Varmasti meillä kaikilla on jokin fetissi.
Sen ei tarvitse olla likainen, syntinen tai pervessi. Se voi olla ihan kilttikin, kuten esim. saappaat, nahkaruoskat tai kahleet. Minullakin on omani. Käsivarret. Miehen, kiitos.
Mutta ei kuitenkaan ihan minkälaiset käsivarret tahansa vaan sellaiset... mmmm... sopivat. Sopivan lihaksikkaat, ei mitkään rimpulat siis. En kyllä innostu mistään valtavista lihas-, suoni- ja jännekimpuistakaan. Kurt Russell olisi ollut oiva esimerkki mieleisistäni käsivarsista, mutta luonnollisestikaan tähän tarpeeseen ei löytynyt sopivaa kuvaa. Mutta eipä Patrick "Itkisin taatusti onnesta" Swayze kovin paljoa huonommaksi jää... jos ollenkaan. Hmmm... Taidan ensimmäistä kertaa elämässäni toivoa olevani hevonen ! Luonnossa näitä herkkupaloja näkee tosi harvoin, onkohan sukupuuttoon kuoleva laji, mutta kuvassa näin sellaiset tässä kevään aikana. Mmmm....
Taannoin Justiinan hurjassa nuoruudessa oli eräässä erittäin suositussa pääkaupunkimme ravintolassa baarimestarina täydelliset käsivarret. Ei niiden omistajassakaan mitään vikaa ollut, mutta ne raajat tekivät sen, että minun oli pakko tilata muutama Skimbaaja liikaa ihan vain nähdäkseni niiden käsivarsien ojentuvan minua kohti. Vaikka vain toimittaakseen juomatilaukseni. Ei sillä, ettenkö olisi yrittänyt tilata muutakin siinä samalla, mutta sitä herkkua ei valitettavasti ollut naposteltavien listalla, joka olisi tyydyttänyt nälkäni. Mmmm.... Niiden käsivarsien muisto ei himmene koskaan.
Onneksi fetissini on siis melko vaaraton. Sopivan kohteen tullessa kosketusetäisyydelle, voin aina ottaa muutaman kompuroivan askeleen kohti, niin aivan taatusti saan jonkinlaisen näppituntuman niihin ihanuuksiin. Tavalla tai toisella.
Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua. Sama pätee ihaniin miehekkäisiin käsivarsiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti