Jälkihehkua

Huh, huh... Johan taas vietiin tätä naista. En tosin yhtään pistänyt hanttiin, mutten kyllä olis edes pystynyt vastustamaan sitä. Se on niin vastustamaton nuorimies, että on kyllä saanut mut ihan pyörälle päästä. Vanhan akan. Ihan nolottaa. Tai sitten ei. Ihanaa oli ! Tosi tosi tosi ihanaa.

Huvittaa vaan, että piti sitten tähän ikään asti elää, että näki ja koki tollasen. No, sehän tarkottaa sitten vaan sitä, ettei tosiaan kannata luovuttaa liian aikasin. Voi se päivä paistaa sinne vanhempaanki risukasaan. Vaikka on tää jotenkin kuitenkin niin... no, semmosta. Mä oon nyt sitten vissiin sellanen 'puumanainen'. Ei, saakeli soikoon ! Tästä ei voi kyllä kertoa kenellekään tai mua pidetään hulluna. Vaikka tekis kyllä ihan älyttömästi mieli vähän hehkuttaa, että "ettepä arvaakaan, mitä mä oon löytäny". Puhumattakaan, että tekis mieli just vähän lisää muutakin. Huh.

Sillä on niin ihana vartalo ! Se on just sellainen miehekäs, sellanen vähän niin kun könsikäs. Ei siis missään nimessä mikään lihava ! Vaan sellanen roteva. En voi sietää mitään kukkakeppejä ja narunvarjoja. Mieluummin vähän enemmän kuin liian vähän, mutta toi on kyllä just sopiva. Täydellinen mulle. Ja se on just sopivan pitunenkin. Siinäkin asiassa mieluummin lyhyempi kun joku soutaja. Mut se on sen verran mua pidempi kuin on täydellinen pituusero. Eikä se oo karvanen ! Miehet on yleensä ihan liian karvasia mun makuun, mut tää ei oo. Siksi sitä onkin niin ihana silitellä ja pusitella, kun suu ei ole joka käänteessä täynnä karvoja. Hmmm.

Ja ne kädet. Ja mitä se niillä tekee ! Sen ei tartte kun työntää käsi mun takin sisään ja kiertää se mun ympäri, niin oon heti jo ihan kuumana. Sillä on ihan käsittämätön kosketus. Ja kun se kuljettaa käsiään mua pitkin, niin se on menoa sitten. Mä voin vieläki tuntea sen niin hyvin. Ei pitäis kyllä ajatella sitä. Menee ihan levottomaksi, kun pulssi hakkaa täysillä ja hengitys muuttuu epäilyttävän raskaaksi. Kohta nää muut ihmiset täällä bussissa alkaa varmaan tuijottaa mua...