"Moi. No ?" "Mä tulin just tänne. Mitä sä teet ? Tuutsä tänne ?" "Tuun."
...
"Mä oon tässä alhaalla, tuu hakee mut."
Hissin ovi avautui. Hän astui ulos samaan aikaan kuin minä astuin askeleet kohti hissiä. Katse. "No, moi." Menimme molemmat hissiin. Kolmas, vieras mies tuli perässämme. Hiljaisina nousimme 4. kerrokseen. "Tänne päin." Hän avaa oven ja päästää minut edellään sisään. Lasken laukun lattialle ja kumarrun avaamaan saappaitteni vetoketjuja. Riisun takin ja laitan sen naulakkoon. Kävelen ikkunan luo katsomaan näkymää yli pimeän, lumisateisen kaupungin. Hän kävelee taakseni, kääntää ympäri, painaa huulensa huulilleni.
Tuhat kertaa olen mielessäni kuvitellut tuon tapaamisen. Kaikki ne vaihtoehdot. Onneksi se todennäköisin, ja toivottavin, vaihtoehto toteutui. Siltikin olin yllättynyt siitä halusta. Hänen halustaan. Oliko se mahdollista ? Oliko se tosiaan noin voimakas ? Hän kietoutui ympärilleni ja suuteli niin, että luulin henkeni salpautuvan ja sydämeni tulevan ulos rinnastani. Mutta kyllä minäkin halusin. Voi, luoja, miten paljon häntä halusinkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti