Joo, ei se ollut jäärin fiksua, mutta minkäs teen.
Tulipa taas muistutus siitä, että tieto lisää tuskaa. Ei vain ollut kovin mieltä ylentävää huomata, ettei olekaan niin ihmeellinen, mitä ehkä kuvitteli. Tai enhän minä nyt itsestäni koskaan olekaan mitään erikoista kuvitellut. Päinvastoin aina yritän muistuttaa itselleni ja muillekin, etten ole tavallista kummempi. Mutta joskus on ihmisellä, ja naisellakin, heikkoja hetkiä, jolloin antaa mielikuvitukselle siivet ja johan se karkaa jonnekin huitsunkuuseen. Ja sitten ihmetellään, miten tässä näin pääsi käymään.
Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi on nähdä se tuleva onnettomuus kuin se, että se tulee yllätyksenä. Kaikesta huolimatta.
Tuliko se jo ? Osuiko tassut sittenkään ensimmäisenä maankamaralle ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti