Totuus vai tehtävä ?

Seuraan tosi montaa blogia. Mielenkiinnosta ja siksi, että olisi jotain luettavaa, kun en jaksa kirjastoissa ravata. Sakkomaksut ovat liian hapokkaita meikäläisen kukkarolle.

Kirjoitan itsekin blogia ja kourallinen sitä lukeekin minun lisäkseni. Kirjoitan erittäin pinnallista liirumlaarumia ihan tarkoituksella. Joskus kirjoittelin syvällisempiäkin (kaiketi..), mutta elämä vie ja tuo ja muuttaa, joten nyt linja on huomattavasti kevyempi eikä blogini oikeastaan kerro minusta juurikaan mitään. Tietoinen valintani.

No, joku voi tietysti tehdä villejä päätelmiä luonteestani viljelemieni aforismien, runojen, laulunsanojen ym. sälän perusteella, jota blogini pursuaa, mutta todennäköisesti ne päätelmät menevät pahasti persiilleen. Joskus ärsytyskynnykseni ylittyy ja suollan tekstiä, joka on puhtaasti henkeni hedelmää, mätää sellaista useimmiten, mutta niistäkään jorinoista ei kyllä oikein saa otetta minusta.

Blogeja on monenlaisia. Moni kertoo asioistaan suoraan ja avoimesti, jotkut monimutkaisesti ja verhotusti. Jokainen tyylillään. Ja sitten on niitä jotka paljastuvat hetken kuluttua ainoastaan surkeiksi valehtelijoiksi. Kuten eräskin.... hmmm... 'blogisti'. En yksilöi sukupuolta. Mieliala näyttäisi ainakin olevan monijakoinen.

Tuon kirjoittajan teksteistä tajusin (taas kerran), että täällä Blogistaniassa sinä ja minä voimme olla aivan ketä haluamme. (Olen löytänyt kursiivi-näppylän tuolta yläpalkista ;-) Tekstit eivät kerro meistä mitään, jos niin haluamme. Tai sitten ne kertovat juuri sitä mitä haluamme, vaikka vain valhetta. Eli se, mitä luen saattaa olla, ja todennäköisesti onkin, vain pieni murto-osa totuudesta. Jos edes sitäkään.

Jos kirjoittaja kertoo, että mies/vaimo ei ymmärrä ja on täysin kusipää ja huonosti menee ja elämä on helvettiä, hän todennäköisesti saa sympatiat osakseen, jos nyt yhtään osaa kirjoittaa totuudenmukaisen tuntuisesti. Mutta, mikä on totuus ? Sitä ei tiedä meistä kukaan. Kaikkein vähiten blogitekstien perusteella.

Tämäkin oli muistutus itselleni.