*auts, ui, ääh*
NYT on kurkku oikeasti kipeän kipeä eikä vain vähän outo ! *auh* Sattuu, kun nielaisee.
Inhoan Kaija Koota. En henkilökohtaisesti. Enkä hänen ääntään kuten inhoan Hanna Ekolan ääntä *hrrrrr*. Vaan niitä lauluja. Enkä niissäkään sanoja. Tai niistä en nyt tiedä, kun en niitä juurikaan kuuntele. Vaan niitä sovituksia. Niissä on kaikissa ihan samanlainen ja hyvin, HYVIN ärsyttävä takapotku. Kaikissa, siis IHAN kaikissa. Tehokeinona se menisi muutamassa biisissä tai vain yhden kerran saman kappaleen aikana. Mutta koko ajan ja jatkuvasti ja kaikissa se ärsyttää minut ankanlihalle joka ikinen kerta ja radio menee taatusti äänettömälle seuraavien minuuttien ajaksi. Ugh, olen puhunut. *auts*
Manhattan Transferia sen sijaan en inhoa. Vaan kadehdin. Minäkin haluan osata laulaa NOIN. Herkuttelen iltasadulla, että lähden kuuntelemaan tätä uskomatonta kvartettia marraskuussa maakuntaan. Tekisin kulttuuriretken. Josta voisi mahdollisesti ehkä tulla kulttuuriretki samalla sekä hengen että ruumiin osalta. Mutta marraskuuhun on ikuisuus. Ensin pitäisi kuitenkin selviytyä kesästä kunnialla.
TEETÄ ! Ja HETI ! *AUUUUH*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti