"...ahkerat sormet ne onnehen vie."

Marttojen laulu

Marttojen laulun nyt laulamme tässä,
lämmin on mieli ja äänemme soi !
Se mikä kalleinta on elämässä,
tarmoa työhön ja taistohon toi.

Ain' koti, isänmaa,
ne meiltä kaikki saa,
armahin Suomi
ja syntymämaa.

Kotimme etehen työtä me teemme
onneksi kansan ja syntymämaan.
Tarmomme, tuntomme, alttiutemme
annamme riemuiten ainian vaan.

Ain' koti, isänmaa...

Puutarha kukkivi ikkunan alla,
aurinko armaana lämpöä luo.
Vilja se kypsyy ja poissa on halla,
karja se kalleudet kodille tuo.

Ain' koti, isänmaa...

Mitä on Martoilla suurta ja somaa,
siitäpä siunausta kaikille lie.
Pirtojen piuke on Marttojen omaa,
ahkerat sormet ne onnehen vie.

Ain' koti, isänmaa...

Käynetkö koskaan sä Marttojen koissa,
siellä niin siistiä puhdasta on.
lattiat hohtaa ja roskat on poissa,
ilma on raitis ja loppumaton.

Ain' koti, isänmaa...

Jos olet Martta niin kättä me lyömme,
yhdessä kanssani toimehen käy !
Suomemme onneksi olkohon työmme,
ahkeran luona ei puutetta näy.

Ain' koti, isänmaa...

säv. J. Ennola
san. Aili Nissinen v.1915
sov. P. J. Hannikainen

*****

Kertakaikkiaan !

Nyt pitää huomata, että sanat on tosiaan kirjoitettu lähes sata vuotta sitten. Tuotakin 'biisiä' on laulettu varsin arvovaltaisen joukon edessä aivan pokkana. Voin vain todeta, ettei se ihan helppoa ollut, kun 'pojat' saivat tungettua sanoihin niin käsittämättömän määrän intohimoa ja riettautta. Me 'tytöt' olimme kuolla nauruun eikä Maestrokaan tiennyt, miten viittoa laulu loppuun kunnialla. Ja yleisölläkin herahti tippa. Silmäkulmaan.

Siis kaikki kunnia Martta-järjestölle ja sen toiminnalle. Ei ole järjestön vika, jos Aili-rouvalla onkin lyönyt pikkasen yli.