Kalsareista, pitkistä (uuuuuhhh...sexyä :-P), on kuminauha kulahtanut. Venähtänyt elikkäs väsähtänyt. Muuten niissä ei ole mitään vikaa. Ne eivät vain pysy, kaikesta joulumässäilystä huolimatta, päällä ilman hakaneulaa tai henkseleitä. Jotain on tehtävä, vaikka neula ja lanka -yhdistelmä onkin minulle kauhistus.
Käsityönumeroni koulussa oli 7 Jumalan ja Ulla-opettajan armosta. Jotta oikeudenmukaisuus olisi toteutunut, olisi numeron pitänyt olla vahva 5, koska ne työnäytteet, joilla todistukseen sai 8:n, olivat jotain aivan toista luokkaa kuin minun mykkyräiset sukat ja lapaset tai solmuilla kurttuun kiristetty salsa-hameeni. Voi luoja... Niin. Kaikki tämä taustaselvitys vain siksi, että ymmärrätte tuloksen, joka tuli, kun tein kuminauhaa etsiessäni inventaarion käsityö-muovikotelo-laatikossani.
Saldo:
- laatikko nuppineuloja
- yhdet tylsät, pyöreäkärkiset sakset, yli 40 vuotta vanhat perintökalut, ei ruosteessa
- 2 matkaompelu-settiä, jossa toisessa vain 4 cm pituiset 'sakset', joilla ei olisi saanut leikattua vettäkään, saati sitten lankaa
- 2 ratkojaa
- 1 rikkinäinen rintaneula, rihkamaa
- 4 noin 1 cm pituista ruuvia ja 1 isohko koukkuruuvi
- 4 pientä jalkalista naulaa ja 1 jättikokoinen jalkalista (?) naula
- 2 Burberryn muoviläpyskää, jotka on tarkoitettu miesten paitaan kauluksen kärkivahvikkeeksi
- silitettäviä vaatepaikkoja, mm. dinosaurus, perhonen, M-kirjain, I-kirjain, purjevene ja sydän, jossa Mikki ja Minni pussailevat
- kuravaatteiden paikkaamiseen tarkoitettua muovikangasta, oranssia
- kanttinauhaa
- pyöreää kuminauhaa (ei litteää, jota olisin tarvinnut)
- ompeluneuloja vapaana valtoimenaan: isoja, pieniä, suoria, kaarevia, kulmikkaita (nahkaneula ?), vääntyneitä, ohuita, paksuja, joista jokainen niistä tökkäsi minua sormeen v*tun kipeästi
- 2 kaaritukea vanhoista rintaliiveistä
- hakasia ja muita 'lisäosia' vanhoista rintaliiveistä (voi helv...)
- parittomia kengännauhoja mm. ruskea, sininen ja aniliininpunainen
- 1 muovinen mittanauha, toimiva
- n. 10 cm pätkä 'raha'nauhaa, josta on joskus tehty hiuskoriste tanssiesitykseen
- n. kämmenen kokoinen pala punaisilla paljeteilla koristeltua venyvää kangasta y.m. tanssiesitykseen
- 10 potenssiin 6 nappia irrallaan laatikon alaosan pohjalla
- 30 kpl ompelulankarullia kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa sateenkaaren väreissä
- ompelulankaan yhteensä n. 150 metriä 5-10 cm pätkissä, kaikissa y.m. luonnonilmiön väreissä
Ja sokerina pohjalla kaksi asiaa, joista toisesta olin pöyristynyt ja toisesta vain ällistynyt.
Ensinnäkin olin ällistynyt siitä, että sieltä löytyi varanappi-pussukoita 28 kpl. Siis 28 !!! Niitä, joita tulee kaikkien vaatteiden mukana, vaikka vaatteen nappi olisikin vain koristenappi. Ei helvata. Nyt pitäisikin tehdä sitten 'pikkasen' isompi inventaario, jotta löytäisi ne vaatteet, joihin ko. varanapit kuuluvat. Tuskinpa löytyisi paria kaikille, koska mitä nopealla vilkaisulla näin, niin ainakin pari-kolme pussukkaa kuuluivat vauvojen bodyihin. Siis niitä haaraosan painonappeja. Joo, no, ehkä meikäläinen onkin joskus taas sillä asteella, että joutuu käyttämään vaippoja ja bodya, joten taidanpa säästää nekin.
Ja sitten se pöyristyttävä löytö.
Minun lanka&neula& ?? -varastoistani löytyi lankakerä, tai siis ihan kuin vähän tukevampaa valkoista ompelulankaa oleva rulla. Ok, ei siinä vielä mitään, mutta kun tiedän sen 100varmasti olevan jämä sellaista lankaa, jota on minun pikkutyttönä ollessani käytetty täytetyn, raa'an, lintueläimen sitomiseen ennen uuniinlaittoa !!! Siis, joo. Eihän tuota nyt saa mitenkään järjellisesti selitettyä. Totuus kuitenkin on, että se on äitini jäämistöä, joka jotenkin oudosti on kulkeutunut minulle perintönä.
Osaisinpa piirtää, niin piirtäisin sen kuvan, joka nyt verkkokalvollani on. Siinä kuvassa rehevähkö naisihminen kynii jonkun stanan ison linnun, eikä todellakaan minkään säälittävän kanan, raatoa ulkona auringonpaisteessa höyhenten pöllytessä ympärillään tarttuen hiuksiinsa ja ihan joka paikkaan. Sen jälkeen hän suolistaa, tai siis mitä se on, kun työnnetään käsi linnun perseeseen ja sen sisälmykset raadellaan pihalle, siivekkään. Änkee sen täyteen jotain fyllinkiä, SITOO TUOLLA LANGALLA SEN OTUKSEN, ettei täyte lörtsähdä pihalle kesken paiston ja tunkee sen ruhon hervottomaan uuniin. Nam, nam. Senkin muistan, etten sitä ruokaa taatusti syönyt.
Että simmottis inventaario heti vuosikymmenen alkajaisiksi. Mitähän tässä vielä keksisi ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti