Tänään aamulla työmatkakoomassa yhtä äkkiä tajusin, että todentotta: kipeät, satuttavat muistot ovat vihdoinkin muuttuneet lämpimiksi, hassuiksi, ihaniksi muistoiksi. Sellaisiksi, joille voi nauraa pulppuilevasti taas tavatessa. Ihan niin kuin silloinkin, kun niitä muistoja tehtiin.
Hehkuvan katsees loisteesta nauttia sain,
suudelmas kuuman tunnen mä viel' huulillain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti