Nyiragongo sisälläni

Lauantailleni kävi kuten susien kaukolämpöjärjestelyille: se meni ketuille.

Mitään en saanut aikaiseksi. En edes yrittänyt. Viekää saunan taakse, olen syyllinen. Mutta varokaa. Paine on kasvanut tasaisesti koko päivän sisälläni enkä takaa, mitä voi tapahtua, jos minua heilutetaan. Räjähdys on enemmän kuin todennäköinen, jos kuka henkäiseekin tännepäin. Ja syitä painekasaumaan riittää.

Liian vähän teetä eikä yhtään kahvia koko päivänä. Ymmärtäähän sen nyt jokainen, ettei aikuista naista rauhoiteta kahdella teekupillisella päivässä ! Eikä kahvista ollut edes haisua. Hirveä errori jo heti alkuunsa.

Liian vähän sittenkin sitä ulkoilua, vaikka luulin, että yksi lepopäivä voidaan sallia. Mutta ei. Kroppa on kuukaudessa tottunut (lähes) päivittäiseen ulkoilu&reippailu -annokseensa eikä hyväksy mitään poikkeamia rutiineista. Olisi siis kuitenkin pitänyt tarttua siihen kolaan ja tehdä lumityöt. (Mutta kun tuntui niiiiiiin kylmältä....)

Liian paljon ruokaa. Syötävää siis. Oikeaa ruokaa oli säälittävä tiraus salaattia ja porkkanasämpylä. Kaikki muu, mikä on soppaputkesta mennyt tänään alas, on ollut kyseenalaista. Nachoja ja salsadippiä, non-alkoholic-olutta, karkkia, pannukakkua, pistaasimanteleita... Ja olo on sitten ollutkin sen mukainen: ähky ja pöhö ! Huomasin, että oloni ja mielialani on ollut koko arkiviikon kevyt, pirteä ja energinen, vaikka olen syönyt päivässä vain murto-osan siitä, mitä tänään olen mälttänyt pötsiini. Syöminen ei selvästikään siis sovi minulle. Siitä seuraa vain ärsyttävä boa-ilmiö: makaan tylsänä sohvalla sulattelemassa saalistani ja... niin... pelaan tietokonepelejä. Oh, my ja niin edelleen.

Eiliset työjutut ärsyttävät ja kaihertavat ja nykivät silmässä. Suomeksi: stressaavat.

Sänki on taas sen mittainen, että se kutittaa vietävästi. Hyvä, etten tänään kuopsuttanut ja ruopsuttanut itseäni julkisesti Aleksi13:ssa ! Huomenna sille on EHDOTTOMASTI tehtävä jotain. Tai siis se. Edellisestä kerrasta onkin kulunut jo kokonaista 6 viikkoa. Tänään en kyllä enää jaksa ryhtyä, kun siihen menee niin turkasesti aikaa, jos sen tekee huolella ja huolella se on tehtävä. Varmuuden vuoksi.

Sitten on vielä se yksi juttu, mutta siitä ei voi mainita julkisesti, kun muuten tietyn talousalueen kaikki nuoret oriit ryntäävät kuistilleni korskumaan. Pitää hieman ajatella naapureidenkin lauantai-illan rauhaa.

No, tämä onneksi jo vähän rauhoitti, vaikka edelleen välillä pulppuilee ja pössähtelee.