoimme epähuomiossa matalikolle ja miesväki riisui kenkänsä ja sukkansa ja käärivät lahkeensa ja aloittivat työntämisen. Ystävättärestä, jota ei enää ole. Irtokarkkipussukoista läheisestä rantakioskista. Suolaisesta salmiakista. Lapsen huolettomasta ajasta.

Taistelu lahden pohjukan herruudesta: Tiirat vastaan Lokit.

Tiirapariskunta istui kanssani samalla laiturilla. Vierekkäisillä laiturintolpilla. Siro nokka päin tuulta, siivet sulavasti pitkin kylkiä ja pitkä kapea pyrstö takana. Välillä ne intoutuvat ilmoittamaan itsestään karkeasti kirkuen.

Lokkilennosto (kahden linnun vahvuinen) tekee huimia kaarroksia aivan lähellä aaltoja siiven kärki melkein vettä hipoen. Nopeita U-käännöksiä ja hurjia syöksyjä edestakaisin vain noustakseen taas korkeuksiin liitelemään ilmavirtojen päällä hitaasti ja rauhallisesti.

"Vapaita kuin taivaan linnut."

Tutustuin eilen komeaan tiiraan
kutsuin kylään, leivoin piiraan
keskusteltiin, teetä juotiin
höyryiset katseet pöydän yli luotiin.

- Eppu Nuotio -

Ei kommentteja: