Kuuma pakkaspäivä

Miksei tossa lue, miltä laiturilta se lähtee ? ..ttu, jos se onkin lähtenyt jo ! Ei voi olla. ...keleen VR. No, nyt... shhh... Okei. Lähtölaituria odotellaan. Ja mitäköhän sekin nyt meinaa ? Tossahan niitä on ihan tyhjinä vino pino. Tää on nyt vaan jotain pottuilua, että just TÄÄ juna on myöhässä, vaikkei pakkasta ole ton enempää ja taivaskin on ihan kirkas, ettei lumipyryäkään voi syyttää. Joo, kymmenen minuuttia ja kymmenen minuuttia. Tässä tilanteessa ne kymmenen minuuttia tuntuvat odottavasta vuodelta ja se on sitten aina kymmenen minuuttia vähemmän yhdessäoloa.

Aaah... Vihdoinkin matkalla. Ja nyt sitten hanaa siellä veturissa ! Ei oo yhtään sekunttia hukattavaksi köröttelyyn. Mun on pakko soittaa kaverille ja vähän hehkua. Menee matkakin nopeemmin, kun saa vähän juoruilla. Sitä paitsi mun on pitänyt soittaa sille ja kysyä kuulumisia, kun ei olla soiteltu vähään aikaan. Toivottavasti sillä menee ihan ok. Sen verran on tullu lunta tupaan sielläkin tässä talven aikana, että nyt olis jo aika auringon paistaa sinne risukasaankin. No, mut mä saan kuitenkin vähän fiilistellä tätä päivää sille.

"Ok, soitellaan ! Sano lapsille terkkuja. Moikka !" Ihanaa ! Ihan just ollaan perillä. Ja melkein aikataulussakin. Äkkiä nyt takki niskaan ja kamat mukaan. Se varmaan ihmettelee tätä mun Stockkan kassia. No, mut kun oli siinä sitä sopivaa aikaa ennen junan lähtöä, niin pitäähän se nyt jotenkin käyttää hyväksi. Siis shoppailemalla. Sitä paitsi nää saappaat sopii täydellisesti siihen syksyllä ostamaani kassiin. Just sama sävy. Tai ainakin melkein, mutta tarpeeksi lähelle kumminkin. Ja ne saappaat, joita katoin sillon tammikuussa ja jotka olis ollu just samaa sävyä sen kassin kanssa, olis maksanut niin törkeästi, etten tod. maksa sellaisia hintoja ! Nää on ihan yhtä hyvät. Vaan vähän halvemmat. Tai paljonkin. No, nyt tullaan jo asemalle. Äkkiä ulos. Hus ! Pois tieltä äijänkävyt nyt, tai mä jyrään teitin !

Ja kävelin suoraan odottavaan syliin, suoraan pökerryttäville huulille.

Ei, kerpele, kello on jo noin paljon ! Miten tää aika aina juoksee näin, kun ollaan yhdessä ?? Mun juna lähtee ihan kohta. En mä halua vielä erota. En ihan vielä. Pieni hetki vielä, pliis. Sillä on niin ihanat kädet. Siis ne tuntuu ihanilta mun ympärillä, mulla, mutta ne myös näyttää ihanilta. Just sellaiset miehen kädet. Käsivarret. Mä olen vain kerran nähnyt edes vähän tonne päin olevat ja siitäkin on jo pieni ikuisuus aikaa, mutta tolla ne on ihan täydelliset. En voi olla koskettamatta. Uuuh... Sen ihokin on niin pehmeää käsivarsissa. Ja joka paikassa. Ja iiiiiihanat pitkät sormet. Ja vaikkei se itse niistä tykkääkään, niin musta ne on ihan parhaat. Kaikilla tavoilla. Ihan varmasti sitä vielä vähän nuuhkaisen. Se tuoksuu niin hyvältä. Varsinkin, kun sillä ei ole ollenkaan partavettä tai mitään muita voimakkaita haisuja. Niin muuten. Se tietää, etten mä ole kovin innostunut partavesistä. Hmmm. Se on niin syötävä. Uh, mä voisin katsella sitä vain ihan hiljaa. Se on niin...

Juna jyristeli jo laiturille. Vielä hätäisiä suudelmia alikulkutunnelissa ja sitten oli jo mentävä juoksujalkaa. Miksi se katse oli jotenkin niin... surullinen ? Ihan kuin se olisi ollut erokatse.