Annin puuhapäivä

Sunnuntait ovat ahdistavia vain olla. Sunnuntaisin on siis ihan pakko tehdä jotain hyödyllistä ja mieluummin vielä sellaista hyödyllistä, joka näkyy. Tänään on sunnuntai eli puuhapäivä. Ja kyllä olisi Pete jäänyt heittämällä kakkoseksi tänään. Mutta eikös sitä sanota, että "laiska töitään lukee", joten jääköön luettelematta ne TUHANNET puuhat, joita olen tänään suorittanut.

Stressaa pikkasen, mutta nyt ystävättären puolesta.

En voi ymmärtää. Sille on joku hieno nimitys, kun ihminen hakee samanlaiseen ahdistavaa suhteeseen, josta on juuri päässyt eroon. Hän on tehnyt näin. Ex-mies oli narsisti, joka aliarvioi ja alisti kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin ja ystävätär vain aina yritti ja yritti olla kärsivällisempi, ahkerampi, tunnollisempi, rauhallisempi, kiltimpi, myöntyväisempi, periksiantavampi, anteeksiantavampi... Mitä vielä ? Yritti olla täydellinen, joka ei tietenkään miehelle riittänyt. Ei koskaan.

Nyt hän on siitä ikeestä ollut vapaa jo jonkin aikaa. Uusi suhdekin on ollut jo kuvioissa useamman kuukauden. Vai voiko sitä nyt suhteeksi edes kutsua ? Uusi on kaikin puolin kiltti ja kohtelias ja ihana ja täydellinen, mutta hänelläkin on vaikea suhde takana, joka vieläkin aiheuttaa käytännön hankaluuksia ja siksi stressaa uutta paljon. Mutta ystävätär on hänenkin suhteensa kiltti ja kärsivällinen ja ymmärtävä ja empaattinen ja auttavainen ja tukeva ja... Kaikkea mahdollista. Uusi vain ei osaa sitä arvostaa tai jotain, koska suhde ei selvästikään toimi ja jokainen muu näkee sen, paitsi ystävätär itse.

Hän ei näe, että jotain on vialla. Hän vain joustaa ja joustaa ja joustaa. Hän uskoo, kun uusi ei voi koskaan, syystä tai toisesta, tavata. Yhtenä päivänä väsyttää, toisena on kurkku kipeä, kolmantena on työjuttuja, neljäntenä se ei muuten vain ole järkevää. Ja ystävätär perustelee itselleen nämä idioottimaiset selitykset aina parhain päin. Ja ymmärtää taas sadannen kerran, kun toisella on niin vaikeaa. *HUOK*

Miksi, miksi, MIKSI ??!?

Meikäläisen elämä on ketju toinen toistaan käsittämättömämpiä virheitä. Jos yhdestä olen oppinut, keksin uuden tavan kämmätä oikein urakalla. Ja usein näihin virheisiin on liittynyt, kuinka ollakaan, joku mies. Eli en ole täydellinen ollenkaan. Mutta.

Tapanani on toivoa parasta, mutta uskoa pahinta, koska asioilla on taipumus olla juuri niin perseellään, kuin miltä ne näyttävät olevan. Ihmiset ovat pahoja, valitan. Eli en luota sokeasti. Ihmisillä, kaikilla meillä, on taipumus tehdä virheitä ja yrittää selitellä asiat paremmiksi kuin mitä ne ovat.

Anteeksiantaminen on taito sekin ja se on hyvä osata, muttei siitäkään tarvitse sentään taidetta tehdä. Annan anteeksi virheen jos toisenkin, mutten suostu kusetettavaksi. Sitä ei vain ole ihan helppo huomata, milloin viilataan linssiin, mutta kun se selviää tai se on todennäköistä, on aika pistää pillit pussiin ja sanoa moikat. Viis siitä, vaikka se kuinka sillä hetkellä kirpaisisikin.

Olen tehnyt kirveleviä ratkaisuja kerran jos toisenkin eli tiedän tasan tarkkaan, mistä puhun ja miten helvetin vaikeaa se voi sillä hetkellä olla, mutta yhtäkään ratkaisua en ole jälkeenpäin katunut. En ainuttakaan. Parissa tapauksessa mietin vain, että miksi hitossa en lähtenyt jo aikaisemmin, vaikka selvästi näin, mikä on homman nimi: vedätys ja valehtelu. Osaanpa siis minäkin puolustella toisen teot mustasta valkoiseksi ja kärsiä sitten nahoissani.

Mutta. Huomaan eron itseni ja ystävättäreni välillä olevan siinä, miksi narsistikumppani on muovannut ystävättäreni. Tai ei sittenkään. Ystävättäreni luonne, se että hän on kiltti ja mukautuvainen ja periksiantava, on ehkä se, joka vetää puoleensa samantyyppisiä miehiä. Miehiä, jotka saattavat olla aivan erilaisia keskenään, mutta joilla on sama taipumus käyttää häntä hyväkseen. Ehkä tajuamatta sitä edes itse, ystävättärestä nyt puhumattakaan. Mutta minä tajuan se. Näen metsän puilta, koska katson sitä maisemaa läheltä, mutta silti kauempaa ilman, että se suoranaisesti liittyisi minuun mitenkään. Olen inhorealisti. En ole kiltti, mukautuvainen enkä periksiantava, kun koen kärsiväni vääryyttä.

En ole kiltti, mukautuvainen tai periksiantava myöskään silloin, kun koen ystävieni kärsivän vääryyttä. Silloin olen ahdistunut, surullinen ja vihainenkin, kun olen aseeton tekemään asialle mitään. Voin vain olla tukena sinä päivänä, kun totuus vihdoin valkenee hänellekin, koska se päivä tulee olemaan äärimmäisen rankka. Onneksi olen vahva.

Jälleen samaa jauhamista samasta asiasta ja yhtä sekavasti kuin aina ennenkin. On vain taas heikko hetki, kun tekisi mieleni karjua toiselle, että herää nyt helvetissä huomaamaan, että sun elämäsi menee totaalisen hukkaan uskoessa ja odottaessa kärsivällisesti sekä joustaessa aina ja kaikessa. Paska.

Häivähdys joulusta

Ehkä on vihdoin aika laittaa joulukortit pois. Viimeinen muistutus joulusta.

Kaikki kortit säästän ensi vuoteen. Sen jälkeen osa säästetään ja osa menee takansytykkeeksi. Säästettäviin kuuluu luonnollisestikin kaikki kuvat lapsista ja itsetehdyt kortit. Sen lisäksi säästän tietyiltä henkilöiltä, vanhuksilta, tulleet kortit. Eihän sitä koskaa tiedä, milloin se kortti on heidän viimeisensä. Lisäksi kaikki erityisen kauniit kortit jäävät säilöön. Tavanomaiset, ns. tiimari-tyyppiset, kortit menevät joko kierrätykseen eli niistä tehdään jonain vuonna, kunhan saan itsestäni tarpeeksi irti, uusiokortteja tai sitten jos kortti on erityisen karmaiseva, niitäkin valitettavasti vielä on, niin sillä lämmitetään saunaa.

Tänä vuonna, siis viime jouluna, joulukorttien taso oli selvästikin aikaisempia vuosia korkeampi. Niitä syttykortteja oli vain muutama eikä kierrätykseenkään jäänyt kuin kourallinen. Hmmm. Jos tuo suuntaus jatkuu, en tiedä, mihin alan niitä kortteja sitten oikein säilöä. Voi, jos saisinkin puristettua itsestäni niin paljon, että jaksaisin tehdä kansiot, joihin kortit kerään. Silloin niitä olisi helpompi ihailla jälkeenpäin. Harrastukseni ohjaaja kertoi tehneensä niin kaikille itsetehdyille korteille ja se kuullosti mainiolta idealta. Mutta mistä puhti ?

Nyt tarvitsisin 24... 48... äh, 72 tuntia pysähtynyttä aikaa.

"Ohi on..."

Ohi on, ohi on, ohi on.
Tämä marssimme tammikuu pian ohi on.

Ja tipaton samoin tein, vaikkei se olekaan tuottanut vaikeuksia. Kiusauksia on ollut pariinkin otteeseen, mutta niistä on selvitty varsin kivuttomasti. Tammikuulla on vain muuten ikävä vaikutus mielialaan.

Pisin kuukausi vuodessa (no, onhan se. en sanonut, että ainoa). Pimein kuukausi vuodessa (joulukuuta ei lasketa, koska silloin on joulu). Kylmin kuukausi vuodessa (useimmiten se on). Mutta helmikuu !

Siinäpä helmi kuukausien joukossa ! Niin lyhyt, ettei ehdi edes tajuta sen alkaneen, kun se onkin jo ohi. Ja sen jälkeen on talven selkä taittunut. Maaliskuu on vain alastulorinne kevääseen, joka alkaa huhtikuussa.

Tulipas keväinen olo !

310110 -3,2

Kaunista ! Tammikuu on lopuillaan ja millä tyylillä !

Luonto on yön aikana tehnyt kovasti hommia ja lunta on tullut suorastaan huvittavan paljon. En muista tuollaista lumentuloa ihan heti nähneeni. Ja pyry näyttää yhä vain sakenevan. Lisäksi siellä tuulee, mikä ei ole kyllä niin mukava asia, vaikka tuulessa tanssivat isot lumihiutaleet näyttävätkin lystikkäiltä. Onneksi eilinen kylmänkalsea kosteudentunne on muuttunut lämmöksi. Mikäs tässä on siemaillessa teetä, syödessä viimeisiä joulupipareita ja katsellessa ulos ikkunasta. Luontodokumenttia suorana lähetyksenä.

Kyllä nyt on japanilaisilla turisteilla ihmettelemistä.

Nyiragongo sisälläni

Lauantailleni kävi kuten susien kaukolämpöjärjestelyille: se meni ketuille.

Mitään en saanut aikaiseksi. En edes yrittänyt. Viekää saunan taakse, olen syyllinen. Mutta varokaa. Paine on kasvanut tasaisesti koko päivän sisälläni enkä takaa, mitä voi tapahtua, jos minua heilutetaan. Räjähdys on enemmän kuin todennäköinen, jos kuka henkäiseekin tännepäin. Ja syitä painekasaumaan riittää.

Liian vähän teetä eikä yhtään kahvia koko päivänä. Ymmärtäähän sen nyt jokainen, ettei aikuista naista rauhoiteta kahdella teekupillisella päivässä ! Eikä kahvista ollut edes haisua. Hirveä errori jo heti alkuunsa.

Liian vähän sittenkin sitä ulkoilua, vaikka luulin, että yksi lepopäivä voidaan sallia. Mutta ei. Kroppa on kuukaudessa tottunut (lähes) päivittäiseen ulkoilu&reippailu -annokseensa eikä hyväksy mitään poikkeamia rutiineista. Olisi siis kuitenkin pitänyt tarttua siihen kolaan ja tehdä lumityöt. (Mutta kun tuntui niiiiiiin kylmältä....)

Liian paljon ruokaa. Syötävää siis. Oikeaa ruokaa oli säälittävä tiraus salaattia ja porkkanasämpylä. Kaikki muu, mikä on soppaputkesta mennyt tänään alas, on ollut kyseenalaista. Nachoja ja salsadippiä, non-alkoholic-olutta, karkkia, pannukakkua, pistaasimanteleita... Ja olo on sitten ollutkin sen mukainen: ähky ja pöhö ! Huomasin, että oloni ja mielialani on ollut koko arkiviikon kevyt, pirteä ja energinen, vaikka olen syönyt päivässä vain murto-osan siitä, mitä tänään olen mälttänyt pötsiini. Syöminen ei selvästikään siis sovi minulle. Siitä seuraa vain ärsyttävä boa-ilmiö: makaan tylsänä sohvalla sulattelemassa saalistani ja... niin... pelaan tietokonepelejä. Oh, my ja niin edelleen.

Eiliset työjutut ärsyttävät ja kaihertavat ja nykivät silmässä. Suomeksi: stressaavat.

Sänki on taas sen mittainen, että se kutittaa vietävästi. Hyvä, etten tänään kuopsuttanut ja ruopsuttanut itseäni julkisesti Aleksi13:ssa ! Huomenna sille on EHDOTTOMASTI tehtävä jotain. Tai siis se. Edellisestä kerrasta onkin kulunut jo kokonaista 6 viikkoa. Tänään en kyllä enää jaksa ryhtyä, kun siihen menee niin turkasesti aikaa, jos sen tekee huolella ja huolella se on tehtävä. Varmuuden vuoksi.

Sitten on vielä se yksi juttu, mutta siitä ei voi mainita julkisesti, kun muuten tietyn talousalueen kaikki nuoret oriit ryntäävät kuistilleni korskumaan. Pitää hieman ajatella naapureidenkin lauantai-illan rauhaa.

No, tämä onneksi jo vähän rauhoitti, vaikka edelleen välillä pulppuilee ja pössähtelee.

2,55 e

Viisi perunaa, lenkkimakkarapaketti, tölkki piimää, tölkki olutta ja yksi banaani.

Mieshenkilö suuren saksalaisen kauppaketjun kaupan kassalla.

"...uinumaan hänen vierellensä."

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

Meinasin vähän editoida tätä isojen tyttöjen lauluksi, mutten raaskinut. Silti tiedän, mikä voisi auttaa kurkkukipuuni ja siitä saattaisi olla iloa myös vastapuolelle, joka mahdollisesti kärsii lauantaiaamun tautia. Ystävän palvelus siis puolin ja toisin.

Mutta kun ei, niin täytyy mennä itse tekemään oma suolaveteni, jolla kurlata.

300110 -8,3

*auts, ui, ääh*

NYT on kurkku oikeasti kipeän kipeä eikä vain vähän outo ! *auh* Sattuu, kun nielaisee.

Inhoan Kaija Koota. En henkilökohtaisesti. Enkä hänen ääntään kuten inhoan Hanna Ekolan ääntä *hrrrrr*. Vaan niitä lauluja. Enkä niissäkään sanoja. Tai niistä en nyt tiedä, kun en niitä juurikaan kuuntele. Vaan niitä sovituksia. Niissä on kaikissa ihan samanlainen ja hyvin, HYVIN ärsyttävä takapotku. Kaikissa, siis IHAN kaikissa. Tehokeinona se menisi muutamassa biisissä tai vain yhden kerran saman kappaleen aikana. Mutta koko ajan ja jatkuvasti ja kaikissa se ärsyttää minut ankanlihalle joka ikinen kerta ja radio menee taatusti äänettömälle seuraavien minuuttien ajaksi. Ugh, olen puhunut. *auts*

Manhattan Transferia sen sijaan en inhoa. Vaan kadehdin. Minäkin haluan osata laulaa NOIN. Herkuttelen iltasadulla, että lähden kuuntelemaan tätä uskomatonta kvartettia marraskuussa maakuntaan. Tekisin kulttuuriretken. Josta voisi mahdollisesti ehkä tulla kulttuuriretki samalla sekä hengen että ruumiin osalta. Mutta marraskuuhun on ikuisuus. Ensin pitäisi kuitenkin selviytyä kesästä kunnialla.

TEETÄ ! Ja HETI ! *AUUUUH*

"Sweet Talkin' Guy"

Sweet Talking Guy
Talking sweet kinda lies
Don't you believe in him, if you do he'll make you cry
He'll send you flowers
And paint the town with another girl
He's a sweet talking guy (Sweet talking guy)
But he hasn't got a dime (Sweet talking guy)

Sweeter than sugar (oooh, ooh)
Kisses like wine (Oh he's so fine)
Don't let him under your skin, 'cause you'll never win
Don't give him love today, tomorrow he's on his way
He's a sweet talking guy (Sweet talking guy)
But he hasn't got a dime

Why do I love him like I do?

Sweet sweet, sweet talking guy
He's a sweet talking (sweet talking)
Sweet talking (sweet talking)
Guy

Stay away from him (sweet sweet, sweet talking guy)
'cause you know you'll never win
(what's the use of trying)
Don't give him love today, tomorrow he's on his way,
He's a sweet talking (sweet talking)
Sweet talking (sweet talking)
Guy

by Manhattan Transfer

290110 -12,9

Jotenkin alkavat puheet ja kirjoitukset pyöriä samaa ympyrää. On vain yksi puheenaihe: sää. Jokaisella on siihen jotain sanottavaa jokaisena päivänä, aamuna. No, mutta onhan tämä ihan poikkeuksellista, se on myönnettävä.

Viime yönä oli satanut lunta jotain 15-20 cm. Ja se oli kevyttä, höyhenenkevyttä. Silti olin tyytyväinen, kun huomasin, että joku, naapurin punatukkainen rouva todennäköisesti, oli 'aurannut' tien bussipysäkille. Kuljin vain hänen tekemäänsä polkua. Tosin yritin itsekin vähän laahata jalkojani, jotta seuraavalla tulijalla olisi taas himppasen helpompi matka kuljettavanaan.

Ja lisää tulee koko ajan. Nyt olisi kiva tavata vaikka kotimatkalla joku vanha veteraani ja kysyä häneltä, että "no, joko nyt alkaa piisata ?". Heillä kun on tapana usein 'kehuskella', kuinka ennen aikaan kaikki oli paremmin. Kesät lämpimiä ja aurinkoisia ja talvet kylmiä ja korkeanietoksisia (mikä on vähälumisen vastakohta ??). Eiköhän nämä nietokset ala jo riittää heillekin.

"Lunta tulvillaan
on raikas talvisää..."

Harmooni vireessä

Yllättävä ihmevirkoaminen on tapahtunut. Tuo hetkellinen notkahdus täytyi johtua hormoneista. Vaihteeksi. Tai pään jäätymisestä. Tai viinin vähyydestä. Jostain, johon minulla ei ole osaa eikä arpaa.

Olin vain jotenkin samea.

"Kiire"

Aina liian vähän aikaa
Aina liian kiire

280110 -17,6

AIVAN JÄRKYTTÄVÄ TUULI !!!

Sosekeiton arvoitus

Miten se oli ? "Vitutuksen määrä on vakio." Ja "ongelmien määrä on vakio". Vittuun koko vakio ! Alan kohta hermostumaan oikein tosissani ja siitä onkin sitten oksat pois.

Ilmaisjakelulehdessä oli ilouutinen, että näitä pakkasia kestää vielä helmikuun loppuun eli noin viitisen viikkoa 'enää'. Tarkoittaako se siis sitä, että ollaan ilman vettä sitten sinne puolikevääseen saakka ?

NYT alkoi nämä vitun pakkaset häiritsemään ihan TOSISSAAN.

Vatsan täytettä

Ja värikin osuu kohdalleen...

"Päivä vain ja hetki kerrallansa..."

Olisi aivan ideaalia, jos tosiaankin pystyisi elämään vain nyt ja tässä.

Ihan konkreettisesti se on mahdotonta. Vaikkei menneistä ehkä niin tarvitsisikaan välittää, niin tulevasta on pakko välittää ainakin jonkin verran. Menneistä palavereista sun muista kissanristiäisistä täytyy tehdä muistioita ja selvityksiä ja sen sellaista räpellystä ja tulevia tilaisuuksia ja menoja suunnitella lähes kaikkia etukäteen. Siksi meillä on kalenterit ja almanakat seinällä, pöydällä, laukussa, koneella ja kännykässä. Luulisi vähempikin riittävän. Huvittavaa on kuunnella, kun ihmiset sanovat, ettei heillä ole kalentereita. No, on. Kaikilla on jonkinnäköinen ihan taatusti, koska tätä päivää ei voi hallita, jos ei ole joku, paperinen tai sähköinen, muistuttamassa, missä pitää nyt, kohta tai huomenna olla.

Josta tulikin mieleeni joku, joka kertoi, ettei enää käytä kalenteria... Kas ! Yllättävää, mutta tässä samassa hänet muistankin. Tai en muista nimeään tai muutakaan hänestä, mutta sen muistan, että tapasin tämän henkilön sairaalassa. Hän kertoi, että kun hänen läheisensä sairastui vakavasti ja elämä kääntyi kirjaimellisesti päälaelleen jokaisella osa-alueella, hän päätti, että kalenteria hän ei tule tarvitsemaan enää ikinä, kävi miten kävi. Ja niinpä läheisen tervehdyttyä tämä henkilö oli niin tottunut olemaan ilman tätä jokaisen kiireisen raamattua, ettei enää palannut samaan vankilaan. Hänestä oli tullut absolutisti. Ja hyvin tuli toimeen ilmankin, vaikka me muut kuulijat haukoimme henkeä ällistyksestä. Pitäisiköhän kokeilla ? Pitää vaikkapa noin pehmeänä laskuna Kalenteriton Kesäkuu. Edes kesäkuu.

Lähdin väärälle ladulle tässä postauksessa. Tarkoitukseni oli pohdiskella sellaista, että miten sitä voisi oppi olemaan muistelematta menneitä ja huolehtimatta tulevista. Eli elää elämää tässä hetkessä. Mutta eipä minulla taida olla siihen mitään sanottavaa, kun en sitä osaa. Muistelen menneitä ja ennen kaikkea murehdin tulevia suruja ja harmeja. Enkä voi tuolle mitään, vaikka tiedän menettäväni siinä muistellessa ja murehtiessa hyviä hetkiä nykyisyydessä. Oh, mitä tuhlausta.

Puolustuksekseni voin vain sanoa, että olen jo liian vanha. En liian vanha elämään hetkessä ja nauttimaan siitä täysillä, vaan liian vanha niihin pettymyksiin ja kolhuihin, jotka tulevat sitten odottamatta mutkan takaa, kun jättäytyy virran vietäväksi. Ne sattuvan vanhaan ohueen nahkaan kovemmin ja haavat arpeutuvat hitaammin kuin nuorilla leijonilla. Minun nahkani ei ainakaan ole vuosien saatossa parkkiintunut niin, etteivätkö pienetkin kolhut tai naarmut tuntuisi.

Vaikka teenkin vaikeimmat päätökset järjellä tunteen sijaan, ei se tarkoita, etteikö siellä alla olisi jotain.

270110 -21,5

Onko jossain päin maailmaa olemassa sellaista veitsenheiluttajaa, joka osaisi lyhentää liian pitkiä piuhoja ?

Täytyy olla ! Jos ihmiselle voidaan asentaa sydän toiselta ihmiseltä, kasvattaa luuta ja nahkaa sekä luoda uutta elämääkin lasimaljassa, niin täytyy olla keino, jolla saadaan lyhennettyä sitä aikaa, mikä kuluu tekemisestä tajuamiseen.

En ymmärrä itseäni. Välillä ei kulu kuin murtosekuntti, kun joku asia välähtää aivoissani ja sitten toisella kerralla menee vuorokausi tai enemmänkin ennen kuin edes himmeä kajastus alkaa häämöttää jossain kaukana taivaanrannassa. Voi jumalan pyssyt ja puukuulat, sentään !

Mitä informaatioarvoa on kysymyksellä, johon ei voi vastata kuin yhdellä tavalla tai muuten olet mäntti ?!?

56 minuuttia

En ole ihan varma, mikä F-koodi kuvaisi parhaiten sitä hulluutta, kun tulee pakottava tarve lähteä kävelemään kilometritolkulla -21 asteen pakkasessa. Pään jäätyminen ei kuitenkaan tule kyseeseen, koska jo alle 15 minuutin kuluttua startista hiki lensi kuin pien... isosta porsaasta. Kovin montaa vastaantulijaa ei jalkaisin näkynyt ja ne jotka olivat liikenteessä selvästikin pakon sanelemana, katsoivat jotenkin varovasti hikipäässä huhkivaa meikäläistä.

Pakkanen ei siis nujertanut minua, mutta kännykälle ja auton avaimelle ne graaderit olivat liikaa. Kännykkä toimi moitteettomasti niin kauan kun sillä kuunteli Hra Ylpön haastattelua, mutta puhelua se ei suostunut ottamaan vastaan ennen kuin se oli saanut ensin lämmitellä hetken rintaliiveissäni. Auton avain tokeni nopeammin, onneksi, koska kierrokset lähtivät hurjaan nousuun jo parissa sekunnissa, kun mitään ei tapahtunut vaikka kuinka osoitin sillä kohti menolaista. En tiedä, mihin sen olisin tunkenut, jos sekin olisi ollut jäässä. Ja olisiko se toiminut sen jälkeen enää mitenkään.

Raitis ilma ja upeat talviset maisemat, puhumattakaan kuun heittämistä varjoista, tuulettivat myös pääkoppaa kummasti. Vaikka edelleen siellä kyllä pesii pieniä inhottavia ajatuksia siitä, ettei minusta ole mihinkään ja että olen nähtävästi taas kuvitellut itsestäni liikoja. Hetkeksi sain ne jäädytettyä, mutta saunan lämpö sulatti ne taas eloon. Enhän kuitenkaan voi koko aikaa ulkonakaan olla.

Taidan ottaa yhden Finkbräun lohdutukseksi ikävään. (*turhaan*)

Tuhottavia ! Ei tavalliseen roskikseen !

Tein suursiivouksen ja tyhjensin laatikon, joka sisälsi aineistoa, jota ei saa heittää normaaliin paperinkeräykseen, vaan pitää viedä tuhottavien lukolliseen laatikkoon. Tai mikä hänen pömpelin nimi nyt suomeksi onkaan.

Melkoisen vanhaa tavaraa sieltä löytyi. Ehkä tuokin homma olisi hyvä tehdä hieman useammin kuin kerran x vuoteen.

Sama pätee omaan päähän.

Kerran vuodessa / kuukaudessa ? olisi hyvä tyhjentää vanhat mapit ja päivittää työohjeet siitä, miten tätä elämää pitäisi elää. Unohtaa menneet eikä nyt ainakaan missään nimessä lähteä niitä aikojen kuluttua enää uudestaan kaivelemaan ja tonkimaan. Siitä ei seuraa mitään hyvää, se on nähty. Muttei vielä opittu.

No, mutta naisessahan on puolet koiraa ja puolet arkeologia, joten mitä muuta voi olettaakaan, kuin haukkumista ja vanhojen kaivelua.

"Mul on aina nälkä..."

Tai sitten ei. Ei ollenkaan.

Voin vain todeta, että olen tyypillinen naaraspuolinen: mielialat säätelevät näläntunnetta. Tai sen puutetta.

260110 -18,1

Miinus-merkkinen olo.

Kiukuttelin väärälle kohteelle eilen ja se harmittaa. Olo ylipäätään harmittaa, mutta onneksi heräsin yöllä ja kuulin hiljaisen nyyhkytyksen. Ojensin käteni ja vedin syliini. Hetken kuluttua tyyny jo rauhoittuikin ja nukkui rauhallisesti rutistuksessani painautuessani sitä vasten.

Minulla on nielemisvaikeuksia, huomaan. Harmi, ettei se liity mitenkään kurkkukipuun.

Ja jotta aamu olisi täydellinen, 'jouduin' näpräämään kännykkäkoristeen kanssa ja siihen meni reilut 30 minuuttia. Nyt sisuskaluni ovat aivan mykkyrällä sisälläni, kun keskittyminen pieneen näpertelyyn ei ole ehkä se paras aamunavaus. Pohjalla vielä tietysti pettymys, johon törmäsin.

Ei ole minun päiväni. Lämpimät onnittelut kuitenkin pienelle Joonatanille :-)

I + I

Inhoan ihmisiä, jotka pitävät toisia ihmisiä itsestäänselvyyksinä. Ovat itsekkäitä ja aina olettamassa, että toiset joustavat ja järjestävät asiat kuntoon niin kuin heille sopii. Viis veisaavat, mitä muut ajattelevat ja miltä muista tuntuu ja kuvittelevat itsekkyydessään, että he ovat niitä helppoja ja miellyttäviä. Grrr.

"Jos minne lie, polkuni vie..."

Tänään aamulla työmatkakoomassa yhtä äkkiä tajusin, että todentotta: kipeät, satuttavat muistot ovat vihdoinkin muuttuneet lämpimiksi, hassuiksi, ihaniksi muistoiksi. Sellaisiksi, joille voi nauraa pulppuilevasti taas tavatessa. Ihan niin kuin silloinkin, kun niitä muistoja tehtiin.

Hehkuvan katsees loisteesta nauttia sain,
suudelmas kuuman tunnen mä viel' huulillain.

250110 -11,1

Viikonlopun saldo:

Helvatan kipeä selkä. Seurausta nukkumisesta vieraassa, liian pehmeässä sängyssä. Täytyy varmaan vakavasti harkita sitä futonia, jossa on monia erittäin hyviä puolia. Muistaakseni.

Takki, josta tuli hassuja muistoja. Muistoja, jotka aikoja sitten satuttivat, mutta jotka nyt vain naurattavat ja saavat pudistelemaan päätä. Hyväntahoisesti.

Sormus, jonka sain yllättävältä taholta ja täydellisenä yllätyksenä. Iloisena sellaisena luonnollisestikin.

Aamun saldo:

Ihanaa pumpulilunta maailma pullollaan !

"..sitä unohda koskaan mä en..."

On joitain asioita, joista pääsee yli, mutta joita ei unohda niin kauan kuin elää.

Ollessani pikkutyttö, minulla oli tapana viettää paljon aikaa sukulaisteni kanssa. Ne, joiden kanssa enimmäkseen aikaani vietin olivat, ja ovat edelleenkin, mukavia ja ystävällisiä ihmisiä. Koskaan ei tullut mitään riitaa ja loma-aikani olivat mukavia.

Eräänä päivänä löysin jotain, joka todisti, ettei kaikki ollutkaan ihan niin kuin miltä se oli näyttänyt. Minulle oli naurettu selän takana. Asiassa, jolle en itse voinut juurikaan mitään. Ei kovin pahantahtoisesti, mutta siten kuitenkin, että se jätti ikuisen arven pienen tytön mieleen.

Tapahtumasta on kulunut useita kymmeniä vuosia aikaa enkä sitä todellakaan enää mieti. Ihmiset, jotka siihen tapahtumaan liittyivät ovat läheisiä ihmisiä edelleenkin eikä minulla ole mitään kaunaa heitä kohtaan. He tietävät, että minä tiedän ja minä tiedän, että he tietävät minun tietävän. Se hieman muutti suhtautumistamme toisiimme, mutta ei paljoa. Häpeä on, tai oli, heidän, ei minun.

Mutta unohda en sitä ikinä. Sitä tunnetta, kun asia paljastui minulle. En ole koskaan siitä kenellekään sanonut sanaakaan enkä sano. Sillä ei ole enää merkitystä, olen mennyt sen yli ja jättänyt sen kauas taakseni.

Vain silloin, kun koen tulleeni kohdelluksi samalla tavalla, muistan sen tunteen ja olen se sama loukattu ja nolattu pikkutyttö taas. Mutta onneksi tiedän, että pääsen siitä aina yli. En unohda, mutta jätän sen taakseni.

240110 -15,5

Tai oikeastaan -24,0, -11,0, ja -16,0. Riippuu, mistä suunnasta mittaria katsoo.

Ei muuta sanottavaa.

Eikun oli: Paljastin itseni vieraalle miehelle. Kokonaan.

"...et tiedä miltä musta tuntuu."

Hei hei mitä kuuluu?
sä kysyt ja kaikki on ok.
No hyvä sun on puhuu,
kun sä et tiedä miltä musta tuntuu.

230110 -19,2

Voihan jääkarhun hyinen perse ! Nyt se vasta kylmä on !

Miten hitossa tässä pystyy tekemään minkäänlaisia manöövereja tuolla ulkomaailmassa ? Sieluhan siellä jäätyy, ajatuksista nyt puhumattakaan.

Taidankin tehdä talvipesän itselleni johonkin lämpimään pimeään nurkkaan. Kaivautua sinne vällyjen alle ja ajatella vain mukavan lämmittäviä ajatuksia. Tiedänkin jo, mistä aloittaa...

Ihan sama

Päivä on mennyt muutenkin perseelleen monella tapaa, joten on aivan sama, vaikka tämän päivän liikunta-annos jäikin suorittamatta ja vaikka syönkin sipsejä.

Mutta eipä kannata vielä heittää toivoa. Huomenna on päivä uus, joka sekin voi mennä perseelleen.

En snigel igen

Etana Elli
lehdellä saunassa kelli
katseli kuuta puuta
aatteli kaikkea muuta

"Mä oon mikä oon..."

Mä oon mikä oon
mä en muutu tästä
ja siis iloitsen elämästä

Mä oon mikä oon
en voi muuksi tulla
ei muu parempaa oisi mulla

Rakkauteen sovellun
ei liene syytä mun
että en kauan saa
yhtä rakastaa

Mä oon mikä oon
ja käyn vaihtelusta
te siis iloitkaa vaihtelusta !

220110 -12,8

Ulkona on taas järkyttävän kylmä, muttei läheskään niin kylmä kuin sisällä.

Särkyä

Päätä särkee, pitäisi mennä nukkumaan. Epäilen vain, etten saisi unta. Onneksi huomenna, muutaman minuutin päästä, on uusi päivä taas.

Särö

Joo, ei se ollut jäärin fiksua, mutta minkäs teen.

Tulipa taas muistutus siitä, että tieto lisää tuskaa. Ei vain ollut kovin mieltä ylentävää huomata, ettei olekaan niin ihmeellinen, mitä ehkä kuvitteli. Tai enhän minä nyt itsestäni koskaan olekaan mitään erikoista kuvitellut. Päinvastoin aina yritän muistuttaa itselleni ja muillekin, etten ole tavallista kummempi. Mutta joskus on ihmisellä, ja naisellakin, heikkoja hetkiä, jolloin antaa mielikuvitukselle siivet ja johan se karkaa jonnekin huitsunkuuseen. Ja sitten ihmetellään, miten tässä näin pääsi käymään.

Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi on nähdä se tuleva onnettomuus kuin se, että se tulee yllätyksenä. Kaikesta huolimatta.

Tuliko se jo ? Osuiko tassut sittenkään ensimmäisenä maankamaralle ?

Suora lainaus

Iltalehden keskustelufoorumilta:

Vanhempi nainen ja nuorempi mies on erittäin hyvä yhdistelmä. Nykyään naiset huolehtivat itsestään niin hyvin, että pärjäävät nuoremmille naisille. Nuoret miehet taas ovat hyvässä kondiksessa, ja ehkä fyysinen sopivuus on erittäin hyvä, ellei täydellinen. Toinen juttu on sitten se ikäero, mikä se sitten onkin - rajana mielestäni se, että jos nainen voisi olla miehen äiti, joten ikäero voi maksimissaan olla 18-20 vuotta, mielestäni sellainen 15 v ikäero on sopiva raja. Ihmeen moni nuorempi 30+ mies (ja myös 30v pintaan) ovat kiinnostuneita 40+ naisista - syytä pitää kysyä heiltä, mutta näin olen itse kokenut, tosin olenkin hoikka ja esim. liikkunut koko ikäni, en tupakoi ja en juuri käytä alkoholia, ehkä näillä on osuutta ikääntymisen kanssa.

"Älä unohda minua..."

Miten kukaan voi ikinä unohtaa ketään, joka on joskus jotain merkinnyt, ollut tärkeä ?

210110 -17,9

Tervetuloa talvi takaisin !

Muuten ei ollut mitään hätää, vaikka linsessä olikin saman verran pakkasta sisällä kuin mitä ulkonakin oli. Ainoastaan viimeisillä metreillä ennen kaivosluukkua meinasi usko pettää. Hirveä tuuli iski sivustasta ja siinä tuulessa lämpötila oli varmasti -30 astetta. Mutta selvisin kuin selvisinkin ne viimeiset metrit hengissä.

Harmi, että on noin pimeää. Aurinko olisi kyllä kiva ylläri.

Haista perse ! osa 2

Non-niin. Löytyipä sitten niille nachoille ja juustonaksuille voittaja. Kirkas sellainen.

Haju on jotain, anteeksi kielenkäyttöni, munajuuston, vitun ja varpaanvälin sekoitusta höystettynä napavisvalla. Mutta vaikka haju on jotain noin äärimmäisen pöyristyttävää, niin vastaavasti tuote on huipputerveellistä.

Hyvät ihmiset ja miehet, saanko esitellä: TYRNIMARJAMEHU.

Ei helvetti, minkä hajuista...

Pipo tiukalla pakkasella

Korjaus aikaisempaan: -14,3.

Olen ollut tiukkapipoinen viimeisen vuorokauden aikana. Henkinen pipo on kiristänyt niin, että olen tarttunut yksittäisiin sanoihin, sanavalintoihin, lauseisiin, lauseitten merkityksiin ja rivinväleihin. (Onko se 'lauseiden' vai 'lauseitten' ? Ensin kirjoitin 'lauseiden', mutta korjasin sen ja nyt en enää tiedä, kumpi se on. Häiritsee.)

Olen ollut jälleen kerran ärtynyt plyymi, mutta nyt ovat höyhenet jo laskeutuneet. En ole enää pörhössä, koska minua on silitelty myötäsulkaan.

"Kurkku kipeänä aamuun ankeaan..."

Viikonloppuna se jo alkoi vasemmalta puolelta. Tuli kai höngittyä liikaa pakkasilmaa tai jotain. Illalla se ei oikeastaan tuntunut enää häiritsevältä, mutta vaikken viime yönä nukkunutkaan alasti (villasukat, pyjama, pehmeä torkkupeitto ja peitto), niin nyt on taas jotain aamuäreyttä havaittavissa käkättimessä.

Nukuin muutenkin taas liian vähän. Eikä se määrä, vaan laatu. Nyt se oli pahinta H-ryhmää. Grrr...

200110 -14,0

No, tulihan se talvi takaisin. Ihan rapsakasti pakkasta taas. Mitä hemmettiä sitä kutoo itselleen niskaan, kun sisälläkin on kylmä, vaikka sisällä ei todellakaan ole kylmä ? Onko se nilkkapituinen untuvatakki ihan pakko kaivaa esiin ? Miksen tehnyt sitä eilen ? Nyt en voi, en pysty, en kykene.

Villahousut ! Bingo !

Haista perse !

Pakko ottaa kantaa, kun joka blogissa 'hehkutetaan' sitä uutta hittituoksua nimeltä 'Vulva'. (Googlettakaa ite.)

Järjettömän hintaista se ainakin on, kun tietää, mitä se on, jos ei nyt muutenkin järjetöntä. Mutta tässäpä meikäläisen halpis-vinkki kaikille köyhille, sairaille, lomautetuille ja työttömille. Ja vieläpä ihan ilmaiseksi. Siis vinkki.

Kipaiskaapa Liideliin ostamaan pussillinen El Tequito Tortilla Chipsejä. Cheese Flavour. Siitä kun pussin repäisee auki, niin tuleepa nokkaan just niin aito tuoksahdus sitä 'ihtiään', ettei aidosta erota ! Nyt ne on vielä tarjouksessakin, olisko ollu 1,09 euroa pussukka. Ei muuta kuin sinne vaan nuuhkimaan ja nachoa korvan taakse, te pervot !

(Jos haluaa kotimaisen (?) version halpatuontikaman sijaan, niin Taffelin Juustonaksut ajaa ihan saman asian. Tai hetkinen... Se 'tuoksu' taitaakin olla ehkä pikkasen enemmän sen äijien nivusten meijerituotteen tyyppinen... *yääägg*)

"Tehdäänkö siis peti..."

Soittajan sormi on sellainen elin,
soimaan se saa vaikka millaisen pelin.
Tarvi ei alkeita,
paina vain palkeita soittimen sen,
kuin hyväillen.

Elkeilläs ilmaiset rakkauden teon,
mulle kuin selvänä viestinä se on.
Tehdäänkö siis peti,
vaikkapa nyt heti.
Sua en saa nyt kai vastustaa.

Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua,
täysin rinnoin mä voin siitä innostua.
Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua,
tahdon mahtavaan bravuriisi hullantua.

Antaa sun soittosi fiiliksen syvän.
Tahtoisit piilottaa rakkauden jyvän.
Salliiko soittajan sormilla voittajan
näin koskettaa.. mun nipukkaa.

Kaadat mun kuppiini kuin sulan lyijyn.
Rakkauden alle me laitamme ryijyn.
Kurttusi kilisee, tähtiä vilisee.
Niin mahdoton, tuo mestari on.

Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua,
täysin rinnoin mä voin siitä innostua.
Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua,
tahdon mahtavaan bravuriisi hullantua.

190110 -8,5

Järjettömän liukasta ! Tuntuu, että joka askeleella lipsahtaa jalka taaksepäin. Kieli keskellä suuta saa kulkea tuolla autojen seassa, kun tietää, että jos tässä ei omatkaan kitkat pidä, niin eipä ne pidä autoilijoidenkaan. Huh.

Nastat tai jotkut piikit kyllä pitäisi saada pohjiin näillä keleillä. Mutta muuten ei ole kyllä valittamista. Toivottavasti tästä päivästä tulee yhtä kaunis talvipäivä, kuin mitä eilinenkin oli.

Mikäs oli hiihdellessä, kun aurinko paistoi ja hanki hohti.

"Sanat"

Paljon sanomatta jää kun harvoin tavataan
Mitä kaikkea mä yksin mietinkään
. . .
Voi jos ajan saisi kerran riittämään
Liian nopeasti kaikki aina ohi on
. . .
Yhden päivän kokonaan sinun kanssasi jos saan
. . .
Sua ajattelen usein kun en unta saa
Mitä kaikkea sun kanssas tekisin
. . .
Tuskin tuntea sut hetken ehdin lähelläin
Kun jo poissa olet taas ystäväin

* * *

PMS ??

180110 -7,3

Kalenteri on melkein tyhjä. Hyvä juttu. Silti epäilen, että edessä on tavallista tylsempi työviikko.

"Jään askeleiden alle, eikä kukaan kutsu teelle lämpimälle"

Yhtenä hetkenä vahva ja varma, toisena heikkoakin heikompi, epävarmaakin epävarmempi.

En halua enkä aio jäädä askeleiden alle, joten mieluummin astun syrjään, ladun sivuun. Miksiköhän ? Miksi en voisi seistä tiellä ja ajatella, että "mähän oon tässä, kierrä sä ja häivy mun silmistä" ? Koska vaikka voinkin olla sitkeä, en taida kuitenkaan olla taistelija. Olen luovuttaja. Ja eikö luovuttajat olekin luusereita. Aina.

Keitän minttuteeni itse.

170110 -7,2

Tämä tammikuuhan luiskahtaa käsistä ! No, onhan tätä vielä kaksi kokonaista viikkoa jäljellä, mutta enemmän on jo takanapäin. Tavallisesti tammikuut, tipattomat vielä, ovat olleet pitkiä kuin nälkävuosi ja hitaita kuin rampa etana, mutta nyt on jo toinen tammikuu menossa, joka etenee nopeammin kuin aikaisemmin. En valita, ihmettelen vain.

Vanhuus ??

"Tahdon rakastella sinua"

Paina huules huulia vasten
kosketa mua joka paikkaan
katso syvälle silmiini
tunnetko tän hetken kauneuden

Tahdon rakastella sinua
tahdon rakastella sinua
tahdotko sinä minua ?

160110 -4,0

Kuinka paljon hyvää on tarpeeksi ? Tai liikaa ?

Huomenna on taatusti joku paikka kipeänä...

Maskuliinista käytöstä

Blogeissa on ollut vilkasta kirjoittelua aiheesta "Lumikokkareet auton renkaiden takana", joten pakkohan minunkin on kantaa vaatimaton korteni kekoseen.

Se on lystiä !! Aina, kun näen lumikokkareen kertyneen auton... mihin ?... lokasuojaan ? Onko autossa sellaisia ? No, sinne eturenkaan taakse (edestäpäin katsottuna) ja takarenkaan eteen (edelleen edestäpäin katsottuna) kuitenkin. Niin. Aina, kun näen näitä rapapaakkuja, niin minulle syntyy lähes pakottava tarve mennä niitä potkimaan. Oli auto sitten oma tahi naapurin. Naapurin autoa en tosin uskalla mennä monottamaan, mutta omaa kengitän antaumuksella kunnes kaikki paakut ovat irronneet. Naminami !

Tarkoittaako tämä perin maskuliininen käytös sitä, että varpaankynteni alle on joidenkin tummien voimien taholta asennettu mikrosiru, joka aktivoi moisen apinamies-käytöksen aina, kun joku ilkeyksissään keksii painaa enteriä ? *räyh*

"Olisitpa täällä..."

Olisitpa täällä
kun taas tulee ikävä aallon lailla
olisitpa täällä
sinun kosketustasi olen vailla
ei kaipuu suostu hiipumaan
ei millään jano sammumaan...

150110 -3,8

Kotikatu on perunapelto. Kiitoksia näiden pikkupakkasten. Ja koska lunta on nyt ihan joka paikassa reilusti liikaa, ei aura-autot ehdi tuollaisille syrjäisille pikkukaduille nyt aurailemaan. Juoskoot ämmät aamulla sääriään myöten lumisohjossa tai lähtekööt aikaisemmin kotoa, jotta ehtivät linseen.

Tänä aamuna ensimmäinen vaihtoehto toteutui. Juoksimme naapurin punatukkaisen rouvan kanssa kilpaa pysäkille. Hän kevyempirakenteisena ja ketterämpänä voitti sen kisan, mutta ehdinpä minäkin mukaan kyytiin. Se siis itseasiassa oli tasapeli.

Mutta hankiralli on kivaa !

Terveellistä asiaa munasta

Olen tässä viime päivinä käynyt keskustelua munasta. Itseasiassa keskustelua on käyty teoriatasolla jo pidempäänkin, kuukausia, mutta nyt keskustelu on saanut ihan konkreettista elikkäs kokemusperäistäkin pohjaa. Ja siipikarjalla ei ole ollut osaa eikä arpaa keskustelussa.

Olemme siis puhuneet miehen sukuelimistä, joita kutsutaan tuhansilla nimillä. Jokaista omallaan. (Erica Jong'n kirjoittamassa kirjassa Fanny, Fanny Hackabout-Jonesin elämä ja seikkailut on omistettu kokonainen luku, jossa on useita erilaisia nimityksiä miehiselle taikasauvalle.)

Ensinnäkin allekirjoittaneen mielestä koko kapistus on lähinnä huvittavan näköinen. Kaikella kunnioituksella hattivatteja kohtaan. Eipä sillä. Ei tämä naisen karvakukkarokaan nyt niitä kauneimpia värkkejä ole. (Paitsi poslarit on asia erikseen ;-) Pikemminkin päinvastoin, mutta koska siihen liittyy niin paljon tunnearvoa, niin ymmärrän kyllä, miksi useimmista miehistä se on varsin puoleensavetävä kämmenala. No, tämä nyt oli vain tällainen sivuhuomautus, joka kuvaa meikäläisen suhdetta kaluihin.

Keskustelumme ovat koskeneet sitä, kuinkas muutenkaan, minkä kokoinen heppi on naisen kannalta se paras mahdollinen, ts. täydellinen peli. Mitenkään nyt itseäni nostamatta asiantuntijoiden ja ammattilaisten joukkoon, voin näin harrastelijan näkökulmasta antaa jonkinnäköisen selvennyksen tähän asiaan. Eli muutamankin kangen nähneenä ja osan testanneenakin voin luetella joitain piirteitä, jotka tekevät herkkutatista täydellisen. Luonnollisestikin pitää muistaa, ettei absoluuttista totuutta tästäkään asiasta ole ja että jokaisella naisella on tästä pers. kohtainen mielipide. Tämä on minun.

Vastoin yleistä ja totaalisen väärää miehistä käsitystä, kulli ei saa olla liian iso. Sellaiset tarujen hehtaarikyrvät ovat täysin epäkelpoja pidempiin, sellaisiin 10 tunnin, suorituksiin. Megaslerssillä voi kyllä yhden session vetää, jos pillu on saatu kunnolla kostumaan ja liukkaaksi kuin etana syyssateilla, muuten käy huonosti. Jälkiliukkailla voi tietysti ottaa uusintakierroksenkin, mutta jos etanan kaveri on käyttänyt sadetakkia matkallaan, ei jälkiliukkaita synny.

Ei ole toivottavaa, että boksereista löytyisi mitään matelijoiden sukuun kuuluvaa metriheikkiä. Kohtuus kaikessa. Sellainen PitkäJussi tuntuu pahimmassa tapauksessa naisen kitalaessa saakka ja se kai sentään ei ole päämäärä. Aktin tarkoitus ei ole tehdä hätäpoistumistietä toosaan. Mutta liian lyhytkään eli ns. tuppikullikaan ei ole hyväksi. Kyllä se köli nyt joskus voi ottaa varovaisen pohjakosketuksen, mutta ei sen tarvitse koko ajan tuntua siltä, kuin matalikolla luovisi.

Liian paksusta pihatontusta ei kaiketi ole pelkoa. Siis huom.: nyt puhutaan aikuisen naisen bilbaosta eikä mistään pikkutytön pimpasta ! Joku pornotähti (nainen) on sanonut, ettei niin paksua halkoa ole olemassakaan, etteikö römpsä venyisi tarvittaessa ottamaan sen vastaan, mutta suikissa tulee ongelmia. Josta pääsenkin toiseen keskusteluun samalta aihe- ja kohdealueelta elikkä suihinotosta.

Silläkin osa-alueella hieman pienempi veijari on mukavampi käsiteltävä kuin isompi heijari. (Sepä luiskahti runomittaan, kun "piip" pyllyyn, mutta siitä lisää myöhemmin.) Eli jos nuppi elikkäs terska alias tuttavallisemmin vain Tero on julman kokoinen, niin eihän sitä imuttele Erkkikään ! Tai no... No, ei ainakaan meikämimmi pienen suunsa kanssa, johon ei metsämansikkakaan mahdu halkaisematta sisään. Johan siinä hampaat kaluaa nahkan ruvelle koko letkusta, kun pitää yrittää väistellä sitä lierihattua ! Joo, pienennysleikkaukseen kaikki ne, joilla Terde on golfpallon kokoinen tai sitä isompi, koska muuten ei suukkoja heru !

Niin, ja se B-rappu. Senpä olin unohtaa kokonaan. Onneksi alkoi tuo runosuoli suoltamaan uloste..kstiä. Kyllä se nyt vaan niin on, että ei se kakkonenkaan ihan mitä tahansa vedä, vaikka toiseen suuntaan sieltä voi tullakin hirveitä kuulia. Ai, mä ihan unohdin, että monien miesten mielestä naiset ei tuota kuonaeritteitä eikä piereskele. No, lisää paljastuksia on tiedossa: kyllä me prinsessatkin osataan pierrä ja helvetin hienosti osataankin, kun oikein pistetään haisemaan ! Mutta jos joku munankantoteline ei usko, että ryppyreikä on herkkä elin, olkoonkin vain reikä, vaan vakuuttelee, että "ei se satu, mä lupaan sulle", niin herra on vaan sitten hyvä ja menee ja ostaa sen kokoisen kurkun tai jopa munakoison marketin hevi -osastolta kuin egonsa luulee kalsareissakin olevan ja tunkee sen arkaluontoiseen aunariinsa vaikka ihan juurta myöten. Kysellään sitten sen jälkeen, että "no niin, eihän se sattunut yhtään, eihän kulta ?"

Eli kyllähän sillä koolla nyt on väliä, turha tulla muuta selittämäänkään. Sellainen sopiva on täydellinen, muista ei ole kuin harmia.

"...haaveissa vainko oot mun."

On mukavampi haaveilla yhdessä, jos molemmilla on haavit.



(tääkin on näpistetty muualta :-)

140110 -5,4

Päässäni pyörii asioita. Ajatuksia, mietteitä, muistoja, jotka saavat mielen toisaalta hyväksi ja tyytyväiseksi toisaalta taas levottomaksi, rauhattomaksi. Yhtenä hetkenä haluan yhtä, toisena toista ja nämä mielialat vaihtelevat tiheään, lähes päivittäin. Välillä olen onnellinen, lämmin ja luottavainen vain vaipuakseni taas hetken kuluttua epäilyksiin ja epävarmuuteen. Olen alkanut punnita sanojani tosi tarkkaan eikä se kuullosta minulta.

Vaihdevuodet ??

"...ahkerat sormet ne onnehen vie."

Marttojen laulu

Marttojen laulun nyt laulamme tässä,
lämmin on mieli ja äänemme soi !
Se mikä kalleinta on elämässä,
tarmoa työhön ja taistohon toi.

Ain' koti, isänmaa,
ne meiltä kaikki saa,
armahin Suomi
ja syntymämaa.

Kotimme etehen työtä me teemme
onneksi kansan ja syntymämaan.
Tarmomme, tuntomme, alttiutemme
annamme riemuiten ainian vaan.

Ain' koti, isänmaa...

Puutarha kukkivi ikkunan alla,
aurinko armaana lämpöä luo.
Vilja se kypsyy ja poissa on halla,
karja se kalleudet kodille tuo.

Ain' koti, isänmaa...

Mitä on Martoilla suurta ja somaa,
siitäpä siunausta kaikille lie.
Pirtojen piuke on Marttojen omaa,
ahkerat sormet ne onnehen vie.

Ain' koti, isänmaa...

Käynetkö koskaan sä Marttojen koissa,
siellä niin siistiä puhdasta on.
lattiat hohtaa ja roskat on poissa,
ilma on raitis ja loppumaton.

Ain' koti, isänmaa...

Jos olet Martta niin kättä me lyömme,
yhdessä kanssani toimehen käy !
Suomemme onneksi olkohon työmme,
ahkeran luona ei puutetta näy.

Ain' koti, isänmaa...

säv. J. Ennola
san. Aili Nissinen v.1915
sov. P. J. Hannikainen

*****

Kertakaikkiaan !

Nyt pitää huomata, että sanat on tosiaan kirjoitettu lähes sata vuotta sitten. Tuotakin 'biisiä' on laulettu varsin arvovaltaisen joukon edessä aivan pokkana. Voin vain todeta, ettei se ihan helppoa ollut, kun 'pojat' saivat tungettua sanoihin niin käsittämättömän määrän intohimoa ja riettautta. Me 'tytöt' olimme kuolla nauruun eikä Maestrokaan tiennyt, miten viittoa laulu loppuun kunnialla. Ja yleisölläkin herahti tippa. Silmäkulmaan.

Siis kaikki kunnia Martta-järjestölle ja sen toiminnalle. Ei ole järjestön vika, jos Aili-rouvalla onkin lyönyt pikkasen yli.

"Tänään on hyvä päivä..."

Kävin vaihtamassa kellooni patterin.

Kultaseppä, jonka luona kävin, on 'tuttu'. Siis tuttu siten, että käytän aina häntä apuna, jos on jotain ongelmaa kellojen tai korujen kanssa. Hän on kyllä hauska 'karvanaama'. Varsinainen risuparta koko mies. Ja muistuttaa jotenkin muutenkin habitukseltaan nallekarhua. Mukava tyyppi, jolla on hyvä huumorintaju ja siksipä aina hänen kanssaan naureskelemme, kun asioin hänen liikkeessään. Lisäksi hänellä on hyvä bisnestaju. Erittäin usein, oikeastaan aina, olen saanut joko pienen alennuksen, kuten tänäänkin, tai sitten hän tekee jonkun asian kokonaan ilmaiseksi, kuten erään kaulakorun kultauksen, jos ei ole muistanut mainita asiasta työtätoimeksiantoa sovittaessa. Sai minut hyvälle mielelle.

Hyvän mielen täydensi työpaikkani nuorehko mieshenkilö, joka on saanut auttaa, korjaan: joutunut auttamaan minua jos jonkinnäköisestä pulasta koskien systeemien salasanoja. Grrrr... (Hampaiden kiristely salasanoille, ei nuorelle miehelle.) Tänään(kin) asioin hänen kanssa eräästä vastaavantyyppisestä ongelmasta. Kyseli vielä perään, kun en kohtuuajassa vastannut meiliinsä, jotta "joko toimii ?" No, ei toiminut ja hän otti ja soitti minulle ihan henk.koht. Se mies on ihan Ässä. Yhdessä meilissä viime viikolla hänelle itselleenkin sen totesin. No, hetken kuluttua puhelusta tuli vielä meili, jossa totesi testailleensa yhteyksiäni ja oikeuksiani. Ja loppukaneettina vielä "sun salasana on ny muuten 9SzCpV1T. laitoin tollasen helpommin muistettavan :)"

Repesin nauramaan niin, että käytävä raikui. Tänään ON hyvä päivä :)

130110 -3,7

No, nyt riittää jo lämpötilan nousu. Vaikka nuo 20 asteen pakkaset olivatkin aika hurjia, kun nokka rätisi hengittäessä ja iho kuivuu niin, että joka puolelta kuuluu kihnutusta ja kahnusta, niin mieluummin sitten vaikka niitä kuin suojasäätä. Sitä loskaa ja räntää en kestä senkään vertaa ! Jos nyt edes tänä talvena olisi kunnon vanhanajan Talvi. Vaikka vain tämän tammikuun. Ja ehkä nyt vielä helmikuunkin.

Näin muuten unta, josta en muista yhtään mitään muuta kuin sen, että siinä spekuloitiin sitä, mitä tällaiset talviset kelit tarkoittavat ensi kesää ajatellen. Elikkäs nämä lumimäärät ja pakkaset muka ennustelisivat tulevan kesän säätä. Lopputulemaa siitä en muista, mutta toivotaan, että tulossa on ritisenvän kuiva hellekesä.

Johan on perse. Olen niin tylsä ihminen, ettei unissakaan enää puhuta muusta kuin säästä ! V*tun hienoa.

"Tummat silmät, ruskea tukka..."

Miehet ovat sinisilmäisiä. Kaikki. Myös ne, joilla on kauniit suklaanruskeat silmät oikeasti.

Tai "sinisilmäisiä" kuullostaa ehkä ilkeältä ja vähättelyltä. Pikemminkin he ovat hyväuskoisia. Hmmm. Eipä varsinaisesti parantanut asiaa. Sanotaan nyt sitten, että he ovat niin suoria ja rehellisiä, että uskovat myös kaikkien muiden olevan sitä samaa. Eli siis naisten ja humanoidien.

Se ei vain ole niin ja kaikki naiset tietävät sen. Siskot sodassa ja rakkaudessa ovat toistensa pahimpia vihollisia ja siinä samassa rytäkässä jäävät jalkoihin myös viattomat sinisilmät elikkäs miehet. Ei, hitto.

Tämä postaus näyttää luisuneen jo alkumetreillä pois ladultaan. Ei kannata yrittää korjata kurssia. Täytyy palata Korkeavuorenkadulle ja koettaa joku toinen päivä uudestaan paremmalla onnella.

120110 -4,4

"No, onkos tullut kesä, nyt talven keskelle...?"

110110 -15,0

Sain tilaamani lämpötuotteen ! Jipii !

Novitan Florica, musta ja 100% villaa.

Niin kaunis ja ennen kaikkea LÄMMIN. Mmmmm.

Sub rosa

ajatuksiini
yön hiljaisen hetkenä
kietoudun lämpöön

"Mistä näitä lukijoita oikein tulee ?"

Alkaa olla muuten kevättä imettimissä.

Vaikka ulkona on lunta pakaroihin saakka (meikäläisellä ko. kehonosat ovat lähempänä merenpintaa kuin ehkä suomalaisella keskivertonaisella yleensä) ja pakkanen kiristelee niin, että talon nurkat paukkuvat, niin siltikin tuntuu jotenkin niin keväiseltä.

Pitkää, pimeää ja kylmää tammikuuta, kuukausista helvetillisin heti marraskuun jälkeen, on kulutettu jo 1/3. Pieni reissu on tiedossa vielä tähän kuuhun, joka katkaisee mukavasti sen lopun 2/3. Sitten alkaa helmikuu. Ihana lyhyt kuukausi, jonka senkin arjen sekoittaa liikehdintä kotimaan jäisillä teillä ja vierailla laduilla. Ja kas: sitten ollaankin jo maaliskuussa, jolloin on lupa toivoa hohtavia hankia, auringonpaistetta, joka jo ihan oikeasti lämmittääkin, talitinttien raivokasta sirkutusta ja sulavan lumen pisaroita.

Eli siinä se sitten oli. Talvi. Ohi. Jos ei oteta lukuun vapun takatalvea. Eikä sitä oteta. Sitä paitsi tänä vuonna on vappuna ihan mieletön helle. Varatkaa jo nyt aurinkorasvoja, kun ne tulevat loppumaan kaikista kaupoista ja tukkujen varastoista.

Sanokaa mun sanoneen.

*****

Meikäläisen blogissahan alkaa olla jo ruuhkaa ! Uusia lukijoita singahtelee harva se.. kuukausi. Nytkin on jo koura täynnä. Eikä mikään metsurin koura !

100110 -19,8

Luulin jo, että lämpömittarissa on puomi -19,7 asteen kohdalla, mutta ei tainnut ollakaan.

Pakkanen tuoksuu, lumi narisee. Luonto on jähmettynyt liikkumattomaksi.

Mutta japanilainen tila-auto hyrähti käyntiin nikottelematta kertaakaan :)

090110 -19,5

Nyt on sitten nähty sekin ihme, että joku POISTUU lärvikirjasta. Yläfemma sille jollekin. Mikä samalla tarkoitti sitä, että kun yksi tulee niin toinen lähtee eli meikäläisen kavereiden määrä pysyi vakiona. Niitä on nyt edelleenkin se kourallinen. Metsurin kourallinen.

080110 -15,4

Nyt ylittyi se kipuraja, jolloin kaivetaan esille Minkki.

Ilmaisjakelulehti aamulla siteerasi Seiska -lehdessä tilittävää Mervi Tapola-Nykästä näin: "Ei kymmentä yhteistä vuotta saada haihtumaan yhdellä veitsenheilautuksella."

Anteeksi, mutta... MITÄ ??!? Mistä näitä oikein sikiää ??

No, Mervi nyt on ihan omaa luokkaansa ja jokainen voi itse tehdä päätelmän mahdollisesta diagnoosista, mutta kyllä samantyyppisiä naisia on suomessa tuhansia. He eivät vain päädy lööppeihin. Paitsi sitten siihen viimeiseen.

Olenpa jossain suhteessa vajavainen minäkin, kun en voi ymmärtää sitä, miksi tämän päivän Suomessa naiset alistuvat elämään suhteissa, jossa mies alistaa, aliarvioi, käyttää henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa ja kohtelee muutenkin kuin saastaa. En vain yksinkertaisesti ymmärrä.

Fiksuja, mukavia, koulutettuja, ystävällisiä, empaattisia, sympaattisia ja velvollisuudentuntoisia naisia, jotka nielevät kaiken sen paskan, mitä mies kaataa niskaan. Joku tässä yhtälössä ei täsmää. Mikä on se juttu, mikä saa naiset arvostamaan niin vähän itseään sekä omaa että lastensa hyvinvointia, että hyväksyy kaiken tuon päivästä ja vuodesta toiseen ?

Olen nähnyt, kuullut ja lukenut tällaisista suhteista ja naisista, mutten silti voi ymmärtää. Ahdistaa ajatellakin. Ehkäpä voisin olla valittamatta omaa elämääni, joka sentään on minun omani.

070110 - 11,7

Aamulla oli kyllä vaan -8,7 astetta. Ja päivällä jumalaton tuisku ja tuiverrus, mutta jotenkin se tuntui aika viehkolta. Ei haitannut kulkea siinä myräkässä yhtään. Vaikka tiedän kyllä vaihtoehdon, joka päihittää tuon kelin edestä ja takaa.

Saiskohan nyt ? Nukututtua. ?!?  Siis, nukuttua.

Kääk !

Vuosipäivä meinasi livahtaa kokonaan noteeraamatta ! Niin sitä aika kuluu, ai jai... Joulustakin on jo vaikka kuinka monta päivää :-)

Kuka olisi muuten vuosi sitten paskoissa fiiliksissä uskonut, että olen tässä, missä nyt olen. En minä. Enkä meinaa ihan vieläkään uskoa.

Missäköhän olen vuoden kuluttua ?

060110 - 12,7

Koska eilisen rokotuksen jälkeiset sivuvaikutukset ovat jääneet vain vähäiseen kosketusarkuuteen rokotuskohdassa oletan, että se on merkki siitä, että se oli sitten Sitä silloin marraskuussa.

Ainakin kaikki ne vanhemmat ihmiset, jotka ovat saaneet aikanaan immuniteettia maailmalla riehuneista Espanjalaisisa ja Hongkongilaisista, vai mitä ne nyt olikaan, ovat selvinneet yhtä pienillä naarmuilla kuin minä, kun taas meikäläisen ikäiset, + ja -, ovat kärsineet ties mitä oireita kuumeista ja helvetillisistä kokovartalo säryistä aina rokotuskäden hetkelliseen toimintakyvyttömyyteen ( = ei voi nostaa ylös) saakka. Ja sitten taas kääpiöväki on selvinnyt yleisestiottaen helpommalla, kuulemma. Mutta minä vain porskuttelen. Toistaiseksi vielä.

Täytyy keksiä uusi viimeinen sana. Ei samaa voi käyttää kahta kertaa.

Helppo !!

Mua helpompaa ei olekaan ! Mut saa koukutettua ihan mihin tahansa hetkessä ! Arrrrrggggghhhh !

Ensi yö menee sitten pelatessa nettipeliä. *huok*

! hör höR

Joo, kyllä sillä on vaikutuksia, sivuvaikutuksia, kun kirjaimet menee takaperoiseen järjestykseen. Siis Sikapiikillä. Pyysin, sain ja selviydyin. Toistaiseksi.

Tällä alueella ei tuo hysteria pandemiasta (jota se terveydenhoitaja jaksoi uutterasti mainostaa) ole vielä levinnyt. Ei ole tainnut päästä edes alkuun ja jos yhtään naapurustoani tunnen, niin ei sitä koskaan edes tulekaan tänne. Eli lompsin sisään terveyskeskukseen (huom! Täällä meillä se todella on terveyskeskus, jossa ei arvailla, vaan tiedetään. Terveydenhoitajatkin ovat siellä fiksumpia kuin suuressa johtavassa sairaalassamme lääkärit. Nähty on.) ja kysyin, että "josko ?" ja hoitsu siihen, jotta "jo vain !" ja sitten se tökkäsi mua neulalla vasempaan oletettuun habaan. Tai vähän ylemmäs.

Onpahan alta pois sekin. Nyt mä olen sitten puskurina rokottamattomien ja sairastuneiden välissä, kun se Iso Rähinä alkaa. Varsinkin, jos sen jo kertaalleen sairastin silloin marraskuussa. Olen siis hyvis tässä pandemiassa. Ja kuuliainen kansalainen, joka tekee niin kuin sanotaan eikä kitise vastaan. Sitä paitsi kaikki, minkä ilmaiseksi tältä valtiolta saa, on otettava silloin, kun sitä tarjotaan. Ei ne toista kertaa tarjoa, se on varma se.

Oireita ei vielä ole, mutta äsken oli hieman hankaluuksia löytää pulssia, joten jos tässä nyt hiljaisuus laskeutuu blogin ylle, niin se oli sitten siinä enkä suosittele sitä rokotusta ottamaan. Varmuuden vuoksi.

Telkänpönttö (-:

Maustetta elämään

Alkuvuosi, tammikuu erityisesti näyttäisi olevan inventaarioiden kulta-aikaa meikäläisen elämässä. Ja mikä jottei, kun aikaa tuollaiselle toisarvoiselle pikku puuhastelulle on vielä hetki. Eli nyt oli vuorossa mausteet ja tarkemmilla koordinaateilla maustehylly.

- 2 purkkia suolaa: toinen pöytäkäyttöön toinen ruuanlaittoa varten, molemmat täytin isosta purkista, joka tyhjeni -> osta suolaa
- 3 purkkia mustapippuria: kokonaisena, rouheena ja jauhettuna
- valkopippuria
- 2 purkkia maustepippuria: kokonaisena ja jauhettuna
- rosépippuria
- chilipippuria
- chayennepippuria
- chilimausteseosta (yhtä tyhjän kanssa, kun on niin mietoa)
- 2 purkkia pippurisekoitusta: iso ja pieni
- sitruunapippuria
- basilikaa
- kirveliä
- laakerinlehteä
- meiramia
- minttua
- persiljaa
- oregaanoa
- rakuunaa
- rosmariinia
- tilliä
- timjamia
- valkosipulirouhetta
- pizzamausteseosta
- currya
- kurkumaa
- yrittisuolaa
- jauhelihamaustetta (siis pääasiassa suolaa)
- 2 purkkia (avaamatonta) grillaus- & yleismausteseosta (!!)
- liemikuutioita: lihaa, kanaa, kalaa ja kasvista

Lisäksi vielä pussi, jossa luki "Hieman Voimakas kanamauste". Ja nyt sitten pitäisi vielä tietää, mihin noita kaikkia kuivattuja rehuja ja pipanoita käytetään. Juu. Olen ennenkin maininnut ja voin todeta, etten vieläkään ole mikään Martta-järjestön ihminen. Valitettavasti. Jos jollain on joku helppo, toiskätisille tarkoitettu ruokaresepti, niin saa kiitos laittaa tulemaan.

Seuraavalla hyllyllä on sitten ne purkit, pussit ja putkilot, jotka tuovat sen sokerin sinne pohjalle. Eri muotoisia ja eri värisiä koristeita kakuille, pipareille ja jäätelöllekin silloin tällöin. Nami.

050110 - 8,3

Yö meni perseelleen. Se stanan homohiippari niissä sinisissä transsuvaatteissaan oli jäänyt jonnekin s/m -bileisiin ja jättänyt normiheterot oman onnensa nojaan ja tietäähän sen, mitä siitä sitten seuraa.

Helvetin huonosti nukuttu yö.

Käsittämätön inventaario

Kalsareista, pitkistä (uuuuuhhh...sexyä :-P), on kuminauha kulahtanut. Venähtänyt elikkäs väsähtänyt. Muuten niissä ei ole mitään vikaa. Ne eivät vain pysy, kaikesta joulumässäilystä huolimatta, päällä ilman hakaneulaa tai henkseleitä. Jotain on tehtävä, vaikka neula ja lanka -yhdistelmä onkin minulle kauhistus.

Käsityönumeroni koulussa oli 7 Jumalan ja Ulla-opettajan armosta. Jotta oikeudenmukaisuus olisi toteutunut, olisi numeron pitänyt olla vahva 5, koska ne työnäytteet, joilla todistukseen sai 8:n, olivat jotain aivan toista luokkaa kuin minun mykkyräiset sukat ja lapaset tai solmuilla kurttuun kiristetty salsa-hameeni. Voi luoja... Niin. Kaikki tämä taustaselvitys vain siksi, että ymmärrätte tuloksen, joka tuli, kun tein kuminauhaa etsiessäni inventaarion käsityö-muovikotelo-laatikossani.

Saldo:

- laatikko nuppineuloja
- yhdet tylsät, pyöreäkärkiset sakset, yli 40 vuotta vanhat perintökalut, ei ruosteessa
- 2 matkaompelu-settiä, jossa toisessa vain 4 cm pituiset 'sakset', joilla ei olisi saanut leikattua vettäkään, saati sitten lankaa
- 2 ratkojaa
- 1 rikkinäinen rintaneula, rihkamaa
- 4 noin 1 cm pituista ruuvia ja 1 isohko koukkuruuvi
- 4 pientä jalkalista naulaa ja 1 jättikokoinen jalkalista (?) naula
- 2 Burberryn muoviläpyskää, jotka on tarkoitettu miesten paitaan kauluksen kärkivahvikkeeksi
- silitettäviä vaatepaikkoja, mm. dinosaurus, perhonen, M-kirjain, I-kirjain, purjevene ja sydän, jossa Mikki ja Minni pussailevat
- kuravaatteiden paikkaamiseen tarkoitettua muovikangasta, oranssia
- kanttinauhaa
- pyöreää kuminauhaa (ei litteää, jota olisin tarvinnut)
- ompeluneuloja vapaana valtoimenaan: isoja, pieniä, suoria, kaarevia, kulmikkaita (nahkaneula ?), vääntyneitä, ohuita, paksuja, joista jokainen niistä tökkäsi minua sormeen v*tun kipeästi
- 2 kaaritukea vanhoista rintaliiveistä
- hakasia ja muita 'lisäosia' vanhoista rintaliiveistä (voi helv...)
- parittomia kengännauhoja mm. ruskea, sininen ja aniliininpunainen
- 1 muovinen mittanauha, toimiva
- n. 10 cm pätkä 'raha'nauhaa, josta on joskus tehty hiuskoriste tanssiesitykseen
- n. kämmenen kokoinen pala punaisilla paljeteilla koristeltua venyvää kangasta y.m. tanssiesitykseen
- 10 potenssiin 6 nappia irrallaan laatikon alaosan pohjalla
- 30 kpl ompelulankarullia kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa sateenkaaren väreissä
- ompelulankaan yhteensä n. 150 metriä 5-10 cm pätkissä, kaikissa y.m. luonnonilmiön väreissä

Ja sokerina pohjalla kaksi asiaa, joista toisesta olin pöyristynyt ja toisesta vain ällistynyt.

Ensinnäkin olin ällistynyt siitä, että sieltä löytyi varanappi-pussukoita 28 kpl. Siis 28 !!! Niitä, joita tulee kaikkien vaatteiden mukana, vaikka vaatteen nappi olisikin vain koristenappi. Ei helvata. Nyt pitäisikin tehdä sitten 'pikkasen' isompi inventaario, jotta löytäisi ne vaatteet, joihin ko. varanapit kuuluvat. Tuskinpa löytyisi paria kaikille, koska mitä nopealla vilkaisulla näin, niin ainakin pari-kolme pussukkaa kuuluivat vauvojen bodyihin. Siis niitä haaraosan painonappeja. Joo, no, ehkä meikäläinen onkin joskus taas sillä asteella, että joutuu käyttämään vaippoja ja bodya, joten taidanpa säästää nekin.

Ja sitten se pöyristyttävä löytö.
Minun lanka&neula& ?? -varastoistani löytyi lankakerä, tai siis ihan kuin vähän tukevampaa valkoista ompelulankaa oleva rulla. Ok, ei siinä vielä mitään, mutta kun tiedän sen 100varmasti olevan jämä sellaista lankaa, jota on minun pikkutyttönä ollessani käytetty täytetyn, raa'an, lintueläimen sitomiseen ennen uuniinlaittoa !!! Siis, joo. Eihän tuota nyt saa mitenkään järjellisesti selitettyä. Totuus kuitenkin on, että se on äitini jäämistöä, joka jotenkin oudosti on kulkeutunut minulle perintönä.

Osaisinpa piirtää, niin piirtäisin sen kuvan, joka nyt verkkokalvollani on. Siinä kuvassa rehevähkö naisihminen kynii jonkun stanan ison linnun, eikä todellakaan minkään säälittävän kanan, raatoa ulkona auringonpaisteessa höyhenten pöllytessä ympärillään tarttuen hiuksiinsa ja ihan joka paikkaan. Sen jälkeen hän suolistaa, tai siis mitä se on, kun työnnetään käsi linnun perseeseen ja sen sisälmykset raadellaan pihalle, siivekkään. Änkee sen täyteen jotain fyllinkiä, SITOO TUOLLA LANGALLA SEN OTUKSEN, ettei täyte lörtsähdä pihalle kesken paiston ja tunkee sen ruhon hervottomaan uuniin. Nam, nam. Senkin muistan, etten sitä ruokaa taatusti syönyt.

Että simmottis inventaario heti vuosikymmenen alkajaisiksi. Mitähän tässä vielä keksisi ?

040110 -10,5

*haaaaauuuuukotus*

Miten voikin ihminen olla tekemättä YHTÄÄN MITÄÄN viikkotolkulla ??!? Mihin se loma oikein katosi ? Mitä sain aikaiseksi ?

Nyt, perhana, tiukka niska-perse -ote ja hommiin ! Eihän tästä tällaisesta tule yhtään mitään. Tartun kohta hanuristani kiinni sohvaan ! Voi, helvata sentään...

*hauk*

Ohi on

Kuusi 'riisuttu'. Saldo:

- 43 pientä valkoista Aarikan lumihiutaletta
- 23 pientä punaista Aarkikan tonttua
- 16 sähkökynttilää
- 5 (enää) piparminttu kävelykeppiä
- 3 paksua pörhöistä hopeanauhaa
- 2 rottinkista tummaa palloa
- 2 pientä höyhenistä (kanan ?) punatulkkua
ja
- 1 ;-) latvatähti

Ulkona 'enää' -15,3.

030110 -24,0

Kuka uhkasi sen -30 ja minne ? Se on meinaan tällä menolla ihan just täällä. Helvata !

Mutta eipähän sada ainakaan vettä tai loskapaskaa, joten nokka tukkoon vaan ja lisää pökköä pesään. Tosin ei kyllä kutsu Kuusamokaan just tällä hetkellä. Barbadokselta sen sijaa tuntuisi kuuluvan jotain huhuilua. On varmaan sattumaa, että siellä on nyt noin 50 astetta lämpimämpää kuin täällä.

Tulis se lottovoitto nyt. Se olisi kyllä aikamoinen yllätysvoitto siihen nähden, etten harrasta tippaamista, mutta ainahan sitä voi huitoa haavilla eli haaveilla (toisaalta pihistetty termi). Ai, että. Se olisikin vain kapsekki toiseen kainaloon, unilelu toiseen ja tervek, menoksi !

Huomasin muuten, että se on nyt sitten lähihalpiskin auki melkein puoleen yöhön ihan jokaikinen päivä. Ei mene jakeluun. Minkä hiton takia ?? Eikö esim. inhimillisempi (myyjien kannalta katsottuna) klo 21 olisi riittänyt aivan yhtä hyvin. Kyllä, suorastaan mainiosti.

Mitä sellaista elintärkeää voi tarvita klo 21-23 välillä illalla maitokaupasta, jota ei kestäisi odottaa aamuun klo 7:ään ? Viinaa sieltä ei kuulemma siihen aikaan saa, kiitos vaan tiedosta, etten himoissani sinne ryntää kaljakorin perään. Tupakkaa ? Hmm. Yksikään ystäväni ei taida polttaa, mutta kuvittelisin, että jokaisella sauhuttelijalla on olemassa jonkinnäköinen katastrofivarasto pahan päivän (hetken) varalle. Kortsuja ? Niin. Mahdollisesti elämän ja kuoleman kysymys. Lähinnä elämän, mutta senkin voi kiertää tekemällä sen sijaan vaikka käsitöitä. Tai soittelemalla huilua. Tai Lontooseen.

No, saa nähdä, kauan tuokin kauppa toimii noilla aukioloajoilla. Se ei voi olla kovin tuottoisaa liiketoimintaa. Lisäksi se lisää aivan taatusti kaikennäköisten hörhöjen ja kriminaalien ryöstöretkiä ainakin hiljaisimmilla alueilla. Vai onko muka joka puodissa myyjän turvana vartijapeikko ? Tuskin. Mutta olihan se tietty helpottavaa ja mieltäkeventävää huomata, että jos hiiva onkin loppunut kaapista, niin voin sitä vaikka klo 22.30 kipaista hakemaan. Siis sitä leivontahiivaa.

Teetä. Heti !

Hah !

Peli ei olekaan vielä menetetty ! Olin kävelyllä. Tunnin. Että repiköön siitä. -19,7.

Jos sitä hetkeä ei lasketa, kun aurinko paistaa pilveettömältä taivaalta, meri liplattelee varpaissa ja lämpöä on +23 tai enemmän, niin nyt, juuri äsken, oli luonto ehdottomasti kauneimmillaan.

Pirusti ihanaa pyöreää lunta joka paikassa ja miljoonat timantit hohtavat, mihin vain katsookin. Kuu paista matalalta lähes täytenä ja henkuvan oranssina ja taivas näyttää luumun ja ruskean sekoitukselta. Pakkanen ratisee joka askelmalla ja kipristelee poskipäissä. Hervoton rusakko pomppaa metsästä polun poikki, mutta muuten on aivan hiljaista.

Eihän sieltä olisi halunnut tulla pois ollenkaan !

Tällaisena iltana, tuollaisen kävelylenkin jälkeen pitäisi saada olla meren äärellä. Vilvoittelemassa kuistilla saunan jälkeen katsellen luonnon rauhaa. Tietäen, että tuvassa odottaa maukas ateria, hyvä kirja, lämmin vuode ja hetki ikuisuutta.

Klik-klak

Asioilla on kummallinen ja huvittavakin tapa loksahdella paikoilleen. Ihan konkreettisillakin asioilla, mutta nyt lähinnä tarkoitan sellaisia puhuttuja, sanottuja ja kirjoitettujakin juttuja. Kun vain on kärsivällisyyttä odottaa.

Meikä ei kyllä kärsivällisyydellä pääse kehuskelemaan. Kärsimättömyys on toinen nimeni. Tosin vanhemmiten olen sattumien kautta oppinut, että hiljaa / hitaasti hyvä tulee ja joskus on parempi olla sanomatta mitään ja vain odottaa. Ihan aina ei vain jaksa odottaa. Tai pysty.

Toinen meikäläistä kuvaava piirre on se, etten sano, vaikka huomaan. Usein ihmiset puhuvat sivu suunsa. Myös minä. Yleensä tulee huomaamattaan lipsauttaneeksi asioita, joita ei ehkä ollutkaan tarkoitus sanoa, mutta puhe on kulkenut ajatusta nopeammin ja sanat vain solahtavat suusta. Tuttua juttua. Kun huomaan jonkun vahingossa sanoneen jotain, joka selvästikin on jotain sellaista, jota hänen ei pitänytkään sanoa, olen kuin en olisi lipsahdusta huomannutkaan. En puutu siihen mitenkään silloin enkä myöhemminkään. Usein saatan kommentoida jotain muuta, mistä puhuja on samassa lauseessa tai aikaisemmin sanonut, jotta hämmentävä hetki menisi ohitse ja toinen ehkä kuvittelee, etten edes tajunnut tai huomannut koko lipsahdusta. Mutta tajusin. Ja huomasin.

Tuo piirre juontaa juurensa siitä, että inhoan ihmisissä sitä tyyliä, että toinen nolataan. Siihen ei ole mitään syytä, koska me kaikki teemme virheitä ja erehdymme tai ymmärrämme väärin. Inhoan ylimielisiä ja alentuvia ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin muut ja myös näyttävät sen. Jokainen meistä on hyvä jossain, mutta kukaan ei ole paras kaikessa. Mutta joidenkin on vain saatava pönkittää itsetuntoaan muiden kustannuksella tajuamatta, että samalla he nolaavat itse itsensä. On siis aivan turhaa ja tietyllä tavalla ilkeääkin lähteä ruotimaan asiaa, jonka toinen tosiaan epähuomiossa paljasti ja josta paljastuksesta se toinen todennäköisesti on hämmentynyt ja harmissaankin.

Ja koska en voi sietää tuollaista käytöstä muissa, yritän sitä myös itse välttää. Joskus ehkä hieman liiankin kiivaasti ja se puolestaan johtaa siihen, että joku voi saada minusta väärän kuvan. Joku voi epähuomiossa aliarvioida huomio- ja käsityskykyäni. Tosin sekään ei minua haittaa, koska silloin ihmiset yleensä rentoutuvat eivätkä ole niin tarkkoja puheissaan. Ja ympyrä sulkeutuu.

Tämä tuli mieleen, vaikka ei nyt noin kärkevästi kuin tuossa kirjoitin, kun minulta muutama viikko sitten kysyttiin asiaa, jota hieman ihmettelin, mutten jäänyt sitä sen enempää pohtimaan tai selvittämään, miksi se kysymys esitettiin. No, nyt sen kysymyksen merkitys valkeni. Eikä siinä mitään sen enempää ollut, tavallinen ja merkityksetön juttu, mutta joku, mitä vähän hämmästelin. Nyt sen ymmärrän ja voin siltä osin sulkea kansion ja arkistoida sen lopullisesti.

Jännä juttu, miten alitajunta tekee työtään. Nyt tätä näpytellessäni tuli mieleeni toinenkin asia, jonka olin jo unohtanut. Aikanani sen tarkoituksella työntänyt sivuun ja päättänyt olla ajattelematta koko asiaa. Nyt toinen muistikuva sai sen vanhan asian palaamaan mieleeni. Ehkä sillä ei ole enää merkitystä. Tai jos kärsivällisesti odotan, niin kaiketi saan siihenkin vielä vastauksen joku päivä.

020110 -17,6

Se ei ole tällä kertaa laskutoimitus. Se on hyytävää faktaa.

Tammikuun toinen päivä ja ihan vitun kylmää ja kaunista ulkona. Hyvät aikomukseni on tapettu alkuunsa, sillä turha kuvitellankaan, että meikäläistä saisi edes rautakangella kammettua tuonne Siperian esikartanoihin. Josta kangesta tulikin mieleeni eräs tapaamani Kanki-Kaikkonen. Joo, en käynyt Tapanintansseissa, vaikka kyseessä olikin eksoottinen mambo.

"Mambo on tanssi ja musiikkilaji. Yhdistämällä cha-cha-cha- ja mambo-musiikkia on saatu salsa.

Mambon askeleet musiikin mukaan ajoitettuna:

2, 3, 4, 6, 7, 8

Musiikin kakkosella otetaan askel eteen vasemmalla jalalla (oikea ei liiku), ja paino siirretään vasemmalle. Kolmosella paino siirretään takaisin oikealle. Nelosella vasen jalka tuodaan takaisin lähelle oikeaa, paino siirretään vasemmalle. Viitosella on tauko, ja oikea valmistautuu askeleeseen taakse.

Varpaat lähellä lattiaa liu'utetaan oikeaa jalkaa taakse ja siirretään paino oikealle jalalle. Vasen jalka ei liiku. Sitten otetaan vasen keinuaskel takaisin ja siirretään paino vasemmalle jalalle. Oikea jalka ei liiku.

Lopuksi siirretään oikea jalka eteenpäin vasemman lähelle ja siirretään paino oikealle jalalle. Seuraa pysähdys, ja vasen valmistautuu uuteen askelsarjaan."

No, jotenkin noinhan se meni, vaikka taukoja ei juurikaan ollut. Kaikki 8, vai oliko se 9, sessiota vedettiin. Ja tunteella. Eikä rasitusvammoilta voinut luonnollisestikaan välttyä. No, seuraavalla kerralla täytyy valita joku hieman rauhallisempi tanssi.

Insiöörit ovat vieneet tätiä kuin kuoriämpäriä. AMK tai DI. Tavalla tai toisella. Rasitus tuntuu kuitenkin samassa paikassa.

Uusi Elämä

Otan tänä vuonna tavoitteekseni ulkoilla joka päivä. Ainakin vähän. Vaikka se olisi vain sitä, että jään yhtä pysäkkiä aikaisemmin pois bussista. "Pienistä puroista jne." Lisäksi katson pikkasen tarkemmin, mitä suuhuni pistän. Jos vaikka pari kiloa jäisi matkan varrelle. Töissä yritän olla lykkäämättä epämiellyttäviä velvollisuuksia ja yritän tarttua toimeen tarmokkaasti.

No, eiköhän tuo riittäne alkajaisiksi. Katsotaan sitten juhannuksena asiaa uudestaan, miten olen onnistunut.

Tipaton ainakin alkoi tänään.

01.01.2010 Kaunista

Ihastuttava päivämäärä !