Olihan kiireinen toukokuun viimeinen ! Eli kesäkuu on jo ihan huulilla !
Aamusta asti menossa, yli 12 tuntia, putkeen. Ei siltikään väsytä. Oli ihana päivä, vaikken saanutkaan löhötä auringossa. Sen sijaan sain tehdä jotain rakasta puuhailua ja lisäksi viettää laatuaikaa hyvien ystävien ja sukulaisten seurassa.
Manikyyri pitäisi vielä jaksaa tehdä alkavaa työviikkoa ajatellen...
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
31.5.2009 Sirkkusilmä
Kannatti nukkua ne 4 tuntia tuossa alkuillasta. Nyt ei sitten nukuta pätkääkään. Höh. Kaikkia muita sen sijaan nukuttaa, koska kukaan ei seurustele Justiina-tädin kanssa. Ei livenä eikä virtuaalisesti. Toinen höh. Nukkukoon. Ja nähköön painajaisia hämähäkeistä. Triljoonista hämähäkeistä. Karvaisista, paksuruumiisista (ei voi taipua noin ??) ja mulkosilmäisistä hämähäkeistä.
Karvoista tulikin mieleeni, ei omat olemattomat karvani vaan hiiren karvat.
Metro-lehdessä oli kuva hiirestä, jota oli käytetty kaljuuntumis-tutkimukseen (no, niin..vähän väsyttää kumminkin, kun näitä omakeksimiä sanoja tulee tekstiin). Lehtiartikkelissa oli kolme kuvaa. Ensimmäisessä hiirellä oli kaikki karvat tallella ja kolmannessa ei viimeistäkään, mutta se toinen kuva oli tosi hellyyttävä. Siinä hiiri oli kaljuuntunut vain päälaelta. Toinen pieni.... :-( Vaikka oli se kyllä aika hauska kuva.
Näytin sitä kuvaa työkavereilleni ja yksi nainen tokaisi: "No, justhan se on kuin suomalaiset miehet: päälaki kalju ja karvaiset korvat !" Hymyni oli äänekäs :-)
Karvoista tulikin mieleeni, ei omat olemattomat karvani vaan hiiren karvat.
Metro-lehdessä oli kuva hiirestä, jota oli käytetty kaljuuntumis-tutkimukseen (no, niin..vähän väsyttää kumminkin, kun näitä omakeksimiä sanoja tulee tekstiin). Lehtiartikkelissa oli kolme kuvaa. Ensimmäisessä hiirellä oli kaikki karvat tallella ja kolmannessa ei viimeistäkään, mutta se toinen kuva oli tosi hellyyttävä. Siinä hiiri oli kaljuuntunut vain päälaelta. Toinen pieni.... :-( Vaikka oli se kyllä aika hauska kuva.
Näytin sitä kuvaa työkavereilleni ja yksi nainen tokaisi: "No, justhan se on kuin suomalaiset miehet: päälaki kalju ja karvaiset korvat !" Hymyni oli äänekäs :-)
lauantai 30. toukokuuta 2009
30.5.2009 "Gaudeamus igitur..."
Ihana päivä niin monille. Pienille ja isoille. Kaikille.
Aurinko paistoi taivaan täydeltä ja juhlien välissä ehdin bikineissä pihalle ottamaan solbergiä. Nautinnollista, kerta kaikkiaan. Mutta...
Kuinka kuutioksi voi ihminen syödä itsensä ? Minun kuutiossani ainakin oli kulmia enemmän kuin mitä geometrian tunneilla aikoinaan opetettiin ja ne kaikki olivat pirun teräviä. Vatsaan sattui aivan suunnattomasti kaikki voileipäkakut ja muut herkut. Vain viikon paasto voi ehkä tuoda pelastuksen. Kamalaa, suorastaan järkyttävää.
Kotona ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin riipiä suurin osa vaatteista pois ja painua viileisiin lakanoihin elpymään. Eikä vähempi riittänyt kuin täydet neljä (4) tuntia, jotta ylensyönnin vaikutuksen sain laantumaan. Ehkä viikkojen aikana kertyneellä univelallakin oli osuutensa tuskaiseen oloon.
Taidan varovasti yrittää tarjota vatsalleni kierroksen Samarinia...
Aurinko paistoi taivaan täydeltä ja juhlien välissä ehdin bikineissä pihalle ottamaan solbergiä. Nautinnollista, kerta kaikkiaan. Mutta...
Kuinka kuutioksi voi ihminen syödä itsensä ? Minun kuutiossani ainakin oli kulmia enemmän kuin mitä geometrian tunneilla aikoinaan opetettiin ja ne kaikki olivat pirun teräviä. Vatsaan sattui aivan suunnattomasti kaikki voileipäkakut ja muut herkut. Vain viikon paasto voi ehkä tuoda pelastuksen. Kamalaa, suorastaan järkyttävää.
Kotona ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin riipiä suurin osa vaatteista pois ja painua viileisiin lakanoihin elpymään. Eikä vähempi riittänyt kuin täydet neljä (4) tuntia, jotta ylensyönnin vaikutuksen sain laantumaan. Ehkä viikkojen aikana kertyneellä univelallakin oli osuutensa tuskaiseen oloon.
Taidan varovasti yrittää tarjota vatsalleni kierroksen Samarinia...
perjantai 29. toukokuuta 2009
Tärinää
Sedät ehkä jaksaa heilua, mutta tädit eivät. Ei ainakaan tämä täti. Huokaus.
Kotona on oltu jo hyvissäajoin, mutta silti olo on kuin aladobilla: tärisyttää, tytisyttää ja hytisyttää. Pitäisi päästä lakanoiden väliin ja nopeasti sittenkin. Vanhuus ei selvästikään tule yksin.
Mutta hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti.
Kotona on oltu jo hyvissäajoin, mutta silti olo on kuin aladobilla: tärisyttää, tytisyttää ja hytisyttää. Pitäisi päästä lakanoiden väliin ja nopeasti sittenkin. Vanhuus ei selvästikään tule yksin.
Mutta hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti.
torstai 28. toukokuuta 2009
28.5.2009 Torjantai
"Torstai on toivoa täynnä."
Ai, miten niin ? Eikös jokainen päivä ole täynnä toivoa. Tai epätoivoa. Ja sitten on vielä se isänmaan Toivo...
Ai, miten niin ? Eikös jokainen päivä ole täynnä toivoa. Tai epätoivoa. Ja sitten on vielä se isänmaan Toivo...
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Meritähti
Eli merenpohjassa Meritähti
tuhat tonnia vettä yllä.
- Minä jaksan kyllä,
sanoi Meritähti.
- On terävät sakarat,
ja litteät pakarat
ja paineenkestävät kakarat !
- Kirsi Kunnas -
27.5.2009 Väsyväsy
Tietysti väsyttää, kun valvoo puoli yötä.
Jäin lukemaan blogia/kotisivuja, jotka löysin aivan vahingossa. Ensinnäkin jäin ihastelemaan niitten sivujen ulkoasua. Wau !! Ja sitten liimauduin lukemaan lämmintä ja koskettavaa tarinaa. Siinä sitä riittikin sitten miettimisen aihetta... Uskomatonta. Oma maailma alkoi tuntua melko pieneltä...
Käykää katsomassa: Rollemaa.org
Jäin lukemaan blogia/kotisivuja, jotka löysin aivan vahingossa. Ensinnäkin jäin ihastelemaan niitten sivujen ulkoasua. Wau !! Ja sitten liimauduin lukemaan lämmintä ja koskettavaa tarinaa. Siinä sitä riittikin sitten miettimisen aihetta... Uskomatonta. Oma maailma alkoi tuntua melko pieneltä...
Käykää katsomassa: Rollemaa.org
tiistai 26. toukokuuta 2009
26.5.2009 Lemmikkien säännöt
Lemmikkien säännöt
Ripustettavaksi lemmikkien luettavaksi ERITTÄIN MATALALLE jääkaapin oveen - eli n. kirsun korkeudelle.
Rakkaat koirat ja kissat!
Astiat, joissa on tassunkuvia, ovat teidän ja sisältävät teidän ruokaanne. Muut astiat ovat minun ja ne sisältävät minun ruokaani. Huomioikaa, että tassunjäljen asettaminen keskelle ateriaani ei tee siitä teidän ruokaanne. En myöskään pidä tassunkuvaa ruokani keskellä esteettisesti miellyttävänä.
Porraskäytävää eivät suunnitelleet F1-insinöörit, eikä se ole kilparata. Minun päihittäminen alaspäin juoksussa ei ole tavoitteena. Kampittamiseni ei auta, koska kaadun alas nopeammin, kuin te juoksette.
En voi ostaa mitään jättisänkyä suurempaa. Tästä olen erittäin pahoillani. Älkää luulko, että jatkan sohvalla nukkumista varmistaakseni teidän hyvän olonne. Koirat ja kissat voivat oikeasti käpertyä pieneksi palloksi nukkuessaan. Ei ole tarpeellista nukkua vaakatasossa muihin nähden levittäytyneenä mahdollisimman pitkäksi. Tiedän myös, että hännän pitkäksivenyttäminen ja kielen ulkona roikottaminen tilankäytön maksimoinniksi ei ole enää muuta kuin sarkasmia.
Viimeisen kerran, kylpyhuoneessa ei ole alakäytävää eikä taikaovia.
Jos, jonkin ihmeen kaupalla ehdin sinne ennen teitä ja onnistun saamaan oven kiinni, eivät raapiminen, vinkuminen, naukuminen, ovenkahvan kääntö, tassun oven ali saaminen tai muutkaan temput, ole tarpeellisia. Minun täytyy tulla ulos samasta ovesta, kuin josta menin sisään. Lisäksi, olen käyttänyt WC:tä useita vuosia - kissa- tai koiraeläinten avustus ko. tapahtumassa ei ole tarpeellista.
Oikea järjestys on: Suudelkaa minua ENSIN, sitten voitte mennä haistelemaan toisen koiran tai kissan takapuolta. Tätä en voi painottaa riittävästi.
Vastapalvelukseksi teille, rakkaat lemmikkini, olen liimannut etuoveemme seuraavan viestin:
KAIKILLE ei-lemmikin omistajille, jotka haluavat käydä kylässä ja silti valittaa eläimistämme:
1. He asuvat täällä. Sinä et.
2. Jos, et halua heidän karvojaan vaatteillesi, pysy poissa huonekaluista.
3. Pidän lemmikeistäni enemmän, kuin monista ihmisistä.
4. Sinulle lemmikkini on eläin. Minulle hän on adoptoitu poika/tytär, joka on lyhyt, karvainen, kävelee neljällä jalalla ja puhuu hieman epäselvästi.
Muista: Monella tapaa koirat ja kissat ovat lapsia parempia, koska:
1. He syövät vähemmän.
2. He eivät ole jatkuvasti ruinaamassa rahaa.
3. He ovat helpompia kouluttaa.
4. He tulevat kutsumalla, yleensä.
5. He eivät koskaan pyydä saada ajaa autoa.
6. He eivät hengaile huumehörhöjen ja varkaiden kanssa.
7. He eivät polta eivätkä juo.
8. Heidän ei tarvitse ostaa jatkuvasti uusinta muotia olevia vaatteita.
9. He eivät tahdo käyttää vaatteitasi.
10. He eivät tarvitse miljoonia euroja koulunkäyntiin.
Ja mikä parasta,
11. Jos, he sattuvat hankkiutumaan raskaaksi, voit aina myydä heidän lapsensa.
Ripustettavaksi lemmikkien luettavaksi ERITTÄIN MATALALLE jääkaapin oveen - eli n. kirsun korkeudelle.
Rakkaat koirat ja kissat!
Astiat, joissa on tassunkuvia, ovat teidän ja sisältävät teidän ruokaanne. Muut astiat ovat minun ja ne sisältävät minun ruokaani. Huomioikaa, että tassunjäljen asettaminen keskelle ateriaani ei tee siitä teidän ruokaanne. En myöskään pidä tassunkuvaa ruokani keskellä esteettisesti miellyttävänä.
Porraskäytävää eivät suunnitelleet F1-insinöörit, eikä se ole kilparata. Minun päihittäminen alaspäin juoksussa ei ole tavoitteena. Kampittamiseni ei auta, koska kaadun alas nopeammin, kuin te juoksette.
En voi ostaa mitään jättisänkyä suurempaa. Tästä olen erittäin pahoillani. Älkää luulko, että jatkan sohvalla nukkumista varmistaakseni teidän hyvän olonne. Koirat ja kissat voivat oikeasti käpertyä pieneksi palloksi nukkuessaan. Ei ole tarpeellista nukkua vaakatasossa muihin nähden levittäytyneenä mahdollisimman pitkäksi. Tiedän myös, että hännän pitkäksivenyttäminen ja kielen ulkona roikottaminen tilankäytön maksimoinniksi ei ole enää muuta kuin sarkasmia.
Viimeisen kerran, kylpyhuoneessa ei ole alakäytävää eikä taikaovia.
Jos, jonkin ihmeen kaupalla ehdin sinne ennen teitä ja onnistun saamaan oven kiinni, eivät raapiminen, vinkuminen, naukuminen, ovenkahvan kääntö, tassun oven ali saaminen tai muutkaan temput, ole tarpeellisia. Minun täytyy tulla ulos samasta ovesta, kuin josta menin sisään. Lisäksi, olen käyttänyt WC:tä useita vuosia - kissa- tai koiraeläinten avustus ko. tapahtumassa ei ole tarpeellista.
Oikea järjestys on: Suudelkaa minua ENSIN, sitten voitte mennä haistelemaan toisen koiran tai kissan takapuolta. Tätä en voi painottaa riittävästi.
Vastapalvelukseksi teille, rakkaat lemmikkini, olen liimannut etuoveemme seuraavan viestin:
KAIKILLE ei-lemmikin omistajille, jotka haluavat käydä kylässä ja silti valittaa eläimistämme:
1. He asuvat täällä. Sinä et.
2. Jos, et halua heidän karvojaan vaatteillesi, pysy poissa huonekaluista.
3. Pidän lemmikeistäni enemmän, kuin monista ihmisistä.
4. Sinulle lemmikkini on eläin. Minulle hän on adoptoitu poika/tytär, joka on lyhyt, karvainen, kävelee neljällä jalalla ja puhuu hieman epäselvästi.
Muista: Monella tapaa koirat ja kissat ovat lapsia parempia, koska:
1. He syövät vähemmän.
2. He eivät ole jatkuvasti ruinaamassa rahaa.
3. He ovat helpompia kouluttaa.
4. He tulevat kutsumalla, yleensä.
5. He eivät koskaan pyydä saada ajaa autoa.
6. He eivät hengaile huumehörhöjen ja varkaiden kanssa.
7. He eivät polta eivätkä juo.
8. Heidän ei tarvitse ostaa jatkuvasti uusinta muotia olevia vaatteita.
9. He eivät tahdo käyttää vaatteitasi.
10. He eivät tarvitse miljoonia euroja koulunkäyntiin.
Ja mikä parasta,
11. Jos, he sattuvat hankkiutumaan raskaaksi, voit aina myydä heidän lapsensa.
maanantai 25. toukokuuta 2009
25.5.2009 Juhlatunnelmaa
Elämä ei ole pelkkää juhlaa, se on myös ruusuilla tanssimista !
Pippalot tiedossa tälle viikolle. Toivottavasti säiden isäntä suo meille mukavan lämpöisen ja aurinkoisen sääkelin, jottei kastuta siirtymätaipaleilla. Mitäköhän seksikästä sitä oikein laittaisi päällensä...?
Dippaadaa, dippaadaa...
Pippalot tiedossa tälle viikolle. Toivottavasti säiden isäntä suo meille mukavan lämpöisen ja aurinkoisen sääkelin, jottei kastuta siirtymätaipaleilla. Mitäköhän seksikästä sitä oikein laittaisi päällensä...?
Dippaadaa, dippaadaa...
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
24.5.2009 Kesän lapsi
Ihana päivä jälleen kerran !
Rauhaa, lämpöä, aurinkoa. Kirpeä vihreä omena ja kevyttä luettavaa. Aurinkolasit.
Nukahdin auringon hivellessä suloisesti ihoa. Havahduin hereille, kun leikkisä pieni pilvi päätti tipauttaa ainokaisen omistamansa pisaran suoraan kuumalle vatsalleni. Hieman navasta kaakkoon. Siinä se pisara kimalteli hetken kunnes haihtui kesätuuleen, joka hiljaa suhisteli koivuissa.
Ihana pysähtynyt hetki.
Rauhaa, lämpöä, aurinkoa. Kirpeä vihreä omena ja kevyttä luettavaa. Aurinkolasit.
Nukahdin auringon hivellessä suloisesti ihoa. Havahduin hereille, kun leikkisä pieni pilvi päätti tipauttaa ainokaisen omistamansa pisaran suoraan kuumalle vatsalleni. Hieman navasta kaakkoon. Siinä se pisara kimalteli hetken kunnes haihtui kesätuuleen, joka hiljaa suhisteli koivuissa.
Ihana pysähtynyt hetki.
lauantai 23. toukokuuta 2009
23.5.2009 Kylmää kyytiä
Justiina-täti heitti talviturkin.
Monta kertaa ja eri tavoilla.
Olen kuin uudestisyntynyt.
Monta kertaa ja eri tavoilla.
Olen kuin uudestisyntynyt.
perjantai 22. toukokuuta 2009
22.5.2009 Auh...
Päätä särkee.
Onkohan joku virus ? Tai sitten vain niskat ja selkä jumissa. Pitäisi varmaan tilata hieronta. Ja samantien sitten kokovartalo-sellainen kaikilla herkuilla. En vain ehtisi nyt millään mennä. Jonkun pitäisi tulla. Tarvitsisin sellaista pikahoitoa nyt tähän akuuttiin tarpeeseen. Mutta sitä ei saa apteekinhyllyltä. Eikä sitä oteta kuin apteekinhyllyltä. Valitettavasti.
Onkohan joku virus ? Tai sitten vain niskat ja selkä jumissa. Pitäisi varmaan tilata hieronta. Ja samantien sitten kokovartalo-sellainen kaikilla herkuilla. En vain ehtisi nyt millään mennä. Jonkun pitäisi tulla. Tarvitsisin sellaista pikahoitoa nyt tähän akuuttiin tarpeeseen. Mutta sitä ei saa apteekinhyllyltä. Eikä sitä oteta kuin apteekinhyllyltä. Valitettavasti.
torstai 21. toukokuuta 2009
21.5.2009 Hyvä pyhä
Helatorstai on ylimääräinen vapaa. Ei juurikaan muuta.
Vai miten Sinä juhlit tai muutoin kunnioitit Jeesuksen taivaseenastumista ? Helatorstaina ei lahjota ystäviä ja tuttavia. Ei teurasteta lammasta eikä juottovasikkaa. Silloin vain olla möllötetään, kun eivät edes kaupat saa olla silloin auki. Tai tehdään jotain muuta mukavaa.
Justiina kävi kirkossa.
Vai miten Sinä juhlit tai muutoin kunnioitit Jeesuksen taivaseenastumista ? Helatorstaina ei lahjota ystäviä ja tuttavia. Ei teurasteta lammasta eikä juottovasikkaa. Silloin vain olla möllötetään, kun eivät edes kaupat saa olla silloin auki. Tai tehdään jotain muuta mukavaa.
Justiina kävi kirkossa.
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
20.5.2009 Rumaa
Ylimielinen ihminen, joka kohtelee toisia alentuvasti, ylhäältäpäin pitkin nenänvartta katsoen, on erittäin luotaantyöntävä. Syyllistyn siihen joskus itsekin, mutten välttämättä tietoisesti.
Ylimielisyys on älykkäiden ihmisten piirre. He tietävät olevansa älykkäitä ja heidän on vaikea peittää sitä, että näkevät muut tyhmempinä. Eivät tosin ikinä myönnä olevansa ylimielisiä.
Tällaisen ihmisen kohtaaminen tekee surulliseksi. Niin kuin aina, kun kohtaa ruman sielun.
Ylimielisyys on älykkäiden ihmisten piirre. He tietävät olevansa älykkäitä ja heidän on vaikea peittää sitä, että näkevät muut tyhmempinä. Eivät tosin ikinä myönnä olevansa ylimielisiä.
Tällaisen ihmisen kohtaaminen tekee surulliseksi. Niin kuin aina, kun kohtaa ruman sielun.
tiistai 19. toukokuuta 2009
"Vaan oisinpa uljas kotka..."
Mutta kun en ole, niin on pelattava näillä, mitkä on jaettu.
Voin sekä fyysisesti että henkisesti huonosti. Yllättääkö ketään. Ei ainakaan minua. Enkä kummallekaan olotilalle taida voida itse mitään.
Fyysiselle tilalle saattaisi löytyä jotain helpotusta farmasian puolelta, muttei todennäköisesti mitään, mitä ei olisi tiedetty jo satoja vuosia sitten: lepoa ja rauhaa kaipaan vain ja siitä se apu.
Henkiselle tilalle pitäisi tehdä oikeasti jotain. Mutta siihen tarvitaan jo vaativampia ponnisteluja eikä minusta ole siihen. Ei ainakaan nyt, kun hengittäminenkin tuntuu hetkittäin hankalalta. Sitä paitsi en ole varma, haluanko edes muuttaa vallitsevaa tilannetta. Helpompi on vain kärvistellä huonojen hetkien yli ja nauttia sitten niistä väliajoista. En jaksa alkaa selittämään, kun selitykset eivät omissakaan korvissa kuullosta vakuuttavilta.
Tuntuu, että asioiden sanomattajättäminen on pahempi kuin että tietäisi kaiken. Oli se sitten mitä sontaa tahansa. Ainakin minusta.
Onko liikaa vaadittu ?
Voin sekä fyysisesti että henkisesti huonosti. Yllättääkö ketään. Ei ainakaan minua. Enkä kummallekaan olotilalle taida voida itse mitään.
Fyysiselle tilalle saattaisi löytyä jotain helpotusta farmasian puolelta, muttei todennäköisesti mitään, mitä ei olisi tiedetty jo satoja vuosia sitten: lepoa ja rauhaa kaipaan vain ja siitä se apu.
Henkiselle tilalle pitäisi tehdä oikeasti jotain. Mutta siihen tarvitaan jo vaativampia ponnisteluja eikä minusta ole siihen. Ei ainakaan nyt, kun hengittäminenkin tuntuu hetkittäin hankalalta. Sitä paitsi en ole varma, haluanko edes muuttaa vallitsevaa tilannetta. Helpompi on vain kärvistellä huonojen hetkien yli ja nauttia sitten niistä väliajoista. En jaksa alkaa selittämään, kun selitykset eivät omissakaan korvissa kuullosta vakuuttavilta.
Tuntuu, että asioiden sanomattajättäminen on pahempi kuin että tietäisi kaiken. Oli se sitten mitä sontaa tahansa. Ainakin minusta.
Onko liikaa vaadittu ?
19.5.2009 Täydellinen ajoitus
Laitoin ystävälle nyt aamulla hyvän linkin isoista linnuista. Kotkista.
Jäin seuraamaan poikasten puuhailuja hetkeksi. Ja kuinka ollakaan. Toinen poikasista lähti peruuttamaan pesän laidalle. Ensin ajattelin, että jotain sisarusten välistä kärhämää on ollut ja toinen (tai yksi) poikasista peräytyy hävittyään taistelun. Pahasti näytti siltä, että kohta pesässä olisi yksi poikanen vähemmän, kun peruuttelija kuukahtaisi reunan yli. Eipä niin.
Sillä kotkanpennulla olikin hätä. ISOhätä. Peruutettuaan aivan pesän reunalle, se nosti pyrstönsä ja ruiskautti valtavat kotkankakat reunan yli !!
Koska pieru- ja paskahuumori on lähellä jokaisen suomalaisen sydäntä, repesin minäkin hervottomaan nauruun. Se ruikka tuli kyllä todella puun takaa. Tai tässä tapauksessa kyllä puun latvasta. Toivon todellakin, ettei puun juurella seisoskellut innokkaita lintubongareita, muuten on nyt kiikarit roiskeissa. Eikä vain pelkät kiikarit, oli se sen verran isompi lasti !
Nyt kyllä löytyi web-kameroiden ehdoton ykkönen !
(Haa ! Paikalle lehahti isompi tyyppi.)
Jäin seuraamaan poikasten puuhailuja hetkeksi. Ja kuinka ollakaan. Toinen poikasista lähti peruuttamaan pesän laidalle. Ensin ajattelin, että jotain sisarusten välistä kärhämää on ollut ja toinen (tai yksi) poikasista peräytyy hävittyään taistelun. Pahasti näytti siltä, että kohta pesässä olisi yksi poikanen vähemmän, kun peruuttelija kuukahtaisi reunan yli. Eipä niin.
Sillä kotkanpennulla olikin hätä. ISOhätä. Peruutettuaan aivan pesän reunalle, se nosti pyrstönsä ja ruiskautti valtavat kotkankakat reunan yli !!
Koska pieru- ja paskahuumori on lähellä jokaisen suomalaisen sydäntä, repesin minäkin hervottomaan nauruun. Se ruikka tuli kyllä todella puun takaa. Tai tässä tapauksessa kyllä puun latvasta. Toivon todellakin, ettei puun juurella seisoskellut innokkaita lintubongareita, muuten on nyt kiikarit roiskeissa. Eikä vain pelkät kiikarit, oli se sen verran isompi lasti !
Nyt kyllä löytyi web-kameroiden ehdoton ykkönen !
(Haa ! Paikalle lehahti isompi tyyppi.)
maanantai 18. toukokuuta 2009
Yhteisymmärystä
Sain tässä jokunen hetki sitten meilin, jossa herrapuolinen henkilö valitti, ettei tunne naisia.
Olin jo eilen hänelle pikkasen valottanut naisten tapaa ajatella, mutta hän kuittasi sen niin, että minä en voi tietää tai että yleistän. Joo, en tosiaan tiedä, miten naiset ajattelevat, kun mähän olen vain.... ai, joo, mähän myöskin olen nainen ! Just joo... Eipä isäntä uskonut, tietäähän sen turkulaisen, mutta tänään oli hänenkin pakko myöntää, että satoin mahdollisesti sittenkin ehkä olla oikeassa lausunnoissani ja tulkinnoissani.
No, se siitä ja asiasta ananakseen, sanoi... en muista.
Mutta en minäkään aina ymmärrä naisia, asesisaria sodassa. Enkä niitä naisia ainakaan, jotka jaksavat roikkua miehissä, jotka ovat antaneet ymmärtää, kuka kauniimmin, kuka vähemmän kauniimmin, ettei siitä tule mitään ja hyvää jatkoa elämääsi. Vai olisiko se niin, että se olisi vain nuorempien naisten heikkous ?
Me vanhat sotatammat, joihin Justiinakin lukeutuu, tiedämme, että itsensä nöyryyttämisestä ei ole mitään hyötyä. Se oma käytös vain vi... harmittaa aivan järjettömästi sinä päivänä, kun viimeinenkin suomus tipahtaa silmiltä ja huomaa olleensa naurettava, narutettava ja säälittävä. Mutta minkäs teet, me naiset olemme sitä, mitä olemme emmekä muuksi muutu.
(Ehkä on sittenkin parempi jo tässä välissä muistuttaa, että Justiina-tädillä on tapana yleistää ja vetää mutkia suoriksi lausunnoillaan, joten ei pidä hermostua. Kyllähän minäkin tiedän, että onhan meissä naisissakin niitä marginaalisia.)
Kyllä Justiinakin on tehnyt itsensä naurettavaksi miehen vuoksi eikä siitäkään ihan ikuisuutta vielä ole, joten tuoreessa muistissa on. Tunteet vain joskus vievät ja saavat tekemään älyttömyyksiä luullen, ettei kukaan huomaa. Mies huomaa, älkää huolehtiko. Kiltti mies ei siitä onneksi mainitse... kuin muutamalle ystävälleen ja ainakin yhdelle ystävättärelleen, mutta ei muille. Ei ainakaan naiselle itselleen. No, hitto. Kyllähän se nyt hivelee miehistä itsetuntoa, että nainen ruikuttaa perään. Sellaista miestä ei ole syntynytkään, joka ei sitä ruikutusta jaksaisi kuunnella, viis siitä, mitä ääneen sanovat.
"Ollaan ystäviä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti löydät paremman miehen kuin minä *niiskaus* ja tulet hänen kanssaan onnelliseksi. Siirry eteenpäin ja unohda minut. Elä omaa elämääsi."
Sanokaa, onko terävämpää koukkua kuin tuo y.m. ? Ei ole ! Tuohon koukuttuu kovapintaisempikin nainen. Ja varsinkin, kun mies tasaisin väliajoin ystävällisesti tiedustelee, mitä kuuluu ja kuinka on mennyt ja on muutenkin erittäin kiinnostunut naisen elämäntilanteesta ja -vaiheista. Siis hyvässä hengessä ja VAIN ystävänä. Hyi, hitto ! Ja siihen ansaan nainen kävelee kiltisti kuin lammas teurastajan tykö.
Tekisi mieleni potkia persuksille, mutten nyt tiedä ihan varmasti, ketä.
Olin jo eilen hänelle pikkasen valottanut naisten tapaa ajatella, mutta hän kuittasi sen niin, että minä en voi tietää tai että yleistän. Joo, en tosiaan tiedä, miten naiset ajattelevat, kun mähän olen vain.... ai, joo, mähän myöskin olen nainen ! Just joo... Eipä isäntä uskonut, tietäähän sen turkulaisen, mutta tänään oli hänenkin pakko myöntää, että satoin mahdollisesti sittenkin ehkä olla oikeassa lausunnoissani ja tulkinnoissani.
No, se siitä ja asiasta ananakseen, sanoi... en muista.
Mutta en minäkään aina ymmärrä naisia, asesisaria sodassa. Enkä niitä naisia ainakaan, jotka jaksavat roikkua miehissä, jotka ovat antaneet ymmärtää, kuka kauniimmin, kuka vähemmän kauniimmin, ettei siitä tule mitään ja hyvää jatkoa elämääsi. Vai olisiko se niin, että se olisi vain nuorempien naisten heikkous ?
Me vanhat sotatammat, joihin Justiinakin lukeutuu, tiedämme, että itsensä nöyryyttämisestä ei ole mitään hyötyä. Se oma käytös vain vi... harmittaa aivan järjettömästi sinä päivänä, kun viimeinenkin suomus tipahtaa silmiltä ja huomaa olleensa naurettava, narutettava ja säälittävä. Mutta minkäs teet, me naiset olemme sitä, mitä olemme emmekä muuksi muutu.
(Ehkä on sittenkin parempi jo tässä välissä muistuttaa, että Justiina-tädillä on tapana yleistää ja vetää mutkia suoriksi lausunnoillaan, joten ei pidä hermostua. Kyllähän minäkin tiedän, että onhan meissä naisissakin niitä marginaalisia.)
Kyllä Justiinakin on tehnyt itsensä naurettavaksi miehen vuoksi eikä siitäkään ihan ikuisuutta vielä ole, joten tuoreessa muistissa on. Tunteet vain joskus vievät ja saavat tekemään älyttömyyksiä luullen, ettei kukaan huomaa. Mies huomaa, älkää huolehtiko. Kiltti mies ei siitä onneksi mainitse... kuin muutamalle ystävälleen ja ainakin yhdelle ystävättärelleen, mutta ei muille. Ei ainakaan naiselle itselleen. No, hitto. Kyllähän se nyt hivelee miehistä itsetuntoa, että nainen ruikuttaa perään. Sellaista miestä ei ole syntynytkään, joka ei sitä ruikutusta jaksaisi kuunnella, viis siitä, mitä ääneen sanovat.
"Ollaan ystäviä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti löydät paremman miehen kuin minä *niiskaus* ja tulet hänen kanssaan onnelliseksi. Siirry eteenpäin ja unohda minut. Elä omaa elämääsi."
Sanokaa, onko terävämpää koukkua kuin tuo y.m. ? Ei ole ! Tuohon koukuttuu kovapintaisempikin nainen. Ja varsinkin, kun mies tasaisin väliajoin ystävällisesti tiedustelee, mitä kuuluu ja kuinka on mennyt ja on muutenkin erittäin kiinnostunut naisen elämäntilanteesta ja -vaiheista. Siis hyvässä hengessä ja VAIN ystävänä. Hyi, hitto ! Ja siihen ansaan nainen kävelee kiltisti kuin lammas teurastajan tykö.
Tekisi mieleni potkia persuksille, mutten nyt tiedä ihan varmasti, ketä.
:-D
Niin sitä luulee yhtä ja kuvittelee toista ja sitten elämä taas näyttää.
Heti aamusta jo tuntui siltä, että tästä päivästä tulee tympeä sattuneesta syystä, mutta toisin kävi. Luulin taas väärin. Onneksi !
Olen nauranut itseni tärviölle ! Sain niin totaalisen yllättävän yhteydenoton, etten tiedä, miten päin pitäisi olla. Ja ihan sama, pääasia, että harmaa päivä kirkastui totaalisesti. En muista, milloin olisin viettänyt näin hersyviä hetkiä. Ja joku voimahan sitäkin ohjasi, etteivät sähköiset vempaimet toimineet, joten sain rauhassa harrastaa 'lounasta'. Huh, huh...
Justiina säteilee kilpaa auringon kanssa ! Kiitos...
Heti aamusta jo tuntui siltä, että tästä päivästä tulee tympeä sattuneesta syystä, mutta toisin kävi. Luulin taas väärin. Onneksi !
Olen nauranut itseni tärviölle ! Sain niin totaalisen yllättävän yhteydenoton, etten tiedä, miten päin pitäisi olla. Ja ihan sama, pääasia, että harmaa päivä kirkastui totaalisesti. En muista, milloin olisin viettänyt näin hersyviä hetkiä. Ja joku voimahan sitäkin ohjasi, etteivät sähköiset vempaimet toimineet, joten sain rauhassa harrastaa 'lounasta'. Huh, huh...
Justiina säteilee kilpaa auringon kanssa ! Kiitos...
18.5.2009 Örkin päivä
Iltapäiväksi on luvattu aurinkoa ja lämmintä ilmaa.
Livahdanko töistä aikaisemmin ja parkkeeraan itseni aurinkoiselle terassille...? Kenelleköhän soittaisin...?
Entten, tentten...
Livahdanko töistä aikaisemmin ja parkkeeraan itseni aurinkoiselle terassille...? Kenelleköhän soittaisin...?
Entten, tentten...
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Karttakeppi heiluu
Justiina on typerys ja idiootti. Siis hölmö ja yksinkertainen. Ei ymmärrä asioita ja kuvittelee olevansa fiksumpi, mitä onkaan. Lähtee tekemään johtopäätöksiä puutteellisilla tiedoilla ja neuvoo silloin, kun kukaan ei neuvoja halua.
Justiina sai siitä muistutuksen ja yrittää pysyä tästä lähtien tiukasti omalla tontillaan puuttumatta kenenkään toisen elämään. Yrittää olla täysin neutraali ja puolueeton eikä lähde neuvomaan, vaikka pyydettäisiin. Ja erityisen varovainen kaikissa lausunnoissaan.
Tulee olemaan vaikeaa, koska kaikessa ääliömäisyydessäänkin Justiina on oikeasti kiltti, ystävällinen, hyväntahtoinen ja huolehtiva. Empaattinen. Perimmäisenä tarkoituksenaan vain halu auttaa ja olla läsnä.
Tästä lähtien Justiina puhuu vain itsestään ja omista asioistaan. Eipitäisiollavaikeaa.
Justiina sai siitä muistutuksen ja yrittää pysyä tästä lähtien tiukasti omalla tontillaan puuttumatta kenenkään toisen elämään. Yrittää olla täysin neutraali ja puolueeton eikä lähde neuvomaan, vaikka pyydettäisiin. Ja erityisen varovainen kaikissa lausunnoissaan.
Tulee olemaan vaikeaa, koska kaikessa ääliömäisyydessäänkin Justiina on oikeasti kiltti, ystävällinen, hyväntahtoinen ja huolehtiva. Empaattinen. Perimmäisenä tarkoituksenaan vain halu auttaa ja olla läsnä.
Tästä lähtien Justiina puhuu vain itsestään ja omista asioistaan. Eipitäisiollavaikeaa.
17.5.2009 Vau !
Ihana päivä !
Aurinko porotti niin kutsuvasti, että oli pakko kaivaa naapurin emännän kiusaksi ja naapurin isännän kiusaukseksi bikinit esille ja siirtyä pihalle köllimään. Aluksi viileä tuuli hieman puolestaan kiusasi Justiinaa, mutta sitten se luovutti ja sain ottaa rauhassa mollikkaa ja nauttia sen lämmöstä. Aaahhhh... Rusketus, koska sitä se jo nyt oikeasti on eikä vain vähän väriä, syvenee.
Samalla join teetä ja söin eilen tekemäni omenapiirakan jämän. Tai oikeastaan se oli paistos, mutta sama se, miksi sitä kutsuu, herkullista se oli joka tapauksessa. Ja vaniljakastiketta liruteltuna päälle. Slurps ! Eilen mainitsin leipasevani sen, niin johan oli jo tarjokkaita kärkkymässä piirakalle. Oletin, että tästä omenaisesta oli kyse, vaikka... niin, no piirakka kuin piirakka. Siis paistos.
Vaikka lutku olenkin, niin huonosti pyhitän lepopäiväni. Sunnuntaina fiilis on usein sellainen puolivillainen ja rauhaton ja pahaenteisen odottava, joten sitä pitää yrittää tyrkkiä kauemmaksi jollain keinolla. Siivoaminen ja paikkojen järjesteleminen on varsin toimiva konsti. Sunnuntaisin saan aina enemmän aikaiseksi kuin muina viikonlopun päivinä.
Monilla perjantai tai jo torstai on siivouspäivä, jotta vkonloppuna koti olisi siisti, vaikka se varmasti sunnuntai-iltana on jo jonkinlaisessa kaaoksessa etenkin, jos perheessä on lapsia. Minä siivoan mielelläni vasta sunnuntaina ne viikon ja viikonlopun sotkut pois, niin maanantaina koti on vielä hyvässä kuosissa, kun tulee töistä kotiin. Vastarannan kiiski tässä niin kuin niin monessa muussakin asiassa. Tänään sain järjesteltyä paljon muutakin, joten olen tyytyväinen itseeni ja maailmaan.
Ja ihonkin tuoksuu kesälle !
Aurinko porotti niin kutsuvasti, että oli pakko kaivaa naapurin emännän kiusaksi ja naapurin isännän kiusaukseksi bikinit esille ja siirtyä pihalle köllimään. Aluksi viileä tuuli hieman puolestaan kiusasi Justiinaa, mutta sitten se luovutti ja sain ottaa rauhassa mollikkaa ja nauttia sen lämmöstä. Aaahhhh... Rusketus, koska sitä se jo nyt oikeasti on eikä vain vähän väriä, syvenee.
Samalla join teetä ja söin eilen tekemäni omenapiirakan jämän. Tai oikeastaan se oli paistos, mutta sama se, miksi sitä kutsuu, herkullista se oli joka tapauksessa. Ja vaniljakastiketta liruteltuna päälle. Slurps ! Eilen mainitsin leipasevani sen, niin johan oli jo tarjokkaita kärkkymässä piirakalle. Oletin, että tästä omenaisesta oli kyse, vaikka... niin, no piirakka kuin piirakka. Siis paistos.
Vaikka lutku olenkin, niin huonosti pyhitän lepopäiväni. Sunnuntaina fiilis on usein sellainen puolivillainen ja rauhaton ja pahaenteisen odottava, joten sitä pitää yrittää tyrkkiä kauemmaksi jollain keinolla. Siivoaminen ja paikkojen järjesteleminen on varsin toimiva konsti. Sunnuntaisin saan aina enemmän aikaiseksi kuin muina viikonlopun päivinä.
Monilla perjantai tai jo torstai on siivouspäivä, jotta vkonloppuna koti olisi siisti, vaikka se varmasti sunnuntai-iltana on jo jonkinlaisessa kaaoksessa etenkin, jos perheessä on lapsia. Minä siivoan mielelläni vasta sunnuntaina ne viikon ja viikonlopun sotkut pois, niin maanantaina koti on vielä hyvässä kuosissa, kun tulee töistä kotiin. Vastarannan kiiski tässä niin kuin niin monessa muussakin asiassa. Tänään sain järjesteltyä paljon muutakin, joten olen tyytyväinen itseeni ja maailmaan.
Ja ihonkin tuoksuu kesälle !
lauantai 16. toukokuuta 2009
Koukussa
Olen koukuttanut itseni kirjoittamiseen.
Kakarana kirjoitin varmasti motillisen päiväkirjoja. Jossainhan nekin ovat... Kirjoitin vuosikausia joka ikinen (yhdyssana ?) päivä. Vaikkei ollut mitään sanomista tai vaikkei ollut mitään tapahtunut. Paitsi että siihen maailman aikaan tapahtui joka päivä tuhat ja yksi asiaa ! Elämä oli yhtä Suurta Draamaa. Onneksi silloin oli nuori. Enää ei sydän, olkoonkin maratoonarin sellainen, kestäisi moista.
Sitten tuli hiljaiset vuodet. Sellaiset vuodet, joiden aikana ihan oikeasti sattui ja tapahtui. Vuodet, joissa olisi ollut aihetta useampaankin Iijoki sarjaan. Ehkä on kuitenkin parempi, ettei niistä Justiinan rillutteluvuosista jäänyt mitään dokumenttia. Olisi ollut kyllä niin raskauttavaa todistusaineistoa, ettei siitä olisi päässyt mitenkään keplottelemaan itseään irti.
Ihan hiljaa en ole kuitenkaan ollut tämän neljännesvuosisadan aikana.
Odotusaikana ja sen jälkeenkin ja siinä välissä kirjoittelin erilaisilla keskustelupalstoilla. Se oli erilaista ja hauskempaakin kuin päiväkirjojen rustaaminen, kun siinä oli se vuorovaikutus. Sitten tapahtui jotain, joka sai minut taas kirjoittamaan. Paljon ja hartaasti. Luojalle siitä kiitos, olisin muuten unohtanut kaiken sen, mitä en voinut koskaan kuvitella unohtavani. (Siitä opin myös, että Elämä korjaa ja auttaa unohtamaan. Ihan kaiken.)
Vuodet vierivät ja taas laskeutui hiljaisuus. Kunnes viime syksynä.
Miten päädyinkään lukemaan blogeja ? En muista. En todellakaan muista, mutta innostuin lukemaan ihmisten kirjoituksia ja kommentoimaan niitä. (Muistan kuin muistankin ! Jossain keskustelussa viitattiin erääseen blogiin, jota aloin seuraamaan ja siitä se lähti. Näin oli.) Pikkuhiljaa alkoi mielessä elää, josko minäkin alkaisin kirjoittamaan blogia. Ja kun joku siemen lähtee itämään muhevassa maaperässä, niin sitähän ei sitten pysäytä mikään. Siitä se lähti.
Ja sen jälkeen olen ollut koukussa. Kirjoittanut sinne ja tänne. Ja jottei sanominen loppuisi kesken, niin blogien välissä kirjoittelen meilejä kirjeenvaihtokaverini kanssa. Blogeista löytyneen. Hän onkin parasta, mitä blogeilta olen saanut, vaikka kyllä tämä omakin näpertely on ollut todella terapeuttista. Ja on edelleen.
Ja jos joku sanoo, että EVVK, niin sou not ja ( ! ) heillekin !
Kakarana kirjoitin varmasti motillisen päiväkirjoja. Jossainhan nekin ovat... Kirjoitin vuosikausia joka ikinen (yhdyssana ?) päivä. Vaikkei ollut mitään sanomista tai vaikkei ollut mitään tapahtunut. Paitsi että siihen maailman aikaan tapahtui joka päivä tuhat ja yksi asiaa ! Elämä oli yhtä Suurta Draamaa. Onneksi silloin oli nuori. Enää ei sydän, olkoonkin maratoonarin sellainen, kestäisi moista.
Sitten tuli hiljaiset vuodet. Sellaiset vuodet, joiden aikana ihan oikeasti sattui ja tapahtui. Vuodet, joissa olisi ollut aihetta useampaankin Iijoki sarjaan. Ehkä on kuitenkin parempi, ettei niistä Justiinan rillutteluvuosista jäänyt mitään dokumenttia. Olisi ollut kyllä niin raskauttavaa todistusaineistoa, ettei siitä olisi päässyt mitenkään keplottelemaan itseään irti.
Ihan hiljaa en ole kuitenkaan ollut tämän neljännesvuosisadan aikana.
Odotusaikana ja sen jälkeenkin ja siinä välissä kirjoittelin erilaisilla keskustelupalstoilla. Se oli erilaista ja hauskempaakin kuin päiväkirjojen rustaaminen, kun siinä oli se vuorovaikutus. Sitten tapahtui jotain, joka sai minut taas kirjoittamaan. Paljon ja hartaasti. Luojalle siitä kiitos, olisin muuten unohtanut kaiken sen, mitä en voinut koskaan kuvitella unohtavani. (Siitä opin myös, että Elämä korjaa ja auttaa unohtamaan. Ihan kaiken.)
Vuodet vierivät ja taas laskeutui hiljaisuus. Kunnes viime syksynä.
Miten päädyinkään lukemaan blogeja ? En muista. En todellakaan muista, mutta innostuin lukemaan ihmisten kirjoituksia ja kommentoimaan niitä. (Muistan kuin muistankin ! Jossain keskustelussa viitattiin erääseen blogiin, jota aloin seuraamaan ja siitä se lähti. Näin oli.) Pikkuhiljaa alkoi mielessä elää, josko minäkin alkaisin kirjoittamaan blogia. Ja kun joku siemen lähtee itämään muhevassa maaperässä, niin sitähän ei sitten pysäytä mikään. Siitä se lähti.
Ja sen jälkeen olen ollut koukussa. Kirjoittanut sinne ja tänne. Ja jottei sanominen loppuisi kesken, niin blogien välissä kirjoittelen meilejä kirjeenvaihtokaverini kanssa. Blogeista löytyneen. Hän onkin parasta, mitä blogeilta olen saanut, vaikka kyllä tämä omakin näpertely on ollut todella terapeuttista. Ja on edelleen.
Ja jos joku sanoo, että EVVK, niin sou not ja ( ! ) heillekin !
Outoja unia
Olen nähnyt jo kahtena peräkkäisenä yönä unia, jotka vieläpä muistan aamullakin. Todella outoja unia. Joku unientulkitsija voisi kehitellä niistä mitä vain...
Toissayönä näin unta, että harrastin seksiä naisen kanssa. Mielenkiintoista... Siis unena ja muutenkin.
Viime yönä näin puolestaan unta, että vietin yön miehen kainalossa. Ja vielä erään tietyn miehen kainalossa, jota en kyllä koskaan ole tavannut livenä. Kerrassaan outoa.
Tutkimattomia ovat unien tiet.
Toissayönä näin unta, että harrastin seksiä naisen kanssa. Mielenkiintoista... Siis unena ja muutenkin.
Viime yönä näin puolestaan unta, että vietin yön miehen kainalossa. Ja vielä erään tietyn miehen kainalossa, jota en kyllä koskaan ole tavannut livenä. Kerrassaan outoa.
Tutkimattomia ovat unien tiet.
16.5.2009 *haukotus*
Väsynyt, mutta... tyytyväinen. Ja se riittää.
Hauska oli tavata vanhoja hyviä ystäviä ja vaihtaa kuulumisia ja nauraa. Viihtyä. Aurinko paistoi ja tuli siinä samalla avattua terassikausikin. Toisen kotimaisen kielen puhujilla oli nähtävästi joku erikoispäivä, kun olivat levittäytyneet kaupungille erilaisin tapahtumin. Ruotsinpulputusta kuului joka puolella ja tuntui ihan kuin olisi ollut 'ulkomailla'. Eipä haitannut, kun viihdepuoli tuli samalla hoidettua.
Se on käsittämätön juttu, miten se aina voi olla niin. Sinulla on ystävä, jota et ole nähnyt tai hänestä kuullut X vuoteen. Sitten tapaat jonkun, joka tuntee ystäväsi ja lähetät terveisiä jne. Ja sitten. Viikko tai pari päivää, niin törmäät tähän ystävään aivan täydellisen yllättäen. Näin kävi minulle eilen.
Istuttiin terassilla, kun ohitsemme pyyhkäisi mieshenkilö, josta en voinut erehtyä. Takaapäinkin tunnistin hänet heti 20 vuoden takaiseksi työkaverikseni, joka ei ollut muuttunut yhtään 20 vuodessa ja jonka viimeksi olen nähnyt 7 vuotta sitten. Jälleennäkeminen oli riemukas molemmin puolin, sen saattoi koko terassiväki huomata.
Päivitettiin kuulumiset puolin ja toisin. Hän osasi kertoa kuulumisia monesta vanhasta työkaverista. Hän kirjasi ylös kaikki mahdolliset yhteystietoni ja minä hänen. Sovimme jo alustavasti, että kesällä voisimme tavata yhdessä lasten kanssa kesäharrastusten merkeissä. Hauskaa !
Terassilta siirryimme ravintolaan, jonka kuvittelin melko tyyriiksi. Ajattelin, että antaa mennä, eihän sitä nyt joka viikonloppu käy ulkona syömässä. Söin siis hyvin alkudrinksusta ja -ruuasta lähtien. En tosin jälkiruokaa. Loppulasku oli käsittämättömän pieni ! Olin varautunut maksamaan ainakin tuplasumman ja vähän enemmänkin. Puitteet olivat kuitenkin sen verran prameat, että kuvittelin jo niiden lisäävän laskun loppusummaa. Iloinen yllätys siinäkin siis !
Siirryttiin alakertaan juttelemaan, kuuntelemaan musiikkia ja ottamaan juomaa.
Jo terassilla karkasi mopo käsistä, kun join kahta eri juomalaatua. Ajattelin, että kun peli on jo kuitenkin tulevan aamun kannalta menetetty, niin eipä väliä ja join reteästi vielä kahta muuta viinasta siihen päälle. Tein siis täydellisen sekoituksen, vaikka vähemmälläkin sen krapulani saan.
Ilta oli nähtävästi jyvitetty entisille työkavereille, koska törmäsimme vielä yhteen, tällä kertaa yhteiseen, entiseen työkaveriimme. Miten sitä muistaakin kaikki sellaisetkin ihmiset, joiden kanssa ei koskaan ole liikaa ollut tekemisissä ja joita ei juurikaan ole muistellut tai muistanut vuosikausiin ? Uskomatonta. Ja nimikin tuli heti mieleen kaikkien odotusten vastaisesti ! Ällistyttävää.
Porukkaa oli liikenteessä todella kiitettävästi. Ihmiset olivat kaivautuneet luolistaan nauttimaan auringosta ja perjatai-illan huumasta. Kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella, jotkut suorastaan riehakkaalla, kuten esim. sekin Uutisvuodosta tuttu naama, joka jakoi märkiä poskisuudelmia myös Justiinalle seuralaistensa paheksuvien katseiden alla. Ei siis ihan hukkaan mennyt sekään ilta.
Muutenkin ihmiset olivat iloisia. Sain ystävällisiä ja kiinnostuneenkin oloisia vastahymyjä ja tulipa siellä joku kehukin Justiinalle. Vaatimattomana ihmisenä en lähde niitä nyt näin julkistamaan, mutta tulin niistä erittäin hyvälle tuulelle. Myös se entinen työkaveri, tämä naispuoleinen, jaksoi kehua edustavaa ja muuttunutta olemustani ja hänet tuntien, uskon hänen olleen vilpitön ihasteluissaan. Loistava alku alkaneelle kesälle !
Olin kotona jo ihmisten aikaan eli n. klo 01 ja nälkä kurni suolissa. Pakko oli syödä moooonta leipää ja kyllä ne maistuivatkin aivan taivaalliselle.
Nyt aamulla huomasin yllätyksekseni, ettei ollut yhtään tympeä baari-illan jälkeinen olo. Kaikesta juomien sekoittelusta huolimatta. Ehkä siihen auttoi, kun viimeiset kolme juomaa olivat vissyä sitruunaviipaleella eikä juomien kokonaismääräkään noussut järjettömiin, jos laskee ne niille kahdeksalle tunnille, jotka liikenteessä olin.
Eli yhteenvetona voin todeta, että mukavaa oli, kannatti lähteä, mutta yhtään kauemmin en olisi jaksanut olla enkä myöskään olisi jaksanut tutustua uusiin naamoihin. Vanhat riittivät tällä kertaa varsin mainiosti, vaikka muutama uusi naama olisi halunnut tutustua minuun. Toisella kertaa sitten.
Aurinko paistaa, hyvä mieli ja koko viikonloppu vielä edessä ! Jipii !!
Hauska oli tavata vanhoja hyviä ystäviä ja vaihtaa kuulumisia ja nauraa. Viihtyä. Aurinko paistoi ja tuli siinä samalla avattua terassikausikin. Toisen kotimaisen kielen puhujilla oli nähtävästi joku erikoispäivä, kun olivat levittäytyneet kaupungille erilaisin tapahtumin. Ruotsinpulputusta kuului joka puolella ja tuntui ihan kuin olisi ollut 'ulkomailla'. Eipä haitannut, kun viihdepuoli tuli samalla hoidettua.
Se on käsittämätön juttu, miten se aina voi olla niin. Sinulla on ystävä, jota et ole nähnyt tai hänestä kuullut X vuoteen. Sitten tapaat jonkun, joka tuntee ystäväsi ja lähetät terveisiä jne. Ja sitten. Viikko tai pari päivää, niin törmäät tähän ystävään aivan täydellisen yllättäen. Näin kävi minulle eilen.
Istuttiin terassilla, kun ohitsemme pyyhkäisi mieshenkilö, josta en voinut erehtyä. Takaapäinkin tunnistin hänet heti 20 vuoden takaiseksi työkaverikseni, joka ei ollut muuttunut yhtään 20 vuodessa ja jonka viimeksi olen nähnyt 7 vuotta sitten. Jälleennäkeminen oli riemukas molemmin puolin, sen saattoi koko terassiväki huomata.
Päivitettiin kuulumiset puolin ja toisin. Hän osasi kertoa kuulumisia monesta vanhasta työkaverista. Hän kirjasi ylös kaikki mahdolliset yhteystietoni ja minä hänen. Sovimme jo alustavasti, että kesällä voisimme tavata yhdessä lasten kanssa kesäharrastusten merkeissä. Hauskaa !
Terassilta siirryimme ravintolaan, jonka kuvittelin melko tyyriiksi. Ajattelin, että antaa mennä, eihän sitä nyt joka viikonloppu käy ulkona syömässä. Söin siis hyvin alkudrinksusta ja -ruuasta lähtien. En tosin jälkiruokaa. Loppulasku oli käsittämättömän pieni ! Olin varautunut maksamaan ainakin tuplasumman ja vähän enemmänkin. Puitteet olivat kuitenkin sen verran prameat, että kuvittelin jo niiden lisäävän laskun loppusummaa. Iloinen yllätys siinäkin siis !
Siirryttiin alakertaan juttelemaan, kuuntelemaan musiikkia ja ottamaan juomaa.
Jo terassilla karkasi mopo käsistä, kun join kahta eri juomalaatua. Ajattelin, että kun peli on jo kuitenkin tulevan aamun kannalta menetetty, niin eipä väliä ja join reteästi vielä kahta muuta viinasta siihen päälle. Tein siis täydellisen sekoituksen, vaikka vähemmälläkin sen krapulani saan.
Ilta oli nähtävästi jyvitetty entisille työkavereille, koska törmäsimme vielä yhteen, tällä kertaa yhteiseen, entiseen työkaveriimme. Miten sitä muistaakin kaikki sellaisetkin ihmiset, joiden kanssa ei koskaan ole liikaa ollut tekemisissä ja joita ei juurikaan ole muistellut tai muistanut vuosikausiin ? Uskomatonta. Ja nimikin tuli heti mieleen kaikkien odotusten vastaisesti ! Ällistyttävää.
Porukkaa oli liikenteessä todella kiitettävästi. Ihmiset olivat kaivautuneet luolistaan nauttimaan auringosta ja perjatai-illan huumasta. Kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella, jotkut suorastaan riehakkaalla, kuten esim. sekin Uutisvuodosta tuttu naama, joka jakoi märkiä poskisuudelmia myös Justiinalle seuralaistensa paheksuvien katseiden alla. Ei siis ihan hukkaan mennyt sekään ilta.
Muutenkin ihmiset olivat iloisia. Sain ystävällisiä ja kiinnostuneenkin oloisia vastahymyjä ja tulipa siellä joku kehukin Justiinalle. Vaatimattomana ihmisenä en lähde niitä nyt näin julkistamaan, mutta tulin niistä erittäin hyvälle tuulelle. Myös se entinen työkaveri, tämä naispuoleinen, jaksoi kehua edustavaa ja muuttunutta olemustani ja hänet tuntien, uskon hänen olleen vilpitön ihasteluissaan. Loistava alku alkaneelle kesälle !
Olin kotona jo ihmisten aikaan eli n. klo 01 ja nälkä kurni suolissa. Pakko oli syödä moooonta leipää ja kyllä ne maistuivatkin aivan taivaalliselle.
Nyt aamulla huomasin yllätyksekseni, ettei ollut yhtään tympeä baari-illan jälkeinen olo. Kaikesta juomien sekoittelusta huolimatta. Ehkä siihen auttoi, kun viimeiset kolme juomaa olivat vissyä sitruunaviipaleella eikä juomien kokonaismääräkään noussut järjettömiin, jos laskee ne niille kahdeksalle tunnille, jotka liikenteessä olin.
Eli yhteenvetona voin todeta, että mukavaa oli, kannatti lähteä, mutta yhtään kauemmin en olisi jaksanut olla enkä myöskään olisi jaksanut tutustua uusiin naamoihin. Vanhat riittivät tällä kertaa varsin mainiosti, vaikka muutama uusi naama olisi halunnut tutustua minuun. Toisella kertaa sitten.
Aurinko paistaa, hyvä mieli ja koko viikonloppu vielä edessä ! Jipii !!
perjantai 15. toukokuuta 2009
torstai 14. toukokuuta 2009
"Än, yy, tee..."
Lähtölaskenta on alkanut. Huomiseen iltaan.
Justiina vaihtaa vapaalle. Kyllä, aivan oikein. Huomenna on se ilta, joten vaviskoon kaupunki ja sen Ylimieliset Uroot, olen tulossa !
Kävin saunassa (vaikken olisi ihan vielä saanut, mutta "sou not, sano Matti Nykänen" ja Zustiina kans !). Pehmitin itseni ihanissa puusaunan löylyissä. Pesin itsestäni viikon pölyt pois ilman mitään ylimääräisiä haisuaineita. Kasvoille tein kuorinnan, jos vaikka joku Ylimielisistä Uroista haluaisi painaa karhean poskensa vasten Justiinan silkinpehmeää poskea. Hiukset pesin miedosti ja luonnollisesti tuoksuvalla pesuaine + hoitoaine -yhdistelmällä, jotta ne olisivat huomenna elävän ja kiiltävän näköiset. Ja tuntuiset, jos joku haluaisi kuljettaa sormiaan niiden lomassa. Vaatteet alusvaatteita myöten on valittu huolella. Seksikkäät, mutteivät liian paljastavat. Sellaiset vartalonmyötäiset. Tummat, luonnollisesti... paitsi...
Olen jo valmiiksi ihan fiiliksissä ja se ei luonnollisestikaan voi olla näkymättä myös huomenillalla. Hymyilen muutenkin koko ajan, mutta hyvä ja rentoutunut mieli saa minut säteilemään, tiedän sen jo nyt. Huomasin sen jo iltapäivällä.
Meillä oli viikottainen palaveri lähimpien työtovereiden kanssa ja olin niin lupsakkaalla tuulella, että saimme asiat puhuttua selviksi erittäin riehakkaissa tunnelmissa. Kuka sanoo, ettei hommia saisi hoidettua, vaikka naurettaisiin kippurassa ja vedet silmissä ? Päinvastoin ! Aihe oli tympeähkö, joten huvittavat esimerkkini kevensivät tunnelmaa suunnattomasti. Saimme kaikki moooooonta vuotta lisää elinaikaa.
Dip-pa-daa, dip-pa-daa, dip-pa-daa.... Huomenna vietetään mukavaaaaa !
Justiina vaihtaa vapaalle. Kyllä, aivan oikein. Huomenna on se ilta, joten vaviskoon kaupunki ja sen Ylimieliset Uroot, olen tulossa !
Kävin saunassa (vaikken olisi ihan vielä saanut, mutta "sou not, sano Matti Nykänen" ja Zustiina kans !). Pehmitin itseni ihanissa puusaunan löylyissä. Pesin itsestäni viikon pölyt pois ilman mitään ylimääräisiä haisuaineita. Kasvoille tein kuorinnan, jos vaikka joku Ylimielisistä Uroista haluaisi painaa karhean poskensa vasten Justiinan silkinpehmeää poskea. Hiukset pesin miedosti ja luonnollisesti tuoksuvalla pesuaine + hoitoaine -yhdistelmällä, jotta ne olisivat huomenna elävän ja kiiltävän näköiset. Ja tuntuiset, jos joku haluaisi kuljettaa sormiaan niiden lomassa. Vaatteet alusvaatteita myöten on valittu huolella. Seksikkäät, mutteivät liian paljastavat. Sellaiset vartalonmyötäiset. Tummat, luonnollisesti... paitsi...
Olen jo valmiiksi ihan fiiliksissä ja se ei luonnollisestikaan voi olla näkymättä myös huomenillalla. Hymyilen muutenkin koko ajan, mutta hyvä ja rentoutunut mieli saa minut säteilemään, tiedän sen jo nyt. Huomasin sen jo iltapäivällä.
Meillä oli viikottainen palaveri lähimpien työtovereiden kanssa ja olin niin lupsakkaalla tuulella, että saimme asiat puhuttua selviksi erittäin riehakkaissa tunnelmissa. Kuka sanoo, ettei hommia saisi hoidettua, vaikka naurettaisiin kippurassa ja vedet silmissä ? Päinvastoin ! Aihe oli tympeähkö, joten huvittavat esimerkkini kevensivät tunnelmaa suunnattomasti. Saimme kaikki moooooonta vuotta lisää elinaikaa.
Dip-pa-daa, dip-pa-daa, dip-pa-daa.... Huomenna vietetään mukavaaaaa !
14.5.2009 Osa 2
Sama vitutus jatkuu. Tai ei sama. Aihe on eri ja se tarkoittaa sitä, että jatkossa kuluu aikaa, vaivaa, hermoja ja rahaa.
Eli huolien, murheiden ja vitutuksen aiheiden määrän täytyy olla vakio, koska kun yhdestä pääsee eroon, niin toinen ilmestyy tilalle. Mutta oliko tuo nyt mikään yllätys ? Se verran on vuosirenkaita sarvissa, että on oppinut jo, että ikinä ei ole hyvin. Murheiden koko vain vaihtelee.
Tämä on ehkä harmina hieman vakavampaa keskiluokkaa, mutta siitäkin selvinnee rahalla. Ja ajalla. Ja hermojen menetyksellä, mutta hengissä kuitenkin. Eli ei ehkä sittenkään niin paha, mutta harmittaa kuitenkin.
Pitää muistaa, että huonomminkin voisi olla. Ja senkin näyttää syksy, onko.....
Eli huolien, murheiden ja vitutuksen aiheiden määrän täytyy olla vakio, koska kun yhdestä pääsee eroon, niin toinen ilmestyy tilalle. Mutta oliko tuo nyt mikään yllätys ? Se verran on vuosirenkaita sarvissa, että on oppinut jo, että ikinä ei ole hyvin. Murheiden koko vain vaihtelee.
Tämä on ehkä harmina hieman vakavampaa keskiluokkaa, mutta siitäkin selvinnee rahalla. Ja ajalla. Ja hermojen menetyksellä, mutta hengissä kuitenkin. Eli ei ehkä sittenkään niin paha, mutta harmittaa kuitenkin.
Pitää muistaa, että huonomminkin voisi olla. Ja senkin näyttää syksy, onko.....
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
tiistai 12. toukokuuta 2009
AUTS !
Huono omatunto siellä nipistelee perskannikasta. Ja lujaa sittenkin.
Olen kuunnellut, kuinka toiset juoksevat lenkkiä hikipäässä ja käyvät salilla korput kovina. Vahtivat syömistään ja pitävät itsestään kaikin puolin huolta. Valmistautuvat tulevaa varten toimittamalla itsensä kesäkuntoon. Piru...
Ja mitä tekee Justiina ? Lataa leivän päälle Oltermannia vielä toisenkin siivun. Nappaa rasiasta n. 5.. 6.. 7 meetwurstisiivua (EI mitään kevytversiota) kylmiltään. Juo saunaoluen... seuraksi toisenkin. Mässyttää naamaansa pääsiäiseltä kaapin perukoille 'unohtuneet' (lue: lapsilta piilotetut) pääsiäissuklaat ja hedelmärakeet. Röyh...
"No, en mä nyt ehdi pyörää kaivaa.. missä se kypäräkin nyt on..? Äh, hitto, menen autolla. Pääsen nopeamminkin, kun on jo kiire." "Aika mustat pilvet... taitaa tuullakin... ja kurkkuakin kaihertaa vielä. Joo, alkaa sataa, ei nyt voi lähteä kävelemään... on vähän nälkäkin..."
Kärsäkipuinen sika... oliskohan tää nyt sitä sikatautia ??!?
Mitä vielä ! Pelkkää normisuomalaista lorvikatarria, johon ei auta kuin potku takalistoon ja munalukko jääkaapinoveen. Ja noin 50 isoa peiliä ripoteltuna tasaisesti ympäri asuntoa.
Hmmm... salaattia, kurkkua... paprikaa, retiisejä ja... kirsikkatomaatteja ! Siinä Justiina-kanin tämäniltainen iltapala. Ja litra vettä. Suoraan hanasta. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja nesteet kiertoon !
Nyt alkoi uusi elämä.
Olen kuunnellut, kuinka toiset juoksevat lenkkiä hikipäässä ja käyvät salilla korput kovina. Vahtivat syömistään ja pitävät itsestään kaikin puolin huolta. Valmistautuvat tulevaa varten toimittamalla itsensä kesäkuntoon. Piru...
Ja mitä tekee Justiina ? Lataa leivän päälle Oltermannia vielä toisenkin siivun. Nappaa rasiasta n. 5.. 6.. 7 meetwurstisiivua (EI mitään kevytversiota) kylmiltään. Juo saunaoluen... seuraksi toisenkin. Mässyttää naamaansa pääsiäiseltä kaapin perukoille 'unohtuneet' (lue: lapsilta piilotetut) pääsiäissuklaat ja hedelmärakeet. Röyh...
"No, en mä nyt ehdi pyörää kaivaa.. missä se kypäräkin nyt on..? Äh, hitto, menen autolla. Pääsen nopeamminkin, kun on jo kiire." "Aika mustat pilvet... taitaa tuullakin... ja kurkkuakin kaihertaa vielä. Joo, alkaa sataa, ei nyt voi lähteä kävelemään... on vähän nälkäkin..."
Kärsäkipuinen sika... oliskohan tää nyt sitä sikatautia ??!?
Mitä vielä ! Pelkkää normisuomalaista lorvikatarria, johon ei auta kuin potku takalistoon ja munalukko jääkaapinoveen. Ja noin 50 isoa peiliä ripoteltuna tasaisesti ympäri asuntoa.
Hmmm... salaattia, kurkkua... paprikaa, retiisejä ja... kirsikkatomaatteja ! Siinä Justiina-kanin tämäniltainen iltapala. Ja litra vettä. Suoraan hanasta. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja nesteet kiertoon !
Nyt alkoi uusi elämä.
EEIIIIIIIIII !!!
LÖYSIN HARMAAN HIUKSEN !
Ensimmäisen. Ja omasta päästäni. Saakeli soikoon !!
Onneksi sain sen kiinni. Havaitsin sen jo pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran, mutta se oli silloin niin vikkelä, etten saanut siitä pitävää otetta. Nyt se oli jotenkin väsähtäneen oloinen eikä tehnyt vastarintaa kuin nimellisesti, kun nyhdin sen irti päästäni.
Paha vain, että tiedä, että sillä lymyilee aivan varmasti ystäviä jossain kuontaloni kätköissä valmiina ilmestymään eturiviin juuri silloin, kun pitäisi esiintyä erityisen hehkeänä ja nuorekkaana.
Miten se menikään... "Vain Melody ja minä tiedämme..."
Ensimmäisen. Ja omasta päästäni. Saakeli soikoon !!
Onneksi sain sen kiinni. Havaitsin sen jo pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran, mutta se oli silloin niin vikkelä, etten saanut siitä pitävää otetta. Nyt se oli jotenkin väsähtäneen oloinen eikä tehnyt vastarintaa kuin nimellisesti, kun nyhdin sen irti päästäni.
Paha vain, että tiedä, että sillä lymyilee aivan varmasti ystäviä jossain kuontaloni kätköissä valmiina ilmestymään eturiviin juuri silloin, kun pitäisi esiintyä erityisen hehkeänä ja nuorekkaana.
Miten se menikään... "Vain Melody ja minä tiedämme..."
12.5.2009 Meili
Osa 2 eli jatkoa kirjoitukselle "Posti".
Kolme viikkoa sitten hehkuttelin samaa asiaa, huomaan. Eipä haittaa, itsellenihän hehkuttelen.
Meilit ovat tänä päivänä kirjojen ja blogien jälkeen parasta lukemista. Tai itseasiassa ei. Minulle meilit ovat sitä parasta lukemista. Ei ehkä Finlandia-palkinto tasoa, mutta ihania ja herkullisia ja mikä hurmaavinta: Minulle kirjoitettuja. Vain ja Ainoastaan Minulle.
Tämä nykyinen meilikaverini on se, mistä tämän vuoden tulen muistamaan erityisen hyvänä meilivuotena. Hänestä sen muistan ja kirjoituksistaan.
Jos sanonta, että "nauru pidentää ikää" pitää paikkansa, niin olen hänen ansiostaan saanut useita vuosirenkaita lisää odottamaan minua elämäni ehtoolla. Miten voikin saada sanoihin, ehkä vain muutamiin, niin paljon ilmeikkyyttä ja väriä kuin hän saa ?
Kerroin hänelle, että näinkin lyhyen 'tuttavuuden' jälkeen, minun olisi vaikea lopettaa postinvaihtoamme, jos se jostain syystä olisi pakko. Iso, kylmä aukko jäisi elämääni, se on varma. Elämä jatkuisi tietysti enkä ole pahassa mielessä riippuvainen hänen viesteistään, mutta kukapa nyt ei jäisi kaipaamaan miellyttävää ajatustenvaihtoseuraa.
Välillä kyllä ihan nolottaa, kun tuntuu, etteivät ajatuksen todellakaan ole kovin korkealentoisia ja syvällisiä... Olisin kyllä kiinnostunut keskustelemaan monistakin asioista vähän syvällisemmin, mutta se edellyttäisi jonkinlaista 'avautumista' enkä uskalla lähteä liikaa 'utelemaan', etten loukkaisi ja olisi liian tungetteleva. Vaikken sitä uteluksi tarkoittaisi, niin toinen voi sen niin kuitenkin ottaa. Varovaisesti pitää siis luovia ja yrittää pitäytyä mahdollisimman neutraaleissa asioissa. Voisin tietysti ensin itse 'avautua', mutta sekin saatetaan tulkita siten, että siihen on sitten pakko vastata 'samalla mitalla'. Enkä sitten kyllä myöskään halua kuulla, että olen kysynyt jotain sellaista, joka on liian intiimiä toisesta.
Äh, vaikeaa, mutta ei se haittaa. Meilit ovat kuitenkin päiväni piristys !
Kolme viikkoa sitten hehkuttelin samaa asiaa, huomaan. Eipä haittaa, itsellenihän hehkuttelen.
Meilit ovat tänä päivänä kirjojen ja blogien jälkeen parasta lukemista. Tai itseasiassa ei. Minulle meilit ovat sitä parasta lukemista. Ei ehkä Finlandia-palkinto tasoa, mutta ihania ja herkullisia ja mikä hurmaavinta: Minulle kirjoitettuja. Vain ja Ainoastaan Minulle.
Tämä nykyinen meilikaverini on se, mistä tämän vuoden tulen muistamaan erityisen hyvänä meilivuotena. Hänestä sen muistan ja kirjoituksistaan.
Jos sanonta, että "nauru pidentää ikää" pitää paikkansa, niin olen hänen ansiostaan saanut useita vuosirenkaita lisää odottamaan minua elämäni ehtoolla. Miten voikin saada sanoihin, ehkä vain muutamiin, niin paljon ilmeikkyyttä ja väriä kuin hän saa ?
Kerroin hänelle, että näinkin lyhyen 'tuttavuuden' jälkeen, minun olisi vaikea lopettaa postinvaihtoamme, jos se jostain syystä olisi pakko. Iso, kylmä aukko jäisi elämääni, se on varma. Elämä jatkuisi tietysti enkä ole pahassa mielessä riippuvainen hänen viesteistään, mutta kukapa nyt ei jäisi kaipaamaan miellyttävää ajatustenvaihtoseuraa.
Välillä kyllä ihan nolottaa, kun tuntuu, etteivät ajatuksen todellakaan ole kovin korkealentoisia ja syvällisiä... Olisin kyllä kiinnostunut keskustelemaan monistakin asioista vähän syvällisemmin, mutta se edellyttäisi jonkinlaista 'avautumista' enkä uskalla lähteä liikaa 'utelemaan', etten loukkaisi ja olisi liian tungetteleva. Vaikken sitä uteluksi tarkoittaisi, niin toinen voi sen niin kuitenkin ottaa. Varovaisesti pitää siis luovia ja yrittää pitäytyä mahdollisimman neutraaleissa asioissa. Voisin tietysti ensin itse 'avautua', mutta sekin saatetaan tulkita siten, että siihen on sitten pakko vastata 'samalla mitalla'. Enkä sitten kyllä myöskään halua kuulla, että olen kysynyt jotain sellaista, joka on liian intiimiä toisesta.
Äh, vaikeaa, mutta ei se haittaa. Meilit ovat kuitenkin päiväni piristys !
maanantai 11. toukokuuta 2009
Hyvät naurut !
Hyvät naurut ovat niin harvassa, että niitä on ihan pakko mainostaa.
Edelliset (aika monetkin) kirvoitti Juha Vuorinen Juoppis -sarjallaan, sitten Keijo Leppänen muutamalla opuksella ja nyt Jaska blogillaan Jaskan Paska Blogi.
Nauroin aivan katketakseni tämän nuoren miehen kirjoituksille sairaalapäivistä. En pahantahtoisesti enkä vahingoniloisesti tietenkään, vaan sanavalinnoille ja kirjoitustyylille. Huh, huh... Olenkohan koskaan aikaisemmin kenenkään blogikirjoituksille nauranut noin...? En kyllä ihan heti muista.
Hauska tyyppi ! Täytyypi seurailla.
Edelliset (aika monetkin) kirvoitti Juha Vuorinen Juoppis -sarjallaan, sitten Keijo Leppänen muutamalla opuksella ja nyt Jaska blogillaan Jaskan Paska Blogi.
Nauroin aivan katketakseni tämän nuoren miehen kirjoituksille sairaalapäivistä. En pahantahtoisesti enkä vahingoniloisesti tietenkään, vaan sanavalinnoille ja kirjoitustyylille. Huh, huh... Olenkohan koskaan aikaisemmin kenenkään blogikirjoituksille nauranut noin...? En kyllä ihan heti muista.
Hauska tyyppi ! Täytyypi seurailla.
"Näin unta X:stä kerran..."
Nyt huvittaa. Justiinasta nähdään unia.
Tässä jokunen päivä sitten sain viestin, jossa kerrottiin, että olin vieraillut erään henkilön, miespuolisen, unessa. Hän ei osannut kertoa, miksi tiesi sen unessa esiintyneen naisen olleen minä, mutta oli kuulemma melko varma siitä. Uni oli ollut epämääräinen, kuten unet niin valitettavan usein ovat ja epämääräiseksi jäi unen sisältökin. Joku perusnormifilmi se kaiketi vain kuitenkin oli ollut. Harmillista sinäänsä.
Tänään puolestaan minun kerrottiin esiintyneen oikein perinteisessä 'taide'unessa. No, niin sitä pitää ! Se kuullosti jo paljon paremmalta ! Tällä paljaalla uneksijalla oli ollut pikkasen enemmän pikseleitä ja siten unikin oli ollut huomattavasti tarkempi. Sainkin siitä kiitettävän yksityiskohtaisen selostuksen. Hämmentävää, miten 'taiteellinen' sitä saattaakin olla... toisen unessa. Valitettavasti se oli selkeä toiveuni. Eihän nyt vanhasta tädistä sellaiseen olisi...
Kai.
Tässä jokunen päivä sitten sain viestin, jossa kerrottiin, että olin vieraillut erään henkilön, miespuolisen, unessa. Hän ei osannut kertoa, miksi tiesi sen unessa esiintyneen naisen olleen minä, mutta oli kuulemma melko varma siitä. Uni oli ollut epämääräinen, kuten unet niin valitettavan usein ovat ja epämääräiseksi jäi unen sisältökin. Joku perusnormifilmi se kaiketi vain kuitenkin oli ollut. Harmillista sinäänsä.
Tänään puolestaan minun kerrottiin esiintyneen oikein perinteisessä 'taide'unessa. No, niin sitä pitää ! Se kuullosti jo paljon paremmalta ! Tällä paljaalla uneksijalla oli ollut pikkasen enemmän pikseleitä ja siten unikin oli ollut huomattavasti tarkempi. Sainkin siitä kiitettävän yksityiskohtaisen selostuksen. Hämmentävää, miten 'taiteellinen' sitä saattaakin olla... toisen unessa. Valitettavasti se oli selkeä toiveuni. Eihän nyt vanhasta tädistä sellaiseen olisi...
Kai.
Esteri
Ei mikään kemiallinen yhdiste vaan rouva E., joka repäisi perseensä kerralla oikein kunnolla !!
En ole eläissäni nähnyt tuollaista vedentuloa ! Ränneistäkin vesi sinkoutui puolentoista metrin päähän, kun sitä tuli niin mielettömästi ja kovalla voimalla. Jalkakäytäviltä vesi ei ehtinyt valua ajotielle tarpeeksi nopeasti vaan jäi siihen niin, että kengät olivat täynnä vettä. Ajotiellä viemärit puolestaan eivät ehtineet vetää tarpeeksi nopeasti ja vettä oli kaduilla parikymmentä senttiä. Veden tehoa lisäsi se, että välillä tuli puuskia, joissa ei satanut enää vettä vaan rakeita ja räntää.
Kaikki, toistan KAIKKI vaatteeni olivat litimärät. Vesi valui pitkin naamaa kuin olisi suihkussa seissyt ja tukka oli litimärkä ja valuva. Laukku oli litimärkä, samoin sen sisältö. Ja mikä parasta: kaikki tämä märkyys alle 15 sekunnin ! Tein näet juoksuennätyksen sitten lukiovuosien ja siinä ei todellakaan kauaa nokka tohissut.
Eikä riittänyt, että vesi-rae-räntä -sekoitusta tuli harmaana seinänä. Ääni- ja valoefektitkin olivat kerrankin kohdallaan: ukkonen paukkui ja salamat räiskähtelivät ennennäkemättömällä voimalla. Oikein kunnon kevätmyrskyä parhaimmillaan !
En olisi Justiina, jos en olisi tässäkin tilanteessa nähnyt sen koomista puolta. Nauroin jo juostessani kohti bussipysäkkiä ja bussipysäkillä repesin lopullisesti. Bussi tuli sillä sekunnilla pysäkille ja nauru jatkui bussin sisällä. Kuski tyytyi murahtamaan jotain perisuomalaisen tympeää kikattamiselleni, mutta se vain sai nauruni yltymään. Ja useimpia kanssamatkustajiakin alkoi huvittava näky, minä, naurattamaan.
No, "itku pitkästä ilosta, pieru paljosta nauramisesta" tiesi jo vanha kansakin, mutta tästä nauramisesta on todennäköisempi tulos keuhkokuume huomenna. Tai siis siitä kastumisesta. Ja sen verran mustanpuhuvia pilviä nousee metsän takaa, että lisää samaa laatua on kohta taas tosiasia. Kivaa... kun istuu lämpimässä sisällä.
Vai pitäisikö nykäistä sadeviitta päälle ja lähteä huvittelemaan kesäsateeseen...?
En ole eläissäni nähnyt tuollaista vedentuloa ! Ränneistäkin vesi sinkoutui puolentoista metrin päähän, kun sitä tuli niin mielettömästi ja kovalla voimalla. Jalkakäytäviltä vesi ei ehtinyt valua ajotielle tarpeeksi nopeasti vaan jäi siihen niin, että kengät olivat täynnä vettä. Ajotiellä viemärit puolestaan eivät ehtineet vetää tarpeeksi nopeasti ja vettä oli kaduilla parikymmentä senttiä. Veden tehoa lisäsi se, että välillä tuli puuskia, joissa ei satanut enää vettä vaan rakeita ja räntää.
Kaikki, toistan KAIKKI vaatteeni olivat litimärät. Vesi valui pitkin naamaa kuin olisi suihkussa seissyt ja tukka oli litimärkä ja valuva. Laukku oli litimärkä, samoin sen sisältö. Ja mikä parasta: kaikki tämä märkyys alle 15 sekunnin ! Tein näet juoksuennätyksen sitten lukiovuosien ja siinä ei todellakaan kauaa nokka tohissut.
Eikä riittänyt, että vesi-rae-räntä -sekoitusta tuli harmaana seinänä. Ääni- ja valoefektitkin olivat kerrankin kohdallaan: ukkonen paukkui ja salamat räiskähtelivät ennennäkemättömällä voimalla. Oikein kunnon kevätmyrskyä parhaimmillaan !
En olisi Justiina, jos en olisi tässäkin tilanteessa nähnyt sen koomista puolta. Nauroin jo juostessani kohti bussipysäkkiä ja bussipysäkillä repesin lopullisesti. Bussi tuli sillä sekunnilla pysäkille ja nauru jatkui bussin sisällä. Kuski tyytyi murahtamaan jotain perisuomalaisen tympeää kikattamiselleni, mutta se vain sai nauruni yltymään. Ja useimpia kanssamatkustajiakin alkoi huvittava näky, minä, naurattamaan.
No, "itku pitkästä ilosta, pieru paljosta nauramisesta" tiesi jo vanha kansakin, mutta tästä nauramisesta on todennäköisempi tulos keuhkokuume huomenna. Tai siis siitä kastumisesta. Ja sen verran mustanpuhuvia pilviä nousee metsän takaa, että lisää samaa laatua on kohta taas tosiasia. Kivaa... kun istuu lämpimässä sisällä.
Vai pitäisikö nykäistä sadeviitta päälle ja lähteä huvittelemaan kesäsateeseen...?
11.5.2009 Ratapölkkynä
Oli pakko 'nöyrtyä' ratapölkyksi...
Annoin siis periksi viisaampana, vaikkei hän insinööri (DI) olekaan. Laitoin hauskan kuvaviestin siitä, kuinka luonto laskeutuu kaupunkiin, hra A:lle.
Hän oli taatusti yllättynyt viestistä. Iloisestikin, toivon mukaan. Vaihdeltiin siinä muutamat kuulumiset ja ymmärtääkseni 'sotakirveet' on nyt haudattu. Vaikka eihän tässä nyt mitään suurempaa konfliktia ollut, pientä kylmän sodan ilmapiiriä vain eikä sekään ihan absoluuttisessa nollapisteessä vielä. Viestikapula on nyt sitten jatkossa taas hänellä...
Hassua, että siitäkin on jo kohta 7 kuukautta, kun ollaan viimeksi tavattu. Niin se aika rientää. Juosten.
Onneksi on kesä tulossa !
Annoin siis periksi viisaampana, vaikkei hän insinööri (DI) olekaan. Laitoin hauskan kuvaviestin siitä, kuinka luonto laskeutuu kaupunkiin, hra A:lle.
Hän oli taatusti yllättynyt viestistä. Iloisestikin, toivon mukaan. Vaihdeltiin siinä muutamat kuulumiset ja ymmärtääkseni 'sotakirveet' on nyt haudattu. Vaikka eihän tässä nyt mitään suurempaa konfliktia ollut, pientä kylmän sodan ilmapiiriä vain eikä sekään ihan absoluuttisessa nollapisteessä vielä. Viestikapula on nyt sitten jatkossa taas hänellä...
Hassua, että siitäkin on jo kohta 7 kuukautta, kun ollaan viimeksi tavattu. Niin se aika rientää. Juosten.
Onneksi on kesä tulossa !
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Abused
En tykkää tilanteesta yhtään.
Minulla on tuttava. Koen, että hän käyttää minua hyväkseen. Lepo vain, ei ole kysymys seksistä tälläkään kertaa. Se on jotenkin paljon monimutkaisempaa, 'monisyisempää'.
Hän on periaatteessa ystävällinen ja huomaavainen ja rehellinen, hauskakin. Eikä hän sitä edes varmasti koe mitenkään hyväksikäytöksi. Mutta tietää kyllä, mitä minusta haluaa ja ottaa sen. Ja saakin sen, koska olen kiltti. Ja sitten toisaalta tajuan, että sitähän se oli. Taas.
Puolustukseksi on sanottava, siis hänen, että näinhän se vain tuppaa olemaan: liha on heikko ja tilaisuus tekee varkaan. Samoin minulla. Aina päätän, että nyt se loppui (kuten päätin taaskin), mutta kun hetki lyö, niin onko minusta sanomaa ei. Ei. Ei ole.
No, niin. Harjoitellaanpa vielä kerran: ei ei ei ei ei ei EI. Ja Piste.
Minulla on tuttava. Koen, että hän käyttää minua hyväkseen. Lepo vain, ei ole kysymys seksistä tälläkään kertaa. Se on jotenkin paljon monimutkaisempaa, 'monisyisempää'.
Hän on periaatteessa ystävällinen ja huomaavainen ja rehellinen, hauskakin. Eikä hän sitä edes varmasti koe mitenkään hyväksikäytöksi. Mutta tietää kyllä, mitä minusta haluaa ja ottaa sen. Ja saakin sen, koska olen kiltti. Ja sitten toisaalta tajuan, että sitähän se oli. Taas.
Puolustukseksi on sanottava, siis hänen, että näinhän se vain tuppaa olemaan: liha on heikko ja tilaisuus tekee varkaan. Samoin minulla. Aina päätän, että nyt se loppui (kuten päätin taaskin), mutta kun hetki lyö, niin onko minusta sanomaa ei. Ei. Ei ole.
No, niin. Harjoitellaanpa vielä kerran: ei ei ei ei ei ei EI. Ja Piste.
Sateenkaari
"Äiti, toi on maailman ihaninta, mitä mä olen koskaan nähnyt ! Mä haluan mennä ja löytää sateenkaaren pään ja sieltä sen aarteen."
Voi, lapseni. Kuinkakohan monta kertaa äiti on luullut päässeensä sateenkaaren päähän ja löytäneensä sen aarteen...
Ihana arki
Onhan se ihanaa, se tavallinen arki. Onhan ?
Olen joskus rukoillut saavani elää ihan tavallista arkea vailla huolenhäivää. Lupasin silloin itselleni, että jos sen saan, niin olen aivan tyytyväinen elämääni. Petin senkin lupauksen. En ole kovin tyytyväinen tähän puuduttavaan arkeen.
Olenko tyytyväinen 50-50 ? Vai 70-30 ? Vai 90-10 ? Mahdoton vastata. Yhtenä päivänä olen yhtä, toisena toista. Ja syyt tyytyväisyyteeni tai tyytymättömyyteeni löytyvät nekin jostain muualta kuin siitä omasta arjesta. Rasittavaa.
Mutta vaikka nyt jostain löytäisin jotain, joka toisi sen onnen ja autuuden ja hykerryksen elämääni, niin totuus on, että pikkuhiljaa sekin arkipäiväistyisi. Koittaisi taas se puuduttava arki. Ja sittenkö taas pitäisi lähteä etsimään sitä uutta onnea ja autuutta ? Kovin tuntuu kuluttavalta. Väsyttävältä.
Ajatellaanpa suhteita. Ensi kohtaaminen, ihastuminen, rakastuminen. Kaikki ihania ja pökerryttäviä tuntemuksia, jotka pikkuhiljaa haalistuvat. Toisilla ennemmin, toisilla myöhemmin. Minä tasaannun, se toinen tasaantuu. Ei tule mitään yllätyksiä, jotka pitäisivät virettä yllä. Kaikki on tuttua ja turvallista. Suhde arkipäiväistyy. Tietyt piirteet toisessa alkavat ärsyttää yhä enemmän. Tylsistytää, puudutaan. Ympyrä on sulkeutunut.
Niin kauan kuin kaikki ei ole selvää ja suoraa kuin kaupalta kirkolle johtava tie, niin kauan on toivoa. Niin kauan kuin ollaan vielä matkalla, niin se on kiinnostavaa. Määränpäässä tulee pysähdys. Jumiudutaan paikoilleen.
Toisilla matka voi kestää 60 vuotta, toisilla 6 kuukautta. Joillakin vain 6 päivää.
Onko se näin vai olenko se vain minä ?
Olen joskus rukoillut saavani elää ihan tavallista arkea vailla huolenhäivää. Lupasin silloin itselleni, että jos sen saan, niin olen aivan tyytyväinen elämääni. Petin senkin lupauksen. En ole kovin tyytyväinen tähän puuduttavaan arkeen.
Olenko tyytyväinen 50-50 ? Vai 70-30 ? Vai 90-10 ? Mahdoton vastata. Yhtenä päivänä olen yhtä, toisena toista. Ja syyt tyytyväisyyteeni tai tyytymättömyyteeni löytyvät nekin jostain muualta kuin siitä omasta arjesta. Rasittavaa.
Mutta vaikka nyt jostain löytäisin jotain, joka toisi sen onnen ja autuuden ja hykerryksen elämääni, niin totuus on, että pikkuhiljaa sekin arkipäiväistyisi. Koittaisi taas se puuduttava arki. Ja sittenkö taas pitäisi lähteä etsimään sitä uutta onnea ja autuutta ? Kovin tuntuu kuluttavalta. Väsyttävältä.
Ajatellaanpa suhteita. Ensi kohtaaminen, ihastuminen, rakastuminen. Kaikki ihania ja pökerryttäviä tuntemuksia, jotka pikkuhiljaa haalistuvat. Toisilla ennemmin, toisilla myöhemmin. Minä tasaannun, se toinen tasaantuu. Ei tule mitään yllätyksiä, jotka pitäisivät virettä yllä. Kaikki on tuttua ja turvallista. Suhde arkipäiväistyy. Tietyt piirteet toisessa alkavat ärsyttää yhä enemmän. Tylsistytää, puudutaan. Ympyrä on sulkeutunut.
Niin kauan kuin kaikki ei ole selvää ja suoraa kuin kaupalta kirkolle johtava tie, niin kauan on toivoa. Niin kauan kuin ollaan vielä matkalla, niin se on kiinnostavaa. Määränpäässä tulee pysähdys. Jumiudutaan paikoilleen.
Toisilla matka voi kestää 60 vuotta, toisilla 6 kuukautta. Joillakin vain 6 päivää.
Onko se näin vai olenko se vain minä ?
10.5.2009 Punahilkka ja mummo
Mummo: "Et ikinä soita ! Et ikinä käy ! Kaikki muut Punahilkat kyllä..."
Punahilkka mielessään: *Missä se susi on, kun sitä tarvittaisiin ?!*
Hauskaa äitienpäivää kaikille sukupolville !
lauantai 9. toukokuuta 2009
"Lakatut varpaankynnee-et..."
Sekä myös sormenkynnet.
Kesän, sillä kesä nyt on, kunniaksi varpaankynsien synkeäntumma sävy sai vaihtua tummaan oranssiin. Tummaan koralliin, itseasiassa, kun taas sormien kynnet saivat vaaleamman sävyn sitä samaista korallia ja vielä helmiäisellä höystettynä. Söpöä, ah, niin söpöä.
Vappu oli niin riehakas, että siinä katkeili jo kynnetkin. Tai totta puhuen yksi kynsi vain vähän rispaantui reunasta, mutta kun olin jo niin läpeeni kyllästynyt niihin uber-pitkiin kynsiini, jotka naksuivat ärsyttävästi näppiksellä, niin päätin luopua niistä kaikista kertaleikkauksella. Aah... Ihana tunne, kun tuntee jotain sormepäilläkin.
Pitkissä kynsissä ei ole mitään muuta positiivista kuin niiden visuaalinen puoli. Käytännön hommissa ne ovat aivan mahdottomat. Esim. hierominen, hartioiden, on ihan mahdotonta pitkillä kynsillä. Nyt se taas onnistuu.
Hartioiden, niskan, käsivarsien, kasvojen, päänahan ja yläselän hierominen tuntuu aivan järkyttävän hyvältä. Se melkein ohittaa seksinkin. Ja ohittaakin keskinkertaisen normiseksin, pupunainnin. Se on niin rentouttavaa ja tuntuu aivan uskomattomalta. Tämän kun miehet tajuaisivat, niin ammattihierojilla koittaisi vaikeat ajat, kun emäntien ei tarvitsisi enää käydä hierotuttamassa pois kovettumiaan hartioista. Ja kyllä siitä emäntien hieromisesta koituisi aivan taatusti jotain hyvää myös isännille. Jotain kovettumien kanssa suhraamista, mahdollisesti.
No, nyt kuitenkin Justiinan kädet näyttävät taas normaaleilta pikkutytön läppösiltä eivätkä miltään Rouva Toimitusjohtajan manikyristin huippuluomuksilta.
Kesän, sillä kesä nyt on, kunniaksi varpaankynsien synkeäntumma sävy sai vaihtua tummaan oranssiin. Tummaan koralliin, itseasiassa, kun taas sormien kynnet saivat vaaleamman sävyn sitä samaista korallia ja vielä helmiäisellä höystettynä. Söpöä, ah, niin söpöä.
Vappu oli niin riehakas, että siinä katkeili jo kynnetkin. Tai totta puhuen yksi kynsi vain vähän rispaantui reunasta, mutta kun olin jo niin läpeeni kyllästynyt niihin uber-pitkiin kynsiini, jotka naksuivat ärsyttävästi näppiksellä, niin päätin luopua niistä kaikista kertaleikkauksella. Aah... Ihana tunne, kun tuntee jotain sormepäilläkin.
Pitkissä kynsissä ei ole mitään muuta positiivista kuin niiden visuaalinen puoli. Käytännön hommissa ne ovat aivan mahdottomat. Esim. hierominen, hartioiden, on ihan mahdotonta pitkillä kynsillä. Nyt se taas onnistuu.
Hartioiden, niskan, käsivarsien, kasvojen, päänahan ja yläselän hierominen tuntuu aivan järkyttävän hyvältä. Se melkein ohittaa seksinkin. Ja ohittaakin keskinkertaisen normiseksin, pupunainnin. Se on niin rentouttavaa ja tuntuu aivan uskomattomalta. Tämän kun miehet tajuaisivat, niin ammattihierojilla koittaisi vaikeat ajat, kun emäntien ei tarvitsisi enää käydä hierotuttamassa pois kovettumiaan hartioista. Ja kyllä siitä emäntien hieromisesta koituisi aivan taatusti jotain hyvää myös isännille. Jotain kovettumien kanssa suhraamista, mahdollisesti.
No, nyt kuitenkin Justiinan kädet näyttävät taas normaaleilta pikkutytön läppösiltä eivätkä miltään Rouva Toimitusjohtajan manikyristin huippuluomuksilta.
Mr Ego
Miehet kuvittelevat itsestään kyllä aivan mahdottomia.
Jokainen ylipainoinen, hieltähaiseva kummitus, jolla jo sisäkumi paistaa kilometrin päähän, luulee olevansa jokaisen naisen märkä päiväuni. Ei siis, jumankekki, minkäänlaista itsekritiikkiä. (Naiset puolestaan ovat usein ihan liiankin kriittisiä itsensä suhteen, mutta siitä toiste.)
Miehillä on oikeus arvostella naisia aivan estoitta, mutta annas olla, jos tällaiselle itsensä ja äitinsä kultapullalle menee varovastikin toteamaan, että jalkadeodoranttejakin on keksitty tai että hampaita voi pestä muulloinkin kuin maanantaiaamuisin, niin johan on piru merrassa.
Miehet rupsahtavat aikaisemmin kuin naiset. Se on todistettu fakta ja sitä vastaan on turha kenenkään pullikoida. Ainoa, mikä naista siinä rupsahtamisvaiheessa elävässä miehessä kiinnostaa on raha. Tai yhteiskunnallinen asema. Jos siis ylipäätään kiinnostaa. Karu totuus on, että köyhä nobody ei saa naisia eikä pesää, piste. Tai sitten sillä miehellä pitää olla aivan käsittämätön suuvärkki. Monellakin tapaa.
Pitää olla laajasti yleissivistynyt, naseva ja sanavalmis, keskustelukykyinen, huumorintajuinen ja nöyrä. Mutta jos näillä ominaisuuksilla varustettu mies on köyhä ja/tai ei-kukaan, niin sitten on jotain muuta vikaa, joka ei näy päällepäin ja kun epäilys herää, niin taas jää ilman. Ainoa pelastus on, että mies osaa suuseksinsä, mutta niitäkään taitoja ei pääse näyttämään, ellei ole suosittelijaa ja sellaista miehet harvoin roikottavat mukanaan, kun uutta böönaa ollaan ajossa.
Esimerkki rupsahtamisesta.
Olin vuosikausia sitten luokka-astekokouksessa. Porukat olivat +/- 40v. Meitä oli noin 90 henkeä eli varsin kattava otos. Ja miehiä ja naisia 50-50. Suurin osa paikallaolijoista ei ollut nähnyt toisiaan n. 20 vuoteen. Naiset olivat kaikki nuorekkaita, hoikkia, hyvinhuollettuja ja säteileviä. Yksi poikkeus oli painon suhteen, mutta hänkin oli kerrassaan niin upean näköinen, ettei niitä muutamia ylimääräisiä kiloja huomannutkaan.
Mutta entäs miehet. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän kulahtaneita. Jos ei ollut elintaso kasaantunut keskivartalolle, niin sitten oli hiukset ohimoilta 'pikkasen' karanneet tai sitä sisäkumia näkyi enemmän kuin ulkokumia. Nekin kouluaikana todella pitkät ja hoikat pojat, joista ei ikimaailmassa saattanut kuvitella muuta tulevan kuin tyylikkäitä ikinuoria miehiä, olivat kyllä kohonneet yhteiskunnassa ylöspäin, mutta selvästikin hissillä, koska painoa saattoi olla tuplastikin kouluaikoihin nähden. Järkyttävää.
Rehellisesti on myönnettävä, että pari miestä oli säilynyt erittäin kiitettävässä kunnossa. Toinen tosin oli elämään ja uraputkeen muuten väsähtänyt, mutta toinen oli varsin kukoistavan oloinen. Maratoonille treenasi hän ja tuntui muutenkin olevan erittäin tasapainoinen järki-ihminen. Miellyttävä yllätys vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.
Ihan saman näkee tuolla kaupungin yössä. Valitettavasti. Mutta ego. Se se vain on ja elää ihan omaa elämäänsä keski-ikäisessä miehessä. Se on jäänyt jonnekin sinne viriilien teinivuosien tasolle. Nämä keppana-miehet kuvittelevat edelleenkin olevansa niitä valkeita orhia, jotka vartioitsevat yöllä kedolla laumaansa. Mitäs siitä, jos karva ei enää niin kiilläkään tai jos potkaa kolottaa. Tai jos hattivatti ei olekaan enää niin sähköisessä kunnossa. Mies on aina mies, miehinen mies. Ja siitä naisen sitten pitäisi olla ikionnellinen. Just joo...
Eli ihmetteleekö vielä joku, jos vanhemmat rouvat ovat kiinnostuneita nuoremmista miehistä. Ei pitäisi ällistellä päivänselvää asiaa. Paha vain, että tämä ego-sairaus näyttää alkavan aina vain nuoremmalla ja nuoremmalla iällä. 3-kymppiset 'nuoret'miehetkin alkavat olla jo pahasti taudin rampauttamia ja tartunta vain etenee yhä nuorempiin ikäluokkiin. Sääli, harmi ja ärsytys, mutta minkäs teet. Näin naisena.
Harminpaikka on myös se, ettei ketään ego-miestä uskalla enää vilkaistakaan silmiin saati sitten hymyillä hänelle, koska se on aina ja väistämättä miehelle signaali siitä, että nainen on jo aivan hänen lumoissaan. Pienikin hymy tulkitaan flirttailuksi ja kiinnostukseksi. Tämäkin on käsittämätöntä.
Pitäisihän miesten jo historiasta tietää, että naiset ovat aina ja kautta aikojen osanneet hymyillä vaikka sydän vuotaisi verta. Ja osaavat sen edelleenkin. Eli jos nainen hymyilee, niin ei kannata siitä lähteä vetämään kovin hätäisiä johtopäätöksiä. Siellä taustalla voidaan olla jo heittämässä pitkää sylkeä ihan tosimielessä.
Joku hätähousu tässä tietysti toteaa, että siinä se taas nähdään se naisten petollisuus. Väärin. Naiset ovat vain kohteliaita. Se, että mies on mörkö ja hirviö ja menninkäinen ei ole mikään syy käyttäytyä epäkohteliaasti. Miehillä ei ole onneksi mitään etiketin muodostamia pidäkkeitä. Jos nainen on miehen mielestä susi-ruma, niin hänelle saa ja pitääkin olla epäkohtelias, jottei nainen jäisi siihen viereen notkumaan ja mahdollisesti vielä löytyisi aamulla miehen vierestäkin, jolloin raajan amputaatio on enää se ainoa ratkaisu. Niin, mieshän on vain rehellinen ja suoraselkäinen, kun hän mahdollisimman selvästi ja epäkohteliaasti esittää naiselle, ettei TODELLAKAAN kiinnosta, jotta voit lähteä kälppimään siitä mitä pikimmin. Joopa joo...
Ja nyt. Jos tämän vuodatuksen lukee Mr Virtasen lisäksi joku toinenkin mies, niin diagnoosihan on selvä: Justiina on jäänyt soittelemaan lehdelle ja on nyt katkera koko miessukuelimelle ja siksi vuodattaa sappea ja tulikiveä täällä blogissaan.
Vastaus on: ei. Justiina ei ole jäänyt soittelemaan lehdelle eikä langalle eikä minnekään muuallekaan. Kyllä tämä on vain ajantappamista saunan lämpiämistä odotellessa.
Esilöylyt siis.
Jokainen ylipainoinen, hieltähaiseva kummitus, jolla jo sisäkumi paistaa kilometrin päähän, luulee olevansa jokaisen naisen märkä päiväuni. Ei siis, jumankekki, minkäänlaista itsekritiikkiä. (Naiset puolestaan ovat usein ihan liiankin kriittisiä itsensä suhteen, mutta siitä toiste.)
Miehillä on oikeus arvostella naisia aivan estoitta, mutta annas olla, jos tällaiselle itsensä ja äitinsä kultapullalle menee varovastikin toteamaan, että jalkadeodoranttejakin on keksitty tai että hampaita voi pestä muulloinkin kuin maanantaiaamuisin, niin johan on piru merrassa.
Miehet rupsahtavat aikaisemmin kuin naiset. Se on todistettu fakta ja sitä vastaan on turha kenenkään pullikoida. Ainoa, mikä naista siinä rupsahtamisvaiheessa elävässä miehessä kiinnostaa on raha. Tai yhteiskunnallinen asema. Jos siis ylipäätään kiinnostaa. Karu totuus on, että köyhä nobody ei saa naisia eikä pesää, piste. Tai sitten sillä miehellä pitää olla aivan käsittämätön suuvärkki. Monellakin tapaa.
Pitää olla laajasti yleissivistynyt, naseva ja sanavalmis, keskustelukykyinen, huumorintajuinen ja nöyrä. Mutta jos näillä ominaisuuksilla varustettu mies on köyhä ja/tai ei-kukaan, niin sitten on jotain muuta vikaa, joka ei näy päällepäin ja kun epäilys herää, niin taas jää ilman. Ainoa pelastus on, että mies osaa suuseksinsä, mutta niitäkään taitoja ei pääse näyttämään, ellei ole suosittelijaa ja sellaista miehet harvoin roikottavat mukanaan, kun uutta böönaa ollaan ajossa.
Esimerkki rupsahtamisesta.
Olin vuosikausia sitten luokka-astekokouksessa. Porukat olivat +/- 40v. Meitä oli noin 90 henkeä eli varsin kattava otos. Ja miehiä ja naisia 50-50. Suurin osa paikallaolijoista ei ollut nähnyt toisiaan n. 20 vuoteen. Naiset olivat kaikki nuorekkaita, hoikkia, hyvinhuollettuja ja säteileviä. Yksi poikkeus oli painon suhteen, mutta hänkin oli kerrassaan niin upean näköinen, ettei niitä muutamia ylimääräisiä kiloja huomannutkaan.
Mutta entäs miehet. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän kulahtaneita. Jos ei ollut elintaso kasaantunut keskivartalolle, niin sitten oli hiukset ohimoilta 'pikkasen' karanneet tai sitä sisäkumia näkyi enemmän kuin ulkokumia. Nekin kouluaikana todella pitkät ja hoikat pojat, joista ei ikimaailmassa saattanut kuvitella muuta tulevan kuin tyylikkäitä ikinuoria miehiä, olivat kyllä kohonneet yhteiskunnassa ylöspäin, mutta selvästikin hissillä, koska painoa saattoi olla tuplastikin kouluaikoihin nähden. Järkyttävää.
Rehellisesti on myönnettävä, että pari miestä oli säilynyt erittäin kiitettävässä kunnossa. Toinen tosin oli elämään ja uraputkeen muuten väsähtänyt, mutta toinen oli varsin kukoistavan oloinen. Maratoonille treenasi hän ja tuntui muutenkin olevan erittäin tasapainoinen järki-ihminen. Miellyttävä yllätys vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.
Ihan saman näkee tuolla kaupungin yössä. Valitettavasti. Mutta ego. Se se vain on ja elää ihan omaa elämäänsä keski-ikäisessä miehessä. Se on jäänyt jonnekin sinne viriilien teinivuosien tasolle. Nämä keppana-miehet kuvittelevat edelleenkin olevansa niitä valkeita orhia, jotka vartioitsevat yöllä kedolla laumaansa. Mitäs siitä, jos karva ei enää niin kiilläkään tai jos potkaa kolottaa. Tai jos hattivatti ei olekaan enää niin sähköisessä kunnossa. Mies on aina mies, miehinen mies. Ja siitä naisen sitten pitäisi olla ikionnellinen. Just joo...
Eli ihmetteleekö vielä joku, jos vanhemmat rouvat ovat kiinnostuneita nuoremmista miehistä. Ei pitäisi ällistellä päivänselvää asiaa. Paha vain, että tämä ego-sairaus näyttää alkavan aina vain nuoremmalla ja nuoremmalla iällä. 3-kymppiset 'nuoret'miehetkin alkavat olla jo pahasti taudin rampauttamia ja tartunta vain etenee yhä nuorempiin ikäluokkiin. Sääli, harmi ja ärsytys, mutta minkäs teet. Näin naisena.
Harminpaikka on myös se, ettei ketään ego-miestä uskalla enää vilkaistakaan silmiin saati sitten hymyillä hänelle, koska se on aina ja väistämättä miehelle signaali siitä, että nainen on jo aivan hänen lumoissaan. Pienikin hymy tulkitaan flirttailuksi ja kiinnostukseksi. Tämäkin on käsittämätöntä.
Pitäisihän miesten jo historiasta tietää, että naiset ovat aina ja kautta aikojen osanneet hymyillä vaikka sydän vuotaisi verta. Ja osaavat sen edelleenkin. Eli jos nainen hymyilee, niin ei kannata siitä lähteä vetämään kovin hätäisiä johtopäätöksiä. Siellä taustalla voidaan olla jo heittämässä pitkää sylkeä ihan tosimielessä.
Joku hätähousu tässä tietysti toteaa, että siinä se taas nähdään se naisten petollisuus. Väärin. Naiset ovat vain kohteliaita. Se, että mies on mörkö ja hirviö ja menninkäinen ei ole mikään syy käyttäytyä epäkohteliaasti. Miehillä ei ole onneksi mitään etiketin muodostamia pidäkkeitä. Jos nainen on miehen mielestä susi-ruma, niin hänelle saa ja pitääkin olla epäkohtelias, jottei nainen jäisi siihen viereen notkumaan ja mahdollisesti vielä löytyisi aamulla miehen vierestäkin, jolloin raajan amputaatio on enää se ainoa ratkaisu. Niin, mieshän on vain rehellinen ja suoraselkäinen, kun hän mahdollisimman selvästi ja epäkohteliaasti esittää naiselle, ettei TODELLAKAAN kiinnosta, jotta voit lähteä kälppimään siitä mitä pikimmin. Joopa joo...
Ja nyt. Jos tämän vuodatuksen lukee Mr Virtasen lisäksi joku toinenkin mies, niin diagnoosihan on selvä: Justiina on jäänyt soittelemaan lehdelle ja on nyt katkera koko miessukuelimelle ja siksi vuodattaa sappea ja tulikiveä täällä blogissaan.
Vastaus on: ei. Justiina ei ole jäänyt soittelemaan lehdelle eikä langalle eikä minnekään muuallekaan. Kyllä tämä on vain ajantappamista saunan lämpiämistä odotellessa.
Esilöylyt siis.
Pyrstö poikittain
Ja evät pystyssä jollain suomuisella kurkussaani. Krääh...
Jottei keneenkään muun tarvitsisi kokeilla, voin kertoa, että hehtolitra puna- ja valkoviiniä ei ainakaan paranna kevätflunssaa. En tiedä, menikö huonompaankaan suuntaan. Ainakin ilta meni rattoisasti enkä edes huomannut olevani puolikuntoinen.
Illan päätteeksi sain 'tarjouksen', josta oli enemmän kuin helppo kieltäytyä. Voi hyvät ihmiset sentään... Joidenkin egolla on kyllä hankaluuksia mahtua ovista ja ikkunoista.
Pitää varmaan kaivautua peiton alle. Keittää teetä, ottaa kirja käteen ja joku kuuma kainaloon. Koska vaihtoehdot ovat viimeksi mainitun kohdalla rajalliset, päädyn vanhaan hyväksihavaittuun kaveriin.
Kuumavesipulloon.
Jottei keneenkään muun tarvitsisi kokeilla, voin kertoa, että hehtolitra puna- ja valkoviiniä ei ainakaan paranna kevätflunssaa. En tiedä, menikö huonompaankaan suuntaan. Ainakin ilta meni rattoisasti enkä edes huomannut olevani puolikuntoinen.
Illan päätteeksi sain 'tarjouksen', josta oli enemmän kuin helppo kieltäytyä. Voi hyvät ihmiset sentään... Joidenkin egolla on kyllä hankaluuksia mahtua ovista ja ikkunoista.
Pitää varmaan kaivautua peiton alle. Keittää teetä, ottaa kirja käteen ja joku kuuma kainaloon. Koska vaihtoehdot ovat viimeksi mainitun kohdalla rajalliset, päädyn vanhaan hyväksihavaittuun kaveriin.
Kuumavesipulloon.
9.5.2009 Hmmm...
Taisin saada uuden lukija.
Tervetuloa, muru. Eihän täällä mitään uutta ole. Vähän ehkä eri tyylillä kuitenkin. Kirjoittaisit säkin, kun olet kuitenkin paljon parempi esittämään asioita.
Arvaa vaan, miten kävi, kun lähdit...? Älä sano 'ääneen' ;-)
Jutellaan tästä. Olet kuitenkin tärkein :-)
Tervetuloa, muru. Eihän täällä mitään uutta ole. Vähän ehkä eri tyylillä kuitenkin. Kirjoittaisit säkin, kun olet kuitenkin paljon parempi esittämään asioita.
Arvaa vaan, miten kävi, kun lähdit...? Älä sano 'ääneen' ;-)
Jutellaan tästä. Olet kuitenkin tärkein :-)
perjantai 8. toukokuuta 2009
Varoitus !
Kaikki naiset, huomio !
Kevät on jo niin pitkällä ja ilmat lämmenneet siihen pisteeseen, että tähän saakka horroksessa olleet eläimelliset elementit alkavat heräillä ja oikoa jäsentään.
Luotettavilta tahoilta olen kuullut, että vällykäärmeet ovat jo lähteneet liikenteeseen.
Se tarkoittaa, että on oltava erityisen varovainen etenkin näin perjantai-iltaisin. Lauantai-iltakin on vielä riskialtista aikaa, mutta silloin saattaa perjantain luikertelut tuntua vällykäärmeen lihaksessa ja hidastaa sen liikkeitä.
Pitäkää siis varanne älkääkä missään nimessä pitäkö ikkunoita tai ovia auki, vaikka sää lämmin onkin. Sisätiloista huokuva lämpönne ja tuoksunne houkuttelee talven jälkeen yli-innokkaita vällykäärmeitä ja ne saattavat luikerrella huomaamattanne peittonne alle.
Jos kuitenkin vällykäärme varotoimenpiteistä huolimatta pääsee luikertelemaan lähietäisyydelle, on teillä vielä mahdollisuus välttää vahingot, jos saatte sen pyydystettyä kumiseen pussukkaan.
Arempi ja/tai vanhempi ja/tai väsähtänyt vällykäärme saattaa säikähtää tätä yllättävää vastahyökkäystä ja jättää ahdistelut sikseen. Kumipussi näet turruttaa vällykäärmeen aisteja jonkin verran, jos nyt oppikirjoihin on uskominen. Nuorempiin ja/tai innokkaimpiin vällykäärmeisiin ei valitettavasti tehoa edes tämä keino ja silloin on vain luotettava terveeseen järkeen ja käyttäydyttävä tilanteen mukaan. Esim. niskasta roikottaminen tehoaa valitettavan harvoin. Se saattaa jopa innostaa vällykäärmettä, joten sitä ei suositella kokeiltavaksi kuin erikoistapauksissa.
Vällykäärmeen purema saattaa olla harmillinen siitä, että vaikutukset voivat tuntua vielä jopa 9 kuukauden päästä puremasta, joten kannattaa olla varuillaan. Vällykäärmeet ovat ovelia otuksia, joten pitäkää päänne kylmänä, sisaret !
Hauskaa perjantai-iltaa ja onnea matkaan !
Kevät on jo niin pitkällä ja ilmat lämmenneet siihen pisteeseen, että tähän saakka horroksessa olleet eläimelliset elementit alkavat heräillä ja oikoa jäsentään.
Luotettavilta tahoilta olen kuullut, että vällykäärmeet ovat jo lähteneet liikenteeseen.
Se tarkoittaa, että on oltava erityisen varovainen etenkin näin perjantai-iltaisin. Lauantai-iltakin on vielä riskialtista aikaa, mutta silloin saattaa perjantain luikertelut tuntua vällykäärmeen lihaksessa ja hidastaa sen liikkeitä.
Pitäkää siis varanne älkääkä missään nimessä pitäkö ikkunoita tai ovia auki, vaikka sää lämmin onkin. Sisätiloista huokuva lämpönne ja tuoksunne houkuttelee talven jälkeen yli-innokkaita vällykäärmeitä ja ne saattavat luikerrella huomaamattanne peittonne alle.
Jos kuitenkin vällykäärme varotoimenpiteistä huolimatta pääsee luikertelemaan lähietäisyydelle, on teillä vielä mahdollisuus välttää vahingot, jos saatte sen pyydystettyä kumiseen pussukkaan.
Arempi ja/tai vanhempi ja/tai väsähtänyt vällykäärme saattaa säikähtää tätä yllättävää vastahyökkäystä ja jättää ahdistelut sikseen. Kumipussi näet turruttaa vällykäärmeen aisteja jonkin verran, jos nyt oppikirjoihin on uskominen. Nuorempiin ja/tai innokkaimpiin vällykäärmeisiin ei valitettavasti tehoa edes tämä keino ja silloin on vain luotettava terveeseen järkeen ja käyttäydyttävä tilanteen mukaan. Esim. niskasta roikottaminen tehoaa valitettavan harvoin. Se saattaa jopa innostaa vällykäärmettä, joten sitä ei suositella kokeiltavaksi kuin erikoistapauksissa.
Vällykäärmeen purema saattaa olla harmillinen siitä, että vaikutukset voivat tuntua vielä jopa 9 kuukauden päästä puremasta, joten kannattaa olla varuillaan. Vällykäärmeet ovat ovelia otuksia, joten pitäkää päänne kylmänä, sisaret !
Hauskaa perjantai-iltaa ja onnea matkaan !
Äh...
Huomiset suunnitelmat taitavat mennä puihin. Valitettavasti. Kai.
En tosiaan tiedä, onko se hyvä vaiko paha. En niin hirveän innostunut ollut niistä alunperinkään, vaikka toisaalta, mitä lähemmäs tässä on lauantaita tultu, niin sitä enemmän on alkanut kiinnostaa... En tiedä, en osaa päättää. Toivottavasti joku sattuma (johon en kyllä usko) puuttuu peliin ja selviää, miten tässä on tarkoitus käydä.
Nyt taas muistankin, miksi mieluummin valitsen sähköpostin kuin tekstarit. Vaikka kyllä joskus tekstarikin voi olla tosi hykerryttävä, kun taas sähköposti voi puolestaan olla tosi latistava. Varsinkin, jos on odottanut jotain enemmän. Onneksi olen oppinut olemaan odottamatta mitään. Otan vain kaiken vastaan ja yritän olla niistä tyytyväinen. Ja olenkin.
********
Päiväunet auringonpaisteessa...mmmm... olen varmasti ollut entisessä elämässäni kissa. Paljoa ei olisi tarvittu, että hetki olisi ollut täydellinen. Toki olin tyytyväinen tuohonkin. Aina kun ei voi voittaa... eikä edes ihan joka kerta.
Siis mennäkö vaiko eikö mennä...?
En tosiaan tiedä, onko se hyvä vaiko paha. En niin hirveän innostunut ollut niistä alunperinkään, vaikka toisaalta, mitä lähemmäs tässä on lauantaita tultu, niin sitä enemmän on alkanut kiinnostaa... En tiedä, en osaa päättää. Toivottavasti joku sattuma (johon en kyllä usko) puuttuu peliin ja selviää, miten tässä on tarkoitus käydä.
Nyt taas muistankin, miksi mieluummin valitsen sähköpostin kuin tekstarit. Vaikka kyllä joskus tekstarikin voi olla tosi hykerryttävä, kun taas sähköposti voi puolestaan olla tosi latistava. Varsinkin, jos on odottanut jotain enemmän. Onneksi olen oppinut olemaan odottamatta mitään. Otan vain kaiken vastaan ja yritän olla niistä tyytyväinen. Ja olenkin.
********
Päiväunet auringonpaisteessa...mmmm... olen varmasti ollut entisessä elämässäni kissa. Paljoa ei olisi tarvittu, että hetki olisi ollut täydellinen. Toki olin tyytyväinen tuohonkin. Aina kun ei voi voittaa... eikä edes ihan joka kerta.
Siis mennäkö vaiko eikö mennä...?
8.5.2009 Säälipisteitä
Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.
Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.
Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.
Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.
Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.
Niisk... kröhm... auts !
torstai 7. toukokuuta 2009
Don Opas
Miten ennen pärjättiin, kun ei ollut parisuhdeoppaita ?
Kirjastossa oli rivi tolkulla (onks toi yhdyssana, kielipuolipoliisi iskee kohta) parisuhdeoppaita. Kuka niitä lukee ? Tai missä vaiheessa ?
Vähän tuntuu siltä, että opas otetaan käteen siinä vaiheessa, kun ollaan jo erottu. Mitäs hiivatin hyötyä siitä silloin enää on ? No, tietty seuraavaa suhdetta ajatellen. Ettei ajaisi samoille karikoille kuin edellisen siipan kanssa. Ottaako niistä joku sitten tosissaan opikseen ? Eihän vanha koira opi niitä uusia temppuja. Ja tiikerillä on ne raidat. Ja uusi vuosi, samat kujeet.
Onko se nyt niin kivaa lukea, että "joo, tossakin tein päin ersettä" ? Eikö se vain masenna enemmän, kun näkee oikein kirjaan painettuna omat mokansa ? Eikö niitä muka tiennyt jo ennen lukemistakin ?
Parisuhdekurssille pitäisi mennä jo ennen kuin edes suunnitellaan mitään sen vakavampaa, kuten esim. naimisiinmenoa. Tosin saattaisi avioliiton solmimisluvut tippua entisestään sen jälkeen. Joo, varsinkin, jos siellä olisi tällaisia vanhoja jääriä kertomassa, miten sen homman kanssa todellisuudessa oikein on. Sitten ei kukaan enää uskaltaisi parisuhdetta harkitakaan.
Olen muutaman ystävän kanssa puhunut siitä, pitäisikö avio-/avoliiton olla määräaikainen sopimus. Ensimmäisen voi sopia kestämään vaikka 10 vuotta. Se olisi siis maksimi. Sen jälkeen olisi asuttava erossa puoli vuotta ilman fyysistä kontaktia siippaan. Muita kontakteja ei ole kielletty. Sen jälkeen katsotaan, mitä halutaan jatkossa. Jos halua on palata yhteen, voi seuraavan sopimuksen tehdä korkeintaan 5 vuodeksi. Ja näin jatkossa vaikka hamaan tappiin saakka, jos siltä tuntuu. Ja jos sitten jossain välissä ei enää kiinnostakaan uusia sopimusta, niin eihän siinä sitten mitään. Jokainen saa tehdä niin kuin tykkää. Ei syyllisiä, ei uhreja.
Useat, joiden kanssa olen jutellut, kannattavat tuota ajattelua. Melkein iästä ja sukupuolesta riippumatta. Nuoremmilla ajatukset ovat vielä jonkin verran ruusunpunaisia, mutta keksiäkäiset kannattavat vilpittömästi sopimus-ajattelua.
Naisten kesken on juteltu myös ns. naisten kommuuneista, jossa naiset asuisivat keskenään ja hoitaisivat lapset ja kodin ym. kollektiivisesti. Miesten kanssa pannaan, jos siltä tuntuu ja tekee mieli, mutta muuten eivät miehet pääsisi sotkemaan selvää asiaa. Jos nyt joku mies joskus haluaisi lapsiaan (tai oletettuja lapsiaan) kaitsea, niin sehän olisi vain järjestelykysymys. Voisi olla esim. jotain asuntoja tai taloja, joissa miehet saisivat leikkiä kotia niin kauan kuin jaksaisivat, mutta muuten naiset hoitaisivat hommat keskenään. Näin kaikkien elämä olisi paljon helpompaa kuin nyt. Ei olisi jatkuvaa säätämistä, kun säännöt olisivat selvät.
Mutta ei. Jokainen haluaa tehdä ne omat virheensä ja yrittää päästä erse edellä puuhun. Niin se vain on. Harmillista, mutta totta.
Ihan kuin olisin jauhanut näitä juttuja ennenkin...?
Kirjastossa oli rivi tolkulla (onks toi yhdyssana, kielipuolipoliisi iskee kohta) parisuhdeoppaita. Kuka niitä lukee ? Tai missä vaiheessa ?
Vähän tuntuu siltä, että opas otetaan käteen siinä vaiheessa, kun ollaan jo erottu. Mitäs hiivatin hyötyä siitä silloin enää on ? No, tietty seuraavaa suhdetta ajatellen. Ettei ajaisi samoille karikoille kuin edellisen siipan kanssa. Ottaako niistä joku sitten tosissaan opikseen ? Eihän vanha koira opi niitä uusia temppuja. Ja tiikerillä on ne raidat. Ja uusi vuosi, samat kujeet.
Onko se nyt niin kivaa lukea, että "joo, tossakin tein päin ersettä" ? Eikö se vain masenna enemmän, kun näkee oikein kirjaan painettuna omat mokansa ? Eikö niitä muka tiennyt jo ennen lukemistakin ?
Parisuhdekurssille pitäisi mennä jo ennen kuin edes suunnitellaan mitään sen vakavampaa, kuten esim. naimisiinmenoa. Tosin saattaisi avioliiton solmimisluvut tippua entisestään sen jälkeen. Joo, varsinkin, jos siellä olisi tällaisia vanhoja jääriä kertomassa, miten sen homman kanssa todellisuudessa oikein on. Sitten ei kukaan enää uskaltaisi parisuhdetta harkitakaan.
Olen muutaman ystävän kanssa puhunut siitä, pitäisikö avio-/avoliiton olla määräaikainen sopimus. Ensimmäisen voi sopia kestämään vaikka 10 vuotta. Se olisi siis maksimi. Sen jälkeen olisi asuttava erossa puoli vuotta ilman fyysistä kontaktia siippaan. Muita kontakteja ei ole kielletty. Sen jälkeen katsotaan, mitä halutaan jatkossa. Jos halua on palata yhteen, voi seuraavan sopimuksen tehdä korkeintaan 5 vuodeksi. Ja näin jatkossa vaikka hamaan tappiin saakka, jos siltä tuntuu. Ja jos sitten jossain välissä ei enää kiinnostakaan uusia sopimusta, niin eihän siinä sitten mitään. Jokainen saa tehdä niin kuin tykkää. Ei syyllisiä, ei uhreja.
Useat, joiden kanssa olen jutellut, kannattavat tuota ajattelua. Melkein iästä ja sukupuolesta riippumatta. Nuoremmilla ajatukset ovat vielä jonkin verran ruusunpunaisia, mutta keksiäkäiset kannattavat vilpittömästi sopimus-ajattelua.
Naisten kesken on juteltu myös ns. naisten kommuuneista, jossa naiset asuisivat keskenään ja hoitaisivat lapset ja kodin ym. kollektiivisesti. Miesten kanssa pannaan, jos siltä tuntuu ja tekee mieli, mutta muuten eivät miehet pääsisi sotkemaan selvää asiaa. Jos nyt joku mies joskus haluaisi lapsiaan (tai oletettuja lapsiaan) kaitsea, niin sehän olisi vain järjestelykysymys. Voisi olla esim. jotain asuntoja tai taloja, joissa miehet saisivat leikkiä kotia niin kauan kuin jaksaisivat, mutta muuten naiset hoitaisivat hommat keskenään. Näin kaikkien elämä olisi paljon helpompaa kuin nyt. Ei olisi jatkuvaa säätämistä, kun säännöt olisivat selvät.
Mutta ei. Jokainen haluaa tehdä ne omat virheensä ja yrittää päästä erse edellä puuhun. Niin se vain on. Harmillista, mutta totta.
Ihan kuin olisin jauhanut näitä juttuja ennenkin...?
K
"Koppakuoriaisen lailla
jospa voisin huolta vailla
iloisesti vaeltaa
pitkin maailmaa !
Silloin lennellä mä voisin,
kastetta ja mettä joisin,
saisin syödä hunajaa -
Kuinka hupaisaa !"
- Laura Latvala -
Tunnen olevani kuin kukka, vaikkapa... mesikko, joka avaa terälehtensä auringossa ja odottaa koppakuoriaista tai kimalaista tai jotain muuta kärsäkästä nauttimaan makeaa mettään.
7.5.2009 Luettavaa
Kävin pitkästä aikaa kirjastossa.
En muista, milloin olen siellä viimeksi käynyt. Tai lainannut jotain itselleni. Ja mitä lainannut itselleni. Olen laiska himolukija.
Lapsena kirjastossa käytiin ystävän, joka oli samanlainen ahmija kirjojen suhteen kuin minäkin, kanssa kerran viikossa. Pyörän tarakalla oli vino pino kirjoja eikä edes kaikkia saanut kuljetettua kotiin, mitä olisi halunnut lainata. Piti jättää seuraavaan viikkoon. Kärsimystä. Ja samoin kesällä maalla.
Vietin lapsuuden kesäni niin perun perukoilla, ettei siellä juuri muuta viihdykettä ollut kuin käydä uimassa tai lukea kirjoja. Lähimmässä kauppalassa (50 km päässä) oli hyvä kirjasto, kun sieltä löysi nekin kirjat, joita ei kaupungin kirjastosta ikinä saanut. Eikä kolmenkymmenen kirjan kertasatsi ollut mikään ihmeellisyys, kun siellä käytiin lainailemassa. Taisi sen kirjaston lainausaste nousta huimasti aina kesäaikoina, kun minä ilmestyin ympyröihin.
Viime vuosina olen laiskana lukenut uudestaan ja uudestaan vanhoja hyviä kavereita. Viihdyttäviä, rauhoittavia ja helppolukuisia. Juurikaan mitään uutta ei ole ilmestynyt kirjahyllyyn pitkiin aikoihin. Tosin tilaakaan niille ei oikeastaan ole, mutta en ole jaksanut edes kirjastosta mitään lainata. Paitsi tänään.
Tai siis lainasin sellaisen kirjan, jonka olen lukenut aikaisemminkin, mutta vain yhden kerran :-) Lainasin Keijo Leppäsen Naisten miehiä. Hän on kirjoittanut myös kirjan Isyystesti. Molemmat ovat helppoja ja hauskoja luettavia. Mukavasti kirjoitettuja pilke silmäkulmassa. Oikein odotan sopivaa rauhallista hetkeä, että pääsen nautiskelemaan. Olin aivan unohtanut nämä kirjat ja nyt sattumalta törmäsin toiseen niistä. Onneksi.
Olisi ihana osata kirjoittaa. Sillä tavalla Oikeasti.
En muista, milloin olen siellä viimeksi käynyt. Tai lainannut jotain itselleni. Ja mitä lainannut itselleni. Olen laiska himolukija.
Lapsena kirjastossa käytiin ystävän, joka oli samanlainen ahmija kirjojen suhteen kuin minäkin, kanssa kerran viikossa. Pyörän tarakalla oli vino pino kirjoja eikä edes kaikkia saanut kuljetettua kotiin, mitä olisi halunnut lainata. Piti jättää seuraavaan viikkoon. Kärsimystä. Ja samoin kesällä maalla.
Vietin lapsuuden kesäni niin perun perukoilla, ettei siellä juuri muuta viihdykettä ollut kuin käydä uimassa tai lukea kirjoja. Lähimmässä kauppalassa (50 km päässä) oli hyvä kirjasto, kun sieltä löysi nekin kirjat, joita ei kaupungin kirjastosta ikinä saanut. Eikä kolmenkymmenen kirjan kertasatsi ollut mikään ihmeellisyys, kun siellä käytiin lainailemassa. Taisi sen kirjaston lainausaste nousta huimasti aina kesäaikoina, kun minä ilmestyin ympyröihin.
Viime vuosina olen laiskana lukenut uudestaan ja uudestaan vanhoja hyviä kavereita. Viihdyttäviä, rauhoittavia ja helppolukuisia. Juurikaan mitään uutta ei ole ilmestynyt kirjahyllyyn pitkiin aikoihin. Tosin tilaakaan niille ei oikeastaan ole, mutta en ole jaksanut edes kirjastosta mitään lainata. Paitsi tänään.
Tai siis lainasin sellaisen kirjan, jonka olen lukenut aikaisemminkin, mutta vain yhden kerran :-) Lainasin Keijo Leppäsen Naisten miehiä. Hän on kirjoittanut myös kirjan Isyystesti. Molemmat ovat helppoja ja hauskoja luettavia. Mukavasti kirjoitettuja pilke silmäkulmassa. Oikein odotan sopivaa rauhallista hetkeä, että pääsen nautiskelemaan. Olin aivan unohtanut nämä kirjat ja nyt sattumalta törmäsin toiseen niistä. Onneksi.
Olisi ihana osata kirjoittaa. Sillä tavalla Oikeasti.
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Ajankohtaista
"On tärkeää lukea ohje ennen pelin alkua, jotta ymmärtää pelin kokonaisuuden ja voi nauttia siitä !
Naisen näkemys lätkästä (ei nyt ihan kaikkien):
Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa.Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin laajasti.
Kävin 70-luvun lopussa yhdessä Jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja hetiperään toisessa Tampereella 90-luvun alussa. Lisäksi olen nähnyt Jääkiekkoa useita kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota.
Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan. Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.
Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.
Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla. Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti.
Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi "Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto. Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o-o"-huudoilla.
Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa ! Se on todella mielenkiintoista, kun ymmärtää pelin juonen."
Naisen näkemys lätkästä (ei nyt ihan kaikkien):
Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa.Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin laajasti.
Kävin 70-luvun lopussa yhdessä Jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja hetiperään toisessa Tampereella 90-luvun alussa. Lisäksi olen nähnyt Jääkiekkoa useita kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota.
Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan. Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.
Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.
Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla. Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti.
Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi "Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto. Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o-o"-huudoilla.
Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa ! Se on todella mielenkiintoista, kun ymmärtää pelin juonen."
6.5.2009 AAAHTSHIIIII !!!
*aivastus, niiskaus, aivastus, tirskaus, niiskaus, AIVASTUS !!*
"Ai, kato Koivu, terve !"
*pärskäys*
"Ai, kato Koivu, terve !"
*pärskäys*
tiistai 5. toukokuuta 2009
Seksikkäät kinkut, huomio !
"Ootko nähny lehessä uutisen, että Suomessa on löyvetty sikainflenssua vanahoista emakoista, niin elä huolestu, mie oon ok. Mutta jos lukkoo että sitä on löyvetty seksikkäistä kinkuista, sit myö likat ollaan kusessa ! Laitaha varotus eetteenpäi !"
No, tässä se nyt teille on !
No, tässä se nyt teille on !
Palvonnan kohteet
Varmasti meillä kaikilla on jokin fetissi.
Sen ei tarvitse olla likainen, syntinen tai pervessi. Se voi olla ihan kilttikin, kuten esim. saappaat, nahkaruoskat tai kahleet. Minullakin on omani. Käsivarret. Miehen, kiitos.
Mutta ei kuitenkaan ihan minkälaiset käsivarret tahansa vaan sellaiset... mmmm... sopivat. Sopivan lihaksikkaat, ei mitkään rimpulat siis. En kyllä innostu mistään valtavista lihas-, suoni- ja jännekimpuistakaan. Kurt Russell olisi ollut oiva esimerkki mieleisistäni käsivarsista, mutta luonnollisestikaan tähän tarpeeseen ei löytynyt sopivaa kuvaa. Mutta eipä Patrick "Itkisin taatusti onnesta" Swayze kovin paljoa huonommaksi jää... jos ollenkaan. Hmmm... Taidan ensimmäistä kertaa elämässäni toivoa olevani hevonen ! Luonnossa näitä herkkupaloja näkee tosi harvoin, onkohan sukupuuttoon kuoleva laji, mutta kuvassa näin sellaiset tässä kevään aikana. Mmmm....
Taannoin Justiinan hurjassa nuoruudessa oli eräässä erittäin suositussa pääkaupunkimme ravintolassa baarimestarina täydelliset käsivarret. Ei niiden omistajassakaan mitään vikaa ollut, mutta ne raajat tekivät sen, että minun oli pakko tilata muutama Skimbaaja liikaa ihan vain nähdäkseni niiden käsivarsien ojentuvan minua kohti. Vaikka vain toimittaakseen juomatilaukseni. Ei sillä, ettenkö olisi yrittänyt tilata muutakin siinä samalla, mutta sitä herkkua ei valitettavasti ollut naposteltavien listalla, joka olisi tyydyttänyt nälkäni. Mmmm.... Niiden käsivarsien muisto ei himmene koskaan.
Onneksi fetissini on siis melko vaaraton. Sopivan kohteen tullessa kosketusetäisyydelle, voin aina ottaa muutaman kompuroivan askeleen kohti, niin aivan taatusti saan jonkinlaisen näppituntuman niihin ihanuuksiin. Tavalla tai toisella.
Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua. Sama pätee ihaniin miehekkäisiin käsivarsiin.
Sen ei tarvitse olla likainen, syntinen tai pervessi. Se voi olla ihan kilttikin, kuten esim. saappaat, nahkaruoskat tai kahleet. Minullakin on omani. Käsivarret. Miehen, kiitos.
Mutta ei kuitenkaan ihan minkälaiset käsivarret tahansa vaan sellaiset... mmmm... sopivat. Sopivan lihaksikkaat, ei mitkään rimpulat siis. En kyllä innostu mistään valtavista lihas-, suoni- ja jännekimpuistakaan. Kurt Russell olisi ollut oiva esimerkki mieleisistäni käsivarsista, mutta luonnollisestikaan tähän tarpeeseen ei löytynyt sopivaa kuvaa. Mutta eipä Patrick "Itkisin taatusti onnesta" Swayze kovin paljoa huonommaksi jää... jos ollenkaan. Hmmm... Taidan ensimmäistä kertaa elämässäni toivoa olevani hevonen ! Luonnossa näitä herkkupaloja näkee tosi harvoin, onkohan sukupuuttoon kuoleva laji, mutta kuvassa näin sellaiset tässä kevään aikana. Mmmm....
Taannoin Justiinan hurjassa nuoruudessa oli eräässä erittäin suositussa pääkaupunkimme ravintolassa baarimestarina täydelliset käsivarret. Ei niiden omistajassakaan mitään vikaa ollut, mutta ne raajat tekivät sen, että minun oli pakko tilata muutama Skimbaaja liikaa ihan vain nähdäkseni niiden käsivarsien ojentuvan minua kohti. Vaikka vain toimittaakseen juomatilaukseni. Ei sillä, ettenkö olisi yrittänyt tilata muutakin siinä samalla, mutta sitä herkkua ei valitettavasti ollut naposteltavien listalla, joka olisi tyydyttänyt nälkäni. Mmmm.... Niiden käsivarsien muisto ei himmene koskaan.
Onneksi fetissini on siis melko vaaraton. Sopivan kohteen tullessa kosketusetäisyydelle, voin aina ottaa muutaman kompuroivan askeleen kohti, niin aivan taatusti saan jonkinlaisen näppituntuman niihin ihanuuksiin. Tavalla tai toisella.
Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua. Sama pätee ihaniin miehekkäisiin käsivarsiin.
*huok*
Se on pieni huokaus sydämessä...
Olen haikealla mielellä. Hieman surullinen. Aika on pettänyt minut. Se on muuttanut jotain niin pysyvästi, ettei voi sitä enää korjata. En voi kääntää kelloa taaksepäin. En edes pientä matkaa.
Jotain on poistumassa elämästäni enkä voi sillekään mitään. En voi kahlita tai käskeä tai edes pyytää jäämään. On vain annettava mennä.
Kurkkua kuristaa. Kyynel valuu pidättelystäni huolimatta väkisinkin poskelleni...
*huokaus*
Olen haikealla mielellä. Hieman surullinen. Aika on pettänyt minut. Se on muuttanut jotain niin pysyvästi, ettei voi sitä enää korjata. En voi kääntää kelloa taaksepäin. En edes pientä matkaa.
Jotain on poistumassa elämästäni enkä voi sillekään mitään. En voi kahlita tai käskeä tai edes pyytää jäämään. On vain annettava mennä.
Kurkkua kuristaa. Kyynel valuu pidättelystäni huolimatta väkisinkin poskelleni...
*huokaus*
5.5.2009 Primitiivireaktioita
Sain melkein kolme kertaa ja se on jo ennätys yhden aamun osalle.
Eli olin saada kolme primitiivireaktiota n. puolen tunnin aikana ja jokainen niistä olisi mitä todennäköisimmin johtanut jonkinnäköiseen selkkaukseen.
Ensimmäinen oli tulla naurun muodossa.
Katselin aamuapaattisena ulos bussin ikkunasta. Liikennevaloissa bussin viereen pysähtyi auto. BMW. Vuosimallia oli vaikea arvioida, mutta ihan tämän vuoden mallia ei auto ollut, koska ovissa oli ikkunan reunalla pyöreät n. 3 cm pitkät napit, joista ovi laitetaan sisäpuolelta lukkoon. Ja muutenkin auto näytti nähneen kilometrin jos toisenkin hieman rähjäisestä ulkonäöstä päätellen. Samoin kuski ja pelkääjän paikalla istunut rouvashenkilö (voi luoja, niitä punaisia pyöreitä jättikorviksia...).
Se, mikä oli kuitenkin se, joka oli saada minut räjähtämään holtittomaan hysterianauruun, oli auton takaikkunalle heitetyt C-kasetit (missä autossa voi näitä vielä kuunnella ??). Niitä oli seitsemän kappaletta ja vaikka kuinka yritin venyttää kaulaani, en nähnyt kuin kolmen nimen: Tarja Lunnaksen (kai) lauluja, Tanssihitit '82 ja Iskuhitit 2. Tämä viimeinen oli se niitti aamukankeille nauruhermoilleni. Kuskia katsoessani mietin, että pikkasen enemmän pitää pistää peliin, jos meinaa saada tuoreempaa vuosikertaa seuralaiseksi kuin vieressä istuva rouva...
Toinen oli melkein-kilahdus.
Edessäni istui nuorehko tyttö n. 20 minuutin matkan. Hänellä oli pitkät kauniit hiukset ja niitä hän laittoi nutturalle aivan koko matkan ajan. Pyöritti poninhäntää nutturaksi ja välillä tökki ns. hengettömiä pinnejä, jotta hiukset pysyisivät kiinni nutturassa. Ei siinä mitään, näinhän se oikeaoppisesti tehdään, mutta kun hänellä oli hengettömiä 4 kappaletta ja koko tämän operaation ajan hän vuorotellen työnsi niitä nutturaan ja sitten taas irroitti ne. Ja sitten taas työnsi tiukaan kiinni. Ja sitten taas irrotti. Jne. Ja samalla hän puristeli nutturaa tiukemmaksi.
Tunsin, kuinka kiinnostukseni vähitellen muuttui hermostuneisuudeksi ja siitä pikku hiljaa ärtyisyydeksi, josta tunne eteni kohti kilahdusta (jota ei onneksi ehtinyt tulla). Meinasin tempaista pinnit tyttöparan käsistä ja sanoa, että "annas, kun täti näyttää, miten se tehdään viidessä minuutissa". Mutta ei. Pakko oli vain hillitä itsensä ja yrittää huokailla siihen malliin, että neiti huomaisi, että hänen soutaminen ja huopaaminen niitten pinnien kanssa 'hieman' hermostuttaa jo takanaan istuvaa tätyliä.
Valmistuihan se kampaus vihdoin ja ihan käypä siitä tulikin, mutta siinä vaiheessa minä olin jo valmis raastamaan sen ohuen nutturaverkon atomeiksi ja vääntämään hengettömät nutturapinnit korkkiruuveiksi. Jouduin tosissaan pidättelemään itseäni. Verenpainekin oli varmasti siinä vaiheessa vaarallisen korkeissa lukemissa...
Kolmannestakin reaktiosta, jos se olisi saanut vallan minusta, olisin varmasti päässyt vastaamaan tekosistani muutenkin ruuhkautuneille käräjille.
Työpaikallani on jonkin vartiopalvelun ihminen pitämässä huolta turvallisuudestamme ja siitä, ettei kukaan asiaton henkilö pääse haahuilemaan kerroksiin. Hän on siis ala-aulamme oma Kerberos. Henkilöt vaihtuvat melko usein enkä juurikaan ole heidän kanssaan muuten tekemisissä kuin aamulla hyvänhuomenen -toivotuksen ja iltapäivällä heihei:n muodossa.
Tänä aamuna siellä Kerberoksen paikalla oli kuitenkin jotain AIVAN MUUTA. Siellä olikin varsinainen Adonis. Ällistyksestä pysähdyin niille jalansijoilleni sillä seurauksella, että takanani sisään tulleet kaksi työkaveriani törmäsivät minuun molemmat. Nolona pyytelin anteeksi ja poimin kulkukorttini maasta, josta syystä naamani oli huomattavasti punehtunut nostaessani pään ylös. Ei siis muuten.
Mutta sellainen hunajainen ilmestys siellä on minua (ja työtovereitani) tänään suojelemassa, että olin uida liiveihinsä välittömästi ja täysin ilman estoja suorittaa jonkinasteisen seksuaalisen häirinnän. Voi siskot...
Että tällaista kivaa tänä aamuna.
Eli olin saada kolme primitiivireaktiota n. puolen tunnin aikana ja jokainen niistä olisi mitä todennäköisimmin johtanut jonkinnäköiseen selkkaukseen.
Ensimmäinen oli tulla naurun muodossa.
Katselin aamuapaattisena ulos bussin ikkunasta. Liikennevaloissa bussin viereen pysähtyi auto. BMW. Vuosimallia oli vaikea arvioida, mutta ihan tämän vuoden mallia ei auto ollut, koska ovissa oli ikkunan reunalla pyöreät n. 3 cm pitkät napit, joista ovi laitetaan sisäpuolelta lukkoon. Ja muutenkin auto näytti nähneen kilometrin jos toisenkin hieman rähjäisestä ulkonäöstä päätellen. Samoin kuski ja pelkääjän paikalla istunut rouvashenkilö (voi luoja, niitä punaisia pyöreitä jättikorviksia...).
Se, mikä oli kuitenkin se, joka oli saada minut räjähtämään holtittomaan hysterianauruun, oli auton takaikkunalle heitetyt C-kasetit (missä autossa voi näitä vielä kuunnella ??). Niitä oli seitsemän kappaletta ja vaikka kuinka yritin venyttää kaulaani, en nähnyt kuin kolmen nimen: Tarja Lunnaksen (kai) lauluja, Tanssihitit '82 ja Iskuhitit 2. Tämä viimeinen oli se niitti aamukankeille nauruhermoilleni. Kuskia katsoessani mietin, että pikkasen enemmän pitää pistää peliin, jos meinaa saada tuoreempaa vuosikertaa seuralaiseksi kuin vieressä istuva rouva...
Toinen oli melkein-kilahdus.
Edessäni istui nuorehko tyttö n. 20 minuutin matkan. Hänellä oli pitkät kauniit hiukset ja niitä hän laittoi nutturalle aivan koko matkan ajan. Pyöritti poninhäntää nutturaksi ja välillä tökki ns. hengettömiä pinnejä, jotta hiukset pysyisivät kiinni nutturassa. Ei siinä mitään, näinhän se oikeaoppisesti tehdään, mutta kun hänellä oli hengettömiä 4 kappaletta ja koko tämän operaation ajan hän vuorotellen työnsi niitä nutturaan ja sitten taas irroitti ne. Ja sitten taas työnsi tiukaan kiinni. Ja sitten taas irrotti. Jne. Ja samalla hän puristeli nutturaa tiukemmaksi.
Tunsin, kuinka kiinnostukseni vähitellen muuttui hermostuneisuudeksi ja siitä pikku hiljaa ärtyisyydeksi, josta tunne eteni kohti kilahdusta (jota ei onneksi ehtinyt tulla). Meinasin tempaista pinnit tyttöparan käsistä ja sanoa, että "annas, kun täti näyttää, miten se tehdään viidessä minuutissa". Mutta ei. Pakko oli vain hillitä itsensä ja yrittää huokailla siihen malliin, että neiti huomaisi, että hänen soutaminen ja huopaaminen niitten pinnien kanssa 'hieman' hermostuttaa jo takanaan istuvaa tätyliä.
Valmistuihan se kampaus vihdoin ja ihan käypä siitä tulikin, mutta siinä vaiheessa minä olin jo valmis raastamaan sen ohuen nutturaverkon atomeiksi ja vääntämään hengettömät nutturapinnit korkkiruuveiksi. Jouduin tosissaan pidättelemään itseäni. Verenpainekin oli varmasti siinä vaiheessa vaarallisen korkeissa lukemissa...
Kolmannestakin reaktiosta, jos se olisi saanut vallan minusta, olisin varmasti päässyt vastaamaan tekosistani muutenkin ruuhkautuneille käräjille.
Työpaikallani on jonkin vartiopalvelun ihminen pitämässä huolta turvallisuudestamme ja siitä, ettei kukaan asiaton henkilö pääse haahuilemaan kerroksiin. Hän on siis ala-aulamme oma Kerberos. Henkilöt vaihtuvat melko usein enkä juurikaan ole heidän kanssaan muuten tekemisissä kuin aamulla hyvänhuomenen -toivotuksen ja iltapäivällä heihei:n muodossa.
Tänä aamuna siellä Kerberoksen paikalla oli kuitenkin jotain AIVAN MUUTA. Siellä olikin varsinainen Adonis. Ällistyksestä pysähdyin niille jalansijoilleni sillä seurauksella, että takanani sisään tulleet kaksi työkaveriani törmäsivät minuun molemmat. Nolona pyytelin anteeksi ja poimin kulkukorttini maasta, josta syystä naamani oli huomattavasti punehtunut nostaessani pään ylös. Ei siis muuten.
Mutta sellainen hunajainen ilmestys siellä on minua (ja työtovereitani) tänään suojelemassa, että olin uida liiveihinsä välittömästi ja täysin ilman estoja suorittaa jonkinasteisen seksuaalisen häirinnän. Voi siskot...
Että tällaista kivaa tänä aamuna.
maanantai 4. toukokuuta 2009
Kyltymätön
Ihan mahdotonta meininkiä !
Hailuodon sääksenpesässä on muna. Olen sen nähnyt, kun sääksiemo on vilvoitellut pyrstöhöyheniään ja ehkä samalla sitä munaakin. Siis todellakin vain yhtä munaa, enempää ei näytä olevan. Mutta mitä, mitä, mitä ?!?!?
Kuinka monta poikuetta sääkset oikein tekevät yhden lämpimän kauden aikana ? Lastenlaulussa sanotaan, että "pikkulintujen pesässä on kymmenen munaa kesässä", mutta ei kai noin isolla siipiniekalla ole kuin yksi poikue. Tai siis minähän en mistään mitään tiedä ja sääksistä vielä vähemmän, mutta kun luulisi olevan työn takana saada edes se ensimmäinen muna-sarja selviytymään hengissä lentokykyiseksi. Ja mitä näenkään ?
Siellä on taas sääksiuros hautovan emoraukan selässä pahat mielessä ! Eikö sillä ole mitään häpyä ? Toinen siellä istuu päivät pääksytysteen vatsahöyhenet hiessä munan päällä tuskin ehtien palaa nokkaansa napata ja siinä sitten vielä kyltymätön uros pyrkii selkään. Johan on aikoihin eletty... Eipä ole kadehdittavaa lintuäidin elämä.
Ehkä siinä, totta arvellen, varmistellaan, että jos tästä ensimmäisestä munasta ei tule tipua eikä kakkaakaan, niin toinen olisi jo sitten puolimatkassa tulossa. Eli uutta olisi niin sanotusti suolessa, kloaakkisuolessa. En tiedä. On joku eläin, miksi muistelen, että juuri lintu, joka voisi tehdä niin, että naaras säilöisi siittiöitä sisällään ja sitten tarvittaessa ottaisi ne käyttöönsä, jos ensimmäinen muna karahtaa kiville eikä siitä mitään kuoriudukaan.
Ei, hitto. Kyllä siitä vuosikymmenten takaisesta 'piolokian' kympistä voi huoletta nappasta sen ykkösen edestä pois. Sen verran altahataria nämä meikäläisen tiedot tuntuvat olevan... Enkä juuri nyt kyllä jaksa KVG:sta.
Mutta itse asiassa kun tarkemmin ajattelen, niin mikäs siinä olisi istuskella kauniina kesäpäivänä munan päällä... Ihan vaikka koko kesän !! 8-P
Hailuodon sääksenpesässä on muna. Olen sen nähnyt, kun sääksiemo on vilvoitellut pyrstöhöyheniään ja ehkä samalla sitä munaakin. Siis todellakin vain yhtä munaa, enempää ei näytä olevan. Mutta mitä, mitä, mitä ?!?!?
Kuinka monta poikuetta sääkset oikein tekevät yhden lämpimän kauden aikana ? Lastenlaulussa sanotaan, että "pikkulintujen pesässä on kymmenen munaa kesässä", mutta ei kai noin isolla siipiniekalla ole kuin yksi poikue. Tai siis minähän en mistään mitään tiedä ja sääksistä vielä vähemmän, mutta kun luulisi olevan työn takana saada edes se ensimmäinen muna-sarja selviytymään hengissä lentokykyiseksi. Ja mitä näenkään ?
Siellä on taas sääksiuros hautovan emoraukan selässä pahat mielessä ! Eikö sillä ole mitään häpyä ? Toinen siellä istuu päivät pääksytysteen vatsahöyhenet hiessä munan päällä tuskin ehtien palaa nokkaansa napata ja siinä sitten vielä kyltymätön uros pyrkii selkään. Johan on aikoihin eletty... Eipä ole kadehdittavaa lintuäidin elämä.
Ehkä siinä, totta arvellen, varmistellaan, että jos tästä ensimmäisestä munasta ei tule tipua eikä kakkaakaan, niin toinen olisi jo sitten puolimatkassa tulossa. Eli uutta olisi niin sanotusti suolessa, kloaakkisuolessa. En tiedä. On joku eläin, miksi muistelen, että juuri lintu, joka voisi tehdä niin, että naaras säilöisi siittiöitä sisällään ja sitten tarvittaessa ottaisi ne käyttöönsä, jos ensimmäinen muna karahtaa kiville eikä siitä mitään kuoriudukaan.
Ei, hitto. Kyllä siitä vuosikymmenten takaisesta 'piolokian' kympistä voi huoletta nappasta sen ykkösen edestä pois. Sen verran altahataria nämä meikäläisen tiedot tuntuvat olevan... Enkä juuri nyt kyllä jaksa KVG:sta.
Mutta itse asiassa kun tarkemmin ajattelen, niin mikäs siinä olisi istuskella kauniina kesäpäivänä munan päällä... Ihan vaikka koko kesän !! 8-P
4.5.2009 Grrr...
Varoitus: olen huonolla tuulella.
Ja se on ihan itseaiheutettua. Kuten niin usein ennenkin. Nyt vain olen erityisen ärsyyntynyt siitä, että olen omilla ajatuksillani ja pohdinnoillani saanut itseni huonoon happeen.
Minulla ei olisi mitään 'oikeutta' tai edes syytäkään olla huonolla tuulella. Haluaisin vain jotain, mitä en voi saada ja mitä en voi 'vaatia', joten olen siis helvetin pieni ja surkea ja typerä ihminen, kun näitä päässäni edes vatvon. Täysin hukkaanheitettyä aikaa kaikki märehtiminen.
Ainoa oikea teko voisi olla sen uuden aloittaminen. Kääntää lehti ja jättää kaikki vanha taakseen, mikäs sen yksinkertaisempaa. Muttei todellakaan helppoa. Olen täysin selkärangaton tässä tilanteessa. En saa itseäni niskasta kiinni. Enkä pysty olemaan edes rehellinen. Paskanpaskanpaska.
Miten ihmeessä olen taas päästänyt itseni tähän tilanteeseen ??
Ja se on ihan itseaiheutettua. Kuten niin usein ennenkin. Nyt vain olen erityisen ärsyyntynyt siitä, että olen omilla ajatuksillani ja pohdinnoillani saanut itseni huonoon happeen.
Minulla ei olisi mitään 'oikeutta' tai edes syytäkään olla huonolla tuulella. Haluaisin vain jotain, mitä en voi saada ja mitä en voi 'vaatia', joten olen siis helvetin pieni ja surkea ja typerä ihminen, kun näitä päässäni edes vatvon. Täysin hukkaanheitettyä aikaa kaikki märehtiminen.
Ainoa oikea teko voisi olla sen uuden aloittaminen. Kääntää lehti ja jättää kaikki vanha taakseen, mikäs sen yksinkertaisempaa. Muttei todellakaan helppoa. Olen täysin selkärangaton tässä tilanteessa. En saa itseäni niskasta kiinni. Enkä pysty olemaan edes rehellinen. Paskanpaskanpaska.
Miten ihmeessä olen taas päästänyt itseni tähän tilanteeseen ??
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Sanonnat uusiksi
"Mies päivässä, parhaassa kaksi." Siinä sanonta, joka oli ahkerassa käytössä ystäväpiirissäni joskus vuosikymmeniä sitten.
Nykyään ei tekonivel lonkassa enää anna periksi juoksennella nuorten miesten perässä, kun ne parkuleet ovat vielä tulleet nopeammiksi kuin Justiinan nuoruudessa. Kumma juttu, kun kuitenkin lehdissä kirjoitellaan, että nykyajan nuoret miehet ovat niin huonokuntoisia ja ylipainoisia, että asepalveluksen suorittaminenkin alkaa olla työn ja tuskan takana. Luulisi sellaisen nyt olevan helppo saalis näinkin viriilille täti-ihmiselle.
No, tarkoitukseni oli kuitenkin puuttua siihen, että y.m. sanonta on muuttunut tässä vuosien varrella sanonnaksi "Blogi päivässä, parhaassa kaksi."
Blogeja näet 'saa kiinni' helpommin. Tänäänkin olen saanut haaviini yhden mielenkiintoisen, jonka laitoin jo seurantaan. Kevät näyttää tälläkin saralla olevan rehottamisenaikaa. Uusia mielenkiintoisia blogeja aloitetaan jatkuvasti ja vanhoja verestellään. Kaikennäköiseen lukemisennälkään riittää pureskeltavaa. Joissain on materiaalia jopa ahmimiseen saakka. Toivottavasti en saa yliannostusta tai bloginsulatusvaivoja.
Blogeista saa muuten myös hyviä vinkkejä. Kaikkeen mahdolliseen. Minun mielenkiintoni kohdistuu lähinnä kirja-, musiikki- ja runo/aforismi- vinkkeihin. Myös valokuvaus kiinnostaa, vaikken itse sitä harrastakaan muuten kuin perinteisesti juhlissa ja tapahtumissa. Mutta todellakin ihan kaikkiin aihealueisiin saa tietoa myös blogeista. Ja ainahan niissä on silloin se blogistin henkilökohtainen mielipide ja näkemys asioista, joka siten tekee niistä entistä kiinnostavampia. Hauskaa, viihdyttävää ja opettavaistakin jossain tapauksissa.
Mainos ei siis ole väärässä: kyllähän elämä ON.
Nykyään ei tekonivel lonkassa enää anna periksi juoksennella nuorten miesten perässä, kun ne parkuleet ovat vielä tulleet nopeammiksi kuin Justiinan nuoruudessa. Kumma juttu, kun kuitenkin lehdissä kirjoitellaan, että nykyajan nuoret miehet ovat niin huonokuntoisia ja ylipainoisia, että asepalveluksen suorittaminenkin alkaa olla työn ja tuskan takana. Luulisi sellaisen nyt olevan helppo saalis näinkin viriilille täti-ihmiselle.
No, tarkoitukseni oli kuitenkin puuttua siihen, että y.m. sanonta on muuttunut tässä vuosien varrella sanonnaksi "Blogi päivässä, parhaassa kaksi."
Blogeja näet 'saa kiinni' helpommin. Tänäänkin olen saanut haaviini yhden mielenkiintoisen, jonka laitoin jo seurantaan. Kevät näyttää tälläkin saralla olevan rehottamisenaikaa. Uusia mielenkiintoisia blogeja aloitetaan jatkuvasti ja vanhoja verestellään. Kaikennäköiseen lukemisennälkään riittää pureskeltavaa. Joissain on materiaalia jopa ahmimiseen saakka. Toivottavasti en saa yliannostusta tai bloginsulatusvaivoja.
Blogeista saa muuten myös hyviä vinkkejä. Kaikkeen mahdolliseen. Minun mielenkiintoni kohdistuu lähinnä kirja-, musiikki- ja runo/aforismi- vinkkeihin. Myös valokuvaus kiinnostaa, vaikken itse sitä harrastakaan muuten kuin perinteisesti juhlissa ja tapahtumissa. Mutta todellakin ihan kaikkiin aihealueisiin saa tietoa myös blogeista. Ja ainahan niissä on silloin se blogistin henkilökohtainen mielipide ja näkemys asioista, joka siten tekee niistä entistä kiinnostavampia. Hauskaa, viihdyttävää ja opettavaistakin jossain tapauksissa.
Mainos ei siis ole väärässä: kyllähän elämä ON.
Aikuisten hiekkalaatikko
Eli Facebook, suomeksi Lärvikirja.
Tässä taas tulee seinä vastaan Justiinan ymmärrystä: en todellakaan ymmärrä, mikä ihme saa aikuiset, siis keski-ikäiset 40-60 -vuotiaat, ihmiset hurahtamaan niin täysin mokomaan mitättömyyteen, että yritysten pitää ihan vartavasten kieltää ja estääkin sen käyttö työaikana. Ei ymmärrä, ei parhaalla tahdollakaan.
Sen verran jouduin sille hömpötykselle antamaan periksi, että siihenkin yhteisöön (?) liityin. Siis yleisön pyynnöstä. Eli tiedän, että siellä voi kaveria 'tökätä', tarjota kaverille virtuaalisen drinksun, tehdä testejä kuka tai mikä tai millainen olet JNE. Siis vaikka mitä. Ja sinne sitten päivitellään, millä mielellä ollaan just nyt. Ja mitä tehdään just nyt. Ja missäpäin maailmaa ollaan matkusteltu. Ja JNE. Voiko olla typerämpää ja tylsempää ?!??
No, okei. Sitä kautta saattaa saada yhteyden jo ammoin kadonneeseen koulukaveriin tai entiseen työkaveriin tai vanhaan suolaan. Periaatteessa keneen tahansa yhtä pölvästiin, joka on lähtenyt siihen vouhotukseen mukaan. Eli jos tästäkin on nyt hakemalla haettava jotain hyvää, niin se on tuo mahdollisuus uudistaa vanha tuttavuus. Mutta siihen se sitten jääkin. Kaikki muu siellä on silkkaa sontaa enkä todellakaan käsitä niitä ihmisiä, periaatteessa fiksuja ja ajatteleviakin, jotka viettävät päivänsä siellä aikuisten hiekkalaatikolla.
Ymmärrän niitä 15-20 -vuotiaita teinejä ja varhaisaikuisia, joille tuollainen 'yhteisö' on varmasti hauskaa hupia ja ajanvietettä, mutta että ollaan teinejä vielä mummo- ja pappaiässäkin, niin se menee jo yli tämän tädin orastavan kaljun.
Ja tähän loppuun muistutus ja varoitus: tämä on Justiina-tädin ihan HENKILÖKOHTAINEN mielipide, josta ei tarvitse hermostua tai ottaa itseensä. Ja herne, peruna tai se melooni siellä hengityselimissä saattaa vaarantaa terveytesi.
Tässä taas tulee seinä vastaan Justiinan ymmärrystä: en todellakaan ymmärrä, mikä ihme saa aikuiset, siis keski-ikäiset 40-60 -vuotiaat, ihmiset hurahtamaan niin täysin mokomaan mitättömyyteen, että yritysten pitää ihan vartavasten kieltää ja estääkin sen käyttö työaikana. Ei ymmärrä, ei parhaalla tahdollakaan.
Sen verran jouduin sille hömpötykselle antamaan periksi, että siihenkin yhteisöön (?) liityin. Siis yleisön pyynnöstä. Eli tiedän, että siellä voi kaveria 'tökätä', tarjota kaverille virtuaalisen drinksun, tehdä testejä kuka tai mikä tai millainen olet JNE. Siis vaikka mitä. Ja sinne sitten päivitellään, millä mielellä ollaan just nyt. Ja mitä tehdään just nyt. Ja missäpäin maailmaa ollaan matkusteltu. Ja JNE. Voiko olla typerämpää ja tylsempää ?!??
No, okei. Sitä kautta saattaa saada yhteyden jo ammoin kadonneeseen koulukaveriin tai entiseen työkaveriin tai vanhaan suolaan. Periaatteessa keneen tahansa yhtä pölvästiin, joka on lähtenyt siihen vouhotukseen mukaan. Eli jos tästäkin on nyt hakemalla haettava jotain hyvää, niin se on tuo mahdollisuus uudistaa vanha tuttavuus. Mutta siihen se sitten jääkin. Kaikki muu siellä on silkkaa sontaa enkä todellakaan käsitä niitä ihmisiä, periaatteessa fiksuja ja ajatteleviakin, jotka viettävät päivänsä siellä aikuisten hiekkalaatikolla.
Ymmärrän niitä 15-20 -vuotiaita teinejä ja varhaisaikuisia, joille tuollainen 'yhteisö' on varmasti hauskaa hupia ja ajanvietettä, mutta että ollaan teinejä vielä mummo- ja pappaiässäkin, niin se menee jo yli tämän tädin orastavan kaljun.
Ja tähän loppuun muistutus ja varoitus: tämä on Justiina-tädin ihan HENKILÖKOHTAINEN mielipide, josta ei tarvitse hermostua tai ottaa itseensä. Ja herne, peruna tai se melooni siellä hengityselimissä saattaa vaarantaa terveytesi.
Päiväni kuningattarena
Ja miksei yökin. Aariaa laulaen.
Tasa-arvo on hieno keksintö. Harmi, että se toimii niin huonosti ja kun se 'toimii', niin paikka on väärä.
Olisihan se mukava saada samasta työstä yhtä hyvää palkkaa kuin mies, mutta kun se on mahdotonta Suomessa vielä Herran vuonna 2009, niin haluan kyllä sitten saada hyvityksen siitä muualla. Joten piru tasa-arvon nokkikoon !
Haluan, että kun satun miehen kanssa samaan aikaan ovelle, mies avaa sen oven Minulle ja päästää Minut edeltään sisään. Perusjuttu, muttei toimi.
Haluaisin (nyt käytän jo konditionaalia, koska tämä on ihan utopiaa), että mies ottaisi hatun pois päästään, jos tulen esim. hissiin hänen jälkeensä. Lisäksi haluaisin, että jos tulen samaan pöytään istumaan, niin se herrapuolinen ahteri nousisi edes sentin siitä alustastaan. Ihan näön vuoksi vain.
Olisi mukavaa, jos minulle joskus sanottaisiin "saanko tarjota sinulle lounaan / päivällisen ?". Siinä käy ilmi, kuka korttia vinguttaa, kun tarjoilija ojentaa ruokailun päätteeksi laskun. "Lähdetkö kanssani syömään ?" -kysymys ei kerro vielä yhtään mitään. Hitto, kerran olen ITSE joutunut miehen maksunaiseksi, siis maksajaksi, kun ymmärsin tämän HIEMAN väärin !!
Ja jos satun tiputtamaan käsineeni / bussilippuni / nenäliinani tai mitä tahansa, niin toivoisin, että paikalle laukkaisi se valkoinen orhi (prinssit niiden selästä ovat kuolleet jo sukupuuttoon), joka nostaisi pudonneen esineen ja ojentaisi sen Minulle.
Vastavuoroisesti voin sitten (vilpittömin mielin) kiittää hymyillen säihkyvästi ja silmät säteillen ja viestittää eleillä ja ilmeillä "olet niin vahva, viisas ja voimakas"-viestiä ja kuunnella koko illan kiinnostuneena tarinoitasi "miehisen miehen elävästä elämästä". Olla siis Naisellinen Nainen enkä Hyvä Jätkä.
Kerran olen ollut seurueessa erään herrasmiehen daamina, jolloin sain kaiken tämän osakseni ja tunsin todellakin olevani Kuningatar. Ja itseasiassa olinkin. Mutta kyllä sitten myös seuralaisenikin sai vastavuoroisesti kuninkaallisen kohtelun minulta. Kaikilla herkuilla.
God Save the Queen ! And the King.
Tasa-arvo on hieno keksintö. Harmi, että se toimii niin huonosti ja kun se 'toimii', niin paikka on väärä.
Olisihan se mukava saada samasta työstä yhtä hyvää palkkaa kuin mies, mutta kun se on mahdotonta Suomessa vielä Herran vuonna 2009, niin haluan kyllä sitten saada hyvityksen siitä muualla. Joten piru tasa-arvon nokkikoon !
Haluan, että kun satun miehen kanssa samaan aikaan ovelle, mies avaa sen oven Minulle ja päästää Minut edeltään sisään. Perusjuttu, muttei toimi.
Haluaisin (nyt käytän jo konditionaalia, koska tämä on ihan utopiaa), että mies ottaisi hatun pois päästään, jos tulen esim. hissiin hänen jälkeensä. Lisäksi haluaisin, että jos tulen samaan pöytään istumaan, niin se herrapuolinen ahteri nousisi edes sentin siitä alustastaan. Ihan näön vuoksi vain.
Olisi mukavaa, jos minulle joskus sanottaisiin "saanko tarjota sinulle lounaan / päivällisen ?". Siinä käy ilmi, kuka korttia vinguttaa, kun tarjoilija ojentaa ruokailun päätteeksi laskun. "Lähdetkö kanssani syömään ?" -kysymys ei kerro vielä yhtään mitään. Hitto, kerran olen ITSE joutunut miehen maksunaiseksi, siis maksajaksi, kun ymmärsin tämän HIEMAN väärin !!
Ja jos satun tiputtamaan käsineeni / bussilippuni / nenäliinani tai mitä tahansa, niin toivoisin, että paikalle laukkaisi se valkoinen orhi (prinssit niiden selästä ovat kuolleet jo sukupuuttoon), joka nostaisi pudonneen esineen ja ojentaisi sen Minulle.
Vastavuoroisesti voin sitten (vilpittömin mielin) kiittää hymyillen säihkyvästi ja silmät säteillen ja viestittää eleillä ja ilmeillä "olet niin vahva, viisas ja voimakas"-viestiä ja kuunnella koko illan kiinnostuneena tarinoitasi "miehisen miehen elävästä elämästä". Olla siis Naisellinen Nainen enkä Hyvä Jätkä.
Kerran olen ollut seurueessa erään herrasmiehen daamina, jolloin sain kaiken tämän osakseni ja tunsin todellakin olevani Kuningatar. Ja itseasiassa olinkin. Mutta kyllä sitten myös seuralaisenikin sai vastavuoroisesti kuninkaallisen kohtelun minulta. Kaikilla herkuilla.
God Save the Queen ! And the King.
3.5.2009 Mahdottomia ajatuksia
Hauska Wappu oli !
Ihana auringonpaiste piirteli rajat vartalooni, koska en uskaltanut edes auringolle paljastaa viimevuotisia rusketusraitojani. Juu, kyllä niitäkin vielä on, vaikkakin melko haalistuneita. Nyt samat rajat saivat vahvistusta pitkän viikonlopun aikana.
Juomaa ja ruokaa tuli käytettyä kohtuudella ja yliannoksina. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä eli juomaa kohtuudella ja ruokaa ylenpalttisesti. Parempi näin, vaikka kyllä siinä vatsanahka oli melko pinkeä eilen illalla ja nyt ajatuskin ruuasta kauhistuttaa. Korkeintaan voisin imeskellä jotain salaatinlehteä...
Saunottua ja kylvettyä tuli mukavasti mukavassa seurassa. Ja vapputorillekin ehdittiin katsomaan kaupungin hulinaa.
Vapunpäivänä tuli iloisessa mielentilassa (enkä tällä nyt tarkoita humalaa, kun sitä ei varsinaisesti ollut koko aikana) tunne, että haluan jakaa iloisen fiilikseni ja laittaa hymyilevän tekstiviestin auringosta. Tunnetta kesti muutaman sekunnin, kunnes tajusin, etten voikaan sitä tehdä. Inhottava tunne tuli vatsaan. Se laski mielialaa alaspäin rajustikin, mutta minkäs teen. Elämä on.
Kaikesta tästä jäin kyllä siltikin reilusti plussan puolelle, joten ei hätää: mieli on taas iloinen !
Ihana auringonpaiste piirteli rajat vartalooni, koska en uskaltanut edes auringolle paljastaa viimevuotisia rusketusraitojani. Juu, kyllä niitäkin vielä on, vaikkakin melko haalistuneita. Nyt samat rajat saivat vahvistusta pitkän viikonlopun aikana.
Juomaa ja ruokaa tuli käytettyä kohtuudella ja yliannoksina. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä eli juomaa kohtuudella ja ruokaa ylenpalttisesti. Parempi näin, vaikka kyllä siinä vatsanahka oli melko pinkeä eilen illalla ja nyt ajatuskin ruuasta kauhistuttaa. Korkeintaan voisin imeskellä jotain salaatinlehteä...
Saunottua ja kylvettyä tuli mukavasti mukavassa seurassa. Ja vapputorillekin ehdittiin katsomaan kaupungin hulinaa.
Vapunpäivänä tuli iloisessa mielentilassa (enkä tällä nyt tarkoita humalaa, kun sitä ei varsinaisesti ollut koko aikana) tunne, että haluan jakaa iloisen fiilikseni ja laittaa hymyilevän tekstiviestin auringosta. Tunnetta kesti muutaman sekunnin, kunnes tajusin, etten voikaan sitä tehdä. Inhottava tunne tuli vatsaan. Se laski mielialaa alaspäin rajustikin, mutta minkäs teen. Elämä on.
Kaikesta tästä jäin kyllä siltikin reilusti plussan puolelle, joten ei hätää: mieli on taas iloinen !
perjantai 1. toukokuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
