Olin aamulla herätessäni satavarma, että on lauantai !!! Tuska oli riipaiseva, kun tajusin, että "ei auta, ei auta, kun on töihin lähtö", mutta onneksi sentään on perjantai ja sen muistaminen pikkasen helpotti. Ja se ettei yllättäen väsyttänyt yhtään kuten jokaisena muuna tämän viikon aamuna on tehnyt.
Eilen olin ihan käsittämättömän aikaansaapa, etenkin töissä, ja aion jatkaa samalla linjalla (terveiset vain työnantajalle) tänäänkin. Toivottavasti samaa puhtia riittää kotiinkin saakka, koska sielläkin olisi työsarkaa valkotornadolle. Mutta ehkä vasta huomenna. Ilta on vielä avoin.
Tärkein unohtui:
Aamu ei kaikesta lumisateesta ja muusta huolimatta jäänyt miinukselle päänkään sisällä, koska farkut menivät jalkaan ilman suurempia ponnistuksia ! Voisiko se tarkoittaa sitä, että....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti