En tahdo olla sivu sinun
päiväkirjassasi
sun villeiltä vuosiltasi,
kun Jukkis lähti ja saapui Pasi.
Ja sen kirjasi sä säilyttäisit
patjan alla kakaroilta piilossa.
En tahdo olla naurun aihe
tyttöporukoiden,
kun te istutte ilkamoiden
ja muistelette kundeja,
joiden kohtaloksi koitui lähteä
jo huonon pukeutumisenkin tähden.
Mä tahdon sun elämään
ja lyömään sinun tauluillesi naulaa seinään.
Mä tahdon sun elämään,
sun aamukahvipöytääsi ja pyykkipäivään.
En tahdo olla kasvot,
jotka vilinässä nähdessäsi
uskot kyllä tietäväsi
jostain menneisyydestäsi.
Ja kun sä ehkä muistat,
vaivalloinen hymy
huulillasi karehtii.
En tahdo olla öinen soitto
kuppilasta jostain,
tai huuruisesta kammiostain
näin hylkäämises sulle kostain.
Nyt sun ja sinun harmaaohimoisen
miehes kotirauhaa häiritsen.
Mä tahdon sun elämään
ja lyömään sinun tauluillesi naulaa seinään.
Mä tahdon sun elämään,
sun aamukahvipöytääsi ja pyykkipäivään.
Mä tahdon sun elämään
ja lyömään sinun tauluillesi naulaa seinään.
Mä tahdon sun elämään,
sun aamukahvipöytääsi ja pyykkipäivään.
-Pekka Ruuska
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti