Planeetat katossa

"Mikä toi on, mikä on tuolla katossa ?"

Siis, täh ?!? Mikä hiton kysymys toi nyt oikein on ? Eihän siellä ole muuta kuin toi lamppu, plafondi. Tässä on nyt joku kompa. Pakko olla. Mutta mikä ? Mä en nyt just jaksais... Äsken siellä oli kyllä kaikki universumin tähdet ja tais siellä olla muutama planeettakin kuineen joukossa. Uuuuuhh... Voi, luoja, mikä mies ! Miten se sen teki ? Mä luulin, että mä räjähdän. Mun nenäkin on ihan hiessä. Ja se kokeili sitä sormella. Hassu. Luulikohan se, että mä teeskentelen ? No, tuskin sitä nyt kukaan olisi voinut luulla feikkaamiseksi. Tai mistä mä tiedän, mut en todellakaan teeskennellyt !

Montaks minuuttia siinä nyt sitte oikeen meni ? Ei tosiaankaan kovin montaa, kun vaatteet alkoivat kuoriutua ensin multa ja sitten siltä. Vai oliks se noin päin ? Siis kyllähän mä aavistin, että se voisi käydä tosi kuumana, mutta en mä kyllä oikeesti voinu kuvitella, että noin kuumana. Mut en kyllä valita tippaakaan ! Ei mua varmaan kukaan oo koskaan halunnut tolla tavalla. Se oli ihan älyttömän kiihottavaa, kun tuntui, että sen piti päästä heti näkemään ja koskettamaan ja maistamaan. Ettei se voinu oottaa yhtään. No, en kyllä mäkään ei sen puoleen, mutta siltikin. Ajattelin, huolimatta kaikista niistä meidän aikaisemmista puheista, että kyllä se nyt kuitenkin hillitsee itsensä, vaikka vaan mun kiusaksi, mutta ei se kai sitte voinukaan hillitä. Ja kyllä mä sen tosi hyvin ymmärrän. Hitto ! Se oli se hetki, josta oltiin puhuttu sata kertaa ja mietitty tuhat. Tai mä ainakin olin miettiny sen tuhat kertaa, varmaan sekin nyt muutaman kerran ainakin. Se oli ensimmäinen hetki ja tilaisuus, kun oltiin vaan kahdestaan neljän seinän sisällä rauhassa kaikilta muilta. Ja kun aika nyt on kumminkin rajallinen, niin eihän tästä voi tuhlata sekunttiakaan mihinkään kursailuun ! Joo, se olis ollu kyllä tosi hölmöä ruveta jotain pelleilemään, kun kumpikin tiesi, mitä vain ja ainoastaan molemmilla on mielessä.

Uuuuhh... Voi ei, apua, ihan mieletöntä ! Monesko kerta se jo oli ? Miten se voi olla tollanen ?!? Hitto, se on varmaan päättänyt näyttää vanhalle eukolle, miten nuoret miehet pystyy ja ottanu jonkun sinisen napin ja nyt se pöllyttelee mun höyheniä ihan tosissaan. Eihän tota kuntoa voi nyt muuten mitenkään selittää. No, ei oo, kyllä mä sen tiedän, mutta on toi nyt ihan käsittämätöntä. Oliks mun nuoruudessa miehet tollasia ? No, ei ollu !! En oo tollaseen törmännyt ikinä. Siis ensin me peuhataan niin, että lakanat on solmussa. Sitte pieni lepohetki ja taas se on valmiina. Ja kuinka mones kerta toikin nyt oli nyt kuuden tunnin aikana ? No, varmaan just kuudes kerta. Tai jotain. Mä oon jo ihan laskuissa sekaisin. Ja mäkin. Siis oikeesti. Joku rajahan mullakin on ollu. Niin, ollu, mut onko enää. Ainakin ne rajat on nyt kaikki ylitetty moneen kertaan. Käsittämätöntä. Enhän mä nyt oo koskaan voinu rakastella tuntitolkulla putkeen, mutta tän 'nuoren orin' kanssa mulla ei oo mitään vaikeuksia. Joo, no, katsotaan sitte huomenna, millanen kävelytyyli mulla on, mutta se on sen ajan murhe. Nyt ei kyllä ole mitään murheita... Mitä...? Mikä toi katse on ? Ei voi... Ei oo totta ! Siis joko se nyt jo on taas valmis jatkamaan ?!? Joo-O !! Se on ihan 'Kanki Kaikkonen' taas ! Nyt mua rupee kyllä naurattamaan. No, niin naurattaa sitäkin. Ja kipuu mun päälle. Mmmmm... Ihana tunne, kun mä tunnen sen painon mun päällä ja voin kietoa mun jalat sen ympärille... Uuuuhh... Luoja, miten hyvältä se tuntuu...