Yhteisymmärystä

Sain tässä jokunen hetki sitten meilin, jossa herrapuolinen henkilö valitti, ettei tunne naisia.

Olin jo eilen hänelle pikkasen valottanut naisten tapaa ajatella, mutta hän kuittasi sen niin, että minä en voi tietää tai että yleistän. Joo, en tosiaan tiedä, miten naiset ajattelevat, kun mähän olen vain.... ai, joo, mähän myöskin olen nainen ! Just joo... Eipä isäntä uskonut, tietäähän sen turkulaisen, mutta tänään oli hänenkin pakko myöntää, että satoin mahdollisesti sittenkin ehkä olla oikeassa lausunnoissani ja tulkinnoissani.

No, se siitä ja asiasta ananakseen, sanoi... en muista.

Mutta en minäkään aina ymmärrä naisia, asesisaria sodassa. Enkä niitä naisia ainakaan, jotka jaksavat roikkua miehissä, jotka ovat antaneet ymmärtää, kuka kauniimmin, kuka vähemmän kauniimmin, ettei siitä tule mitään ja hyvää jatkoa elämääsi. Vai olisiko se niin, että se olisi vain nuorempien naisten heikkous ?

Me vanhat sotatammat, joihin Justiinakin lukeutuu, tiedämme, että itsensä nöyryyttämisestä ei ole mitään hyötyä. Se oma käytös vain vi... harmittaa aivan järjettömästi sinä päivänä, kun viimeinenkin suomus tipahtaa silmiltä ja huomaa olleensa naurettava, narutettava ja säälittävä. Mutta minkäs teet, me naiset olemme sitä, mitä olemme emmekä muuksi muutu.

(Ehkä on sittenkin parempi jo tässä välissä muistuttaa, että Justiina-tädillä on tapana yleistää ja vetää mutkia suoriksi lausunnoillaan, joten ei pidä hermostua. Kyllähän minäkin tiedän, että onhan meissä naisissakin niitä marginaalisia.)

Kyllä Justiinakin on tehnyt itsensä naurettavaksi miehen vuoksi eikä siitäkään ihan ikuisuutta vielä ole, joten tuoreessa muistissa on. Tunteet vain joskus vievät ja saavat tekemään älyttömyyksiä luullen, ettei kukaan huomaa. Mies huomaa, älkää huolehtiko. Kiltti mies ei siitä onneksi mainitse... kuin muutamalle ystävälleen ja ainakin yhdelle ystävättärelleen, mutta ei muille. Ei ainakaan naiselle itselleen. No, hitto. Kyllähän se nyt hivelee miehistä itsetuntoa, että nainen ruikuttaa perään. Sellaista miestä ei ole syntynytkään, joka ei sitä ruikutusta jaksaisi kuunnella, viis siitä, mitä ääneen sanovat.

"Ollaan ystäviä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti löydät paremman miehen kuin minä *niiskaus* ja tulet hänen kanssaan onnelliseksi. Siirry eteenpäin ja unohda minut. Elä omaa elämääsi."

Sanokaa, onko terävämpää koukkua kuin tuo y.m. ? Ei ole ! Tuohon koukuttuu kovapintaisempikin nainen. Ja varsinkin, kun mies tasaisin väliajoin ystävällisesti tiedustelee, mitä kuuluu ja kuinka on mennyt ja on muutenkin erittäin kiinnostunut naisen elämäntilanteesta ja -vaiheista. Siis hyvässä hengessä ja VAIN ystävänä. Hyi, hitto ! Ja siihen ansaan nainen kävelee kiltisti kuin lammas teurastajan tykö.

Tekisi mieleni potkia persuksille, mutten nyt tiedä ihan varmasti, ketä.